Tänään tarvitaan nenäliinoja

Olen täällä joskus maininnut Pullatädistä ja Pullatädin sedästä. He ovat pariskunta, joka pitää talossamme kahvilaa. Pullatädin mustikka- ja rahkapiirakka, korvapuustit ja salaatit ovat tulleet meille rakkaiksi niiden 18 vuoden aikana, kun kahvila on ollut auki arkisin klo 6-15. Kovin montaa päivää en näiden vuosien varrelta muista, että lappu olisi ovessa kertonut kahvilan olevan kiinni muuta kuin kesäloman takia. Kesälomakin on usein ajoittunut mustikanpoiminnan aikoihin, jolloin Pullatäti keräsi kymmeniä kiloja piirakkatarpeita.

Tänään Pullatädin kahvila on auki viimeistä päivää. Uudet yrittäjät leipovat ja paistavat mitä parhaaksi katsovat. Me vakioasiakkaat jäämme kaipaamaan ihmisten lisäksi myös kotoista, leppoisaa ilmapiiriä, johon kuka hyvänsä saattoi poiketa kertomaan kuulumisiaan tai päivittelemään tuulta ja tuiskuja.

Kuka hyvänsä osaa myydä kahvia ja pullaa, mutta kenen hyvänsä persoonaa ei ole luotu asiakaspalvelijaksi ja myötäeläjäksi. Kaiken lisäksi harvalla kahvilanpitäjällä on taito kohdella erilaisia asiakkaita tasavertaisesti ja ystävällisesti riippumatta asiakkaan ulkoisesta olemuksesta tai puutteista ihmisenä. Tällä en nyt tarkoita sitä, että kahvilan nurkkaan olisi pesiytynyt laitapuolenkulkijoita tai rymysakkia. Jos satunnaisesti kahvilaan joku heikommat elämän eväät saanut poikkesikin, häntä palveltiin yhtä kunnioittavasti kuin muitakin.

Lapsia Pullatäti palveli erityisen lempeästi. Saara, Kaisa ja Melska olivat viime vuosina Pullatädin erikoiskohtelussa lukemattomat kerrat ja lapset varmasti muistavat Pullatädin kuppiin laittamat pehmisannokset, joita lapset saivat "kaupan päälle".

En minä arvannut, että kahvilanpitäjien muutto voi ottaa sydänalassa näin koville.
Pullatädin jättämää aukkoa arkeemme ei täytä kukaan.
Kiitollisia olemme yhteisistä hauskoista muistoista ja toivotamme kaikkea hyvää Pullatädin ja Pullatädin sedän uudelle elämänvaiheelle, jolloin ei enää tarvitse herätä kahdelta yöllä.

Nelijalkainen allergiatestaaja

Muru (lähihoitajaopiskelijapojan tyttöystävä) toi Jussi-kissansa meille kyläilemään. Jussilla on mukana "potta", ruoka-astia ja evästä ja pojan on tarkoitus kyläillä useampi päivä.
Meillä ei ole koskaan ollut mitään lemmikkiä ja Jussi-parka on vähän ihmeissään perässä kulkevista ihailijoista.  Jussi on jo selvästi ilmaissut, että perheemme vanhimman pojan seura on hänelle mieleen. Vanhin poika oli perheestä ensimmäinen, jonka kinttuja käytiin kyhnäämään rapsutusten toivossa. Vanhin poika tosin on joutunut jo käymään allergialääkepurkilla, kun silmät alkoivat vuotaa ja kutista jo ensimmäisen silittelyn jälkeen.
Jussihan on norjalainen metsäkissa-russian blue ja sen karva on pitkä ja pehmoinen. Sänkyjen alla luuhaamisen jälkeen poika sai minulta liikanimen "pölyhuisku".
Perheen suurimmat kissojenystävät, Kaisa ja Elia, eivät malttaisi millään lähteä nukkumaan. Kaisa kantoi petivaatteensa olohuoneen sohvalle siinä toivossa, että saisi enemmän viettää aikaa Jussin kanssa.
Isi tulee yöllä kolmen jälkeen töistä, eikä tiedä yövieraasta mitään. Mielenkiintoista kuulostella isin ääntelyä, kun pimeässä eteisessä tulee vastaan Jussin kiiluvat silmät.

Lounaalla Meritähdessä

Helsingin Ruoholahden kaupunginosasta löytyy nykyään ruokapaikkoja moneen lähtöön. Lounasaikaan varsinkin on varaa valita sushista ja nepalilaisesta ruuasta alkaen.
Emme ole paljoakaan "ulkona syömistä" harrastaneet monestakaan syystä. Tänä syksynä elämäntilanne on ollut sellainen, että satunnainen poikkeaminen ravintolaan on tuntunut luontevalta. Varsinkin tiistaisin ja torstaisin, kun olen tullut yhden seutuun koulusta ja mies herää töiden jälkisiltä uniltaan, olemme käyneet silloin tällöin nitistämässä huutavaa nälkäämme seudun ravintoloissa.

Ravintola "Meritähti" sijaitsee naapuritalossa, aivan talomme pihaporttia vastapäätä. Iltaisin paikka houkuttelee väkeä muuhunkin kuin ruokailuun, mutta lounasaikaan arkisesti sisustettu ravintola täyttyy ruokailijoista. Lokakuun tarjouksena heillä on ollut härän pihvi (kyllä: tiedän, että "härkä" on houkuttelavampi nimitys naudanlihalle) lohkoperunoiden tai ranskalaisten kanssa kymmenen euron hintaan.
Kun syö lounaan paikan päällä, ateriaan kuuluu myös alkukeitto, salaatti, leipä ja kahvi tai tee.
Tänään keittona oli kolmen sipulin keitto. Edelliseltä kerralta jäi mieleeni herkullinen maissi-parsakaalikeitto.
Pyysimme pihvimme lehtipihviksi hakattuna. Lautasen kokoinen pihvi oli mureaa ja sen kruunasi pekoniviipale ja keko sinihomejuustomurua.

En ravintolassakaan halua jättää hyvää ruokaa hukkaan. Kahdeksan lohkoperunaa, joita en jaksanut syödä, käärin paperiservettiin ja toin kotiin. Tarjoilija ehdotti rasiaa perunoilleni, mutta sanoin, että kävelen tuohon naapuritaloon, niin servetti riittää oikein hyvin.
Koska muiden laittama ruoka on hyvää ja kun saa ruokailla kaikessa rauhassa miehensä seurassa, vinkkaan kaikille ruokapaikkaa Ruoholahdessa etsiville pariskunnille ja sinkkunälkäisille, että Meritähdessä saa vastinetta rahalleen ja jälkiruokakahvikin on hyvää.

Kotopäivää

Kukkakaalikeittoa, korvapuusteja ja  omenapaistosta oli tänään ruokalistalla leppoisan kotipäivän kunniaksi. Miehelläkin oli vapaapäivä sitten loppujenlopuksi, vaikka koko aamupäivän odotteli ylityökutsua. Minua hätisteltiin neljälle eri työkeikalle ja päättäväisesti kieltäydyin jokaisesta. Mielessäni kävi päivän mittaan, missä mahtaa olla kaikki työttömät, kun toisilla olisi työtä neljän ihmisen edestä.
Kotihommat olivat niin huonolla tolalla, että minun oli pakko huudattaa pyykkikonetta taukoamatta. Koska mies oli alttiisti auttamassa, hän juoksutti vaatteita kuivuriin.
Vapaapäivään kuuluu myös päiväunet ja niiden ansiosta pidennän työaikaani illasta. Tiskiä, pyykkiä ja huomisten eväiden laittoa on vielä ohjelmassa iltayhdeksän jälkeen.

Lämpötila ulkona enteilee sitä, että käsineitä ja pipoja etsiskellään kohta käyttöön. Edelleen ihmettelen sitä piirrettä joillakin lapsilla, että ihannetila on pärjätä mahdollisimman vähällä vaatetuksella. En tiedä, mikä siinä oikein on taustalla, kun takin ottaminen aamulla mukaan on erittäin vastenmielistä. Minusta viluntunne on sen verran epämiellyttävää, että rahtaan mielummin mukanani turhia vaatteita kuin palelen.

Sauna sopii hyvin vapaapäivän iltaan. Meillä se tarkoittaa myös lämpimiä yöunia olohuoneessa nukkuville, kun sauna on olohuoneen seinän takana.
Saunan jälkeen Nöpöstiinan kutomat villasukat jalkaan, niin johan on elämä kaikinpuolin mallillaan.
Hyvänmallista viikonjatkoa toivottelen teillekin.

Totuus hoitajasta

Oletteko kanssani samaa mieltä siitä, että paras asiantuntija arvioimaan hoitajan ammattitaitoa ja onnistumista työssä on hoidettava, eli potilas, asiakas tai asukas, riippuen siitä, missä hoitaja työskentelee?
Jottei teistä kukaan saisi kovin yksipuolista käsitystä minusta hoitajana, kerron teille, millaista palautetta olen saanut hoitotyöstäni ja persoonastani viimeisten kahden työvuoron aikana. Minähän saatan täällä kirjoitella kovin siloiteltua tekstiä ja saatatte luulla sen perusteella omianne.

Torstai-iltana menin yövuoroon. Kierrolla tulin erään vanhuksen huoneeseen ja näin, että hän nukkuu huonossa asennossa pää painaen metallista sängynlaitaa. Kuiskasin hänelle, että siirrän varovasti hänen päätään. Asukas ponkaisi sängyssään suoraksi ja huusi naama punaisena niin että koko uinuva osasto kaikui:
- "Sinä olet paska! Älä revi mun päätäni!"

Tänään minut hälytettiin iltavuoroon tuntia ennen vuoron alkua.
Tein  toisen hoitajan kanssa eräälle asukkaalle iltapesuja ja laitoimme yövaippaa, kun  tämä puuskahti meille:
- "Te olette oikeita teurastajia."

Nyt tekin tiedätte totuuden.

Ajatuksissa

Tänään on taas ollut ajatuksissani sellaiset ihmiset, joista en ole kuullut pitkiin aikoihin. Minulla on tuttavia ja tuttuja, joita en edes ole koskaan nähnyt, mutta joiden elämää olen seurannut jossakin yhteydessä ja joiden kanssa olen vaihdellut kuulumisia. Esimerkiksi blogien kautta tutustuu tällaisiin tuttaviin.
"Kiikkulaudalla" ja "Luosala" ovat sellaisia blogeja, joiden kirjoittajien kanssa tunsin yhteenkuuluvuuden tunteita, koska hekin ovat perheenäitejä. Nyt kun kyseiset blogit ovat olleet pitkään hiljaa, ajattelen usein ihmisiä niiden takana.
En minä kaipaa mitään juoruja ja ihmissuhdekoukeroilla mässäilyä ja päivittelyä, vaan minua askarruttaa, kuinka heidän elämänsä kulkee - onko arki onnellista ja sujuuko elämä ilman ylitsepääsemättömän suuria vaikeuksia.
Aina kun jonkun ihmisen asiat tulee mieleeni ja epätietoisuus alkaa vaivata minua, päädyn useimmiten muistamaan Taivaan Isän edessä tätä henkilöä. Vaikka en tiedä jonkun oikeaa nimeäkään, vain nimimerkin blogin takaa, Taivaan Isä kyllä tietää tarkalleen, kenestä on kysymys.

Huomenna on Kuopion Veljen syntymäpäivä. Hän on vuoden minua nuorempi, joten saa odotella vielä tovin isompia juhlia. Minulle ne isot juhlat sattuu näillä näkymin hyvään aikaan - maallemuuttokesään.
Minulla oli tarkoitus keinotella veli puhelimen ääreen jo tänään, mutta satuinkin nukahtamaan illansuussa ja yhdeksän jälkeen en soittele enää kenellekään, vaikka tietäisin olevan hereilläkin. Huomenna on veli arvatenkin hyvin kiireinen, koska hänet tuntien saattaa kehitellä vaikka mitä harrastetta merkkipäivänsä kunniaksi.
Äidiltä kuulin, että veli on tulossa talolle alkuviikosta. Uskoisin metsätöiden häntä houkuttelevan. Voi olla, että tyydyn huomenna tylsään tekstiviestionnitteluun ja arkena juttelemme sitten maratonpuhelun, kun veli soittaa työpäivänsä päätteeksi Lautakankaan pihalta ja tekee tilannekatsauksen. Pihalta hän soittaa sen takia, koska sisällä talossa löytyy kenttää hyvällä lykyllä vain olohuoneen pohjoispäädystä.

Jos rehellisiä ollaan, on ajatuksissani myös syksylle tuoksuva Lautakankaan piha. Miika puhuu joka päivä jotakin toisesta kodista ja odottaa kovasti sinne pääsyä. Isin motivaatio kaupungissa elämiseen näyttää myös kesän jälkeen hiipuvan kovaa vauhtia. Minä yritän työntää ajatuksia syrjään ja keskittyä käsillä olevaan, mutta silti huomaan usein leijuvani mielikuvissa talon huoneesta toiseen.
Jos elonpäiviä riittää ja blogini pysyy hengissä, kirjoitan vielä joskus kuulumisia syksyisestä puutarhasta, pelloista ja metsistä, Miikan kalansaaliista, kerätyistä puolukoista.

Lukutauko

Pakko keskeyttää lihasten pänttääminen, kun musculukset alkaa tunkea jo silmistä ja korvista. Onkohan minulla joku alkava dementia tai muu muistisairaus, kun asioiden ulkoaopettelu on käsittämättömän työlästä?
Hyvin taitavasti on Luoja laittanut lihakset kulkemaan ja kiinnittymään kehossamme, mutta me ihmiset olemme keksineet niin vaikeita nimityksiä päivänselville luikeroille, ettei niistä nimistä hetikään saa tolkkua.
Vaikkapa "nelikulmaisen sisäänkiertäjälihaksen" nimityskin on aika kuvaava, mutta lihaksen lähtökohta "ulnan anteriorisen pinnan distaaliosa" vaatii jo enemmän ajatustyötä.
Eipä tässä mitään hätää: luetaan ja opetellaan ja katsotaan, meneekö lokakuun alun tentti läpi. Jos ei mene, luetaan lisää ja yritetään uudelleen.

Miehen työt jatkuu. Selkä vaikuttaa vielä jäykältä ja helposti kipeytyvältä. Ensi yö töissä sadekelissä kertoo paljon selän tilanteesta. Särkylääkkeitä mies ei ole ottanut, jotta pystyy paikallistamaan kivun ja sen voimakkuuden ja hoitamaan venytyksillä kipeää kohtaa.
Minullekin tarjottiin ensi yöksi töitä, mutta en uskonut selviäväni 10 tunnin yövuorosta ja sen päälle koulupäivästä. Seuraavan yön lupasin tehdä. Edellisestä vanhainkotivuorosta onkin taas aikaa.

Lähihoitajaopiskelijapoika on iltavuorossa ja hänen Murunsa laittaa täällä meille ruokaa. Kevätkääryleet
hän uppopaistoi kädenkäänteessä ja pannulla houkuttelee nuudelipossu.
Mikäs täällä on mummelin opiskellessa, kun Muru kokkaa, ruokkii ja vahtii lapsia.

Iltakahvin aika ja sitten lukeminen jatkuu. Muru maistattaa kiinalaista kuukakkua, joka on tehty lootuskukan siemenistä.