Haluatko saada paketin kangasniemeläisiä tuotteita?

Kyseessä voisi melkein olla kuva-arvoitus...kyllä sitäkin, mutta kuvassa on kangasniemeläisiä tuotteita, jotka lahjoitan jollekin halukkaalle.

Blogissani ylittyy piakkoin miljoonan kävijän raja ja pienenä sisäpiirin vitsinä Pikkuveljeni joskus mainitsi, että "pidä blogiarvonta sitten, kun miljoona kävijää on kasassa". Tuolloin naurahdin epäuskoisena velipojan puheille, mutta nyt tuo asia on kyllä täyttä totta.

Koska aikoinaan jouduin pieneen pulaan säädösviidakon kanssa, ei tämä ole mikään arvonta. Tätä tekstiä kommentoimalla olet ilmottautunut halukkaaksi paketin vastaanottajaksi.
15.4. kirjoitan paperilapuille kaikkien kommentoijien nimet, ripottelen paperilaput lattialle ja Kiti-kissa saa valita parhaimman lapun ja samalla paketin saajan.

Kun kirjoitat kommenttia, muista laittaa mukaan nimimerkki, jos et ole rekisteröitynyt lukija.
Paketin saajan nimen julkaisemisesta täällä odotan hänen yhteydenottoaan viikon ajan ja ellei henkilö ole ilmoittanut yhteystietojaan, paketti postitetaan ensimmäiseksi kommentoineelle.

Hirmuisen monimutkaiseksi tämä asia on jo mennyt ja teen sen vieläkin hankalammaksi. Kuulisin nimittäin mielelläni osallistujien kommenteissa, mikä on ollut tämän blogin jokin mieleenjäänyt tapaus tai kirjoitus. Jos osallistuja ei ole blogia aikaisemmin lukenut, voi mainita senkin, koska mielelläni tervehdin täältä ruudun takaa myös uusia kävijöitä ja toivotan lämpimästi tervetulleeksi toistekin.

Paketissa on siis kangasniemeläisiä tuotteita. Kuvasta poiketen mukana on koivuinen leikkuulauta, joka on puuseppäopiskelija Anne-Mari Syrjäläisen käsialaa. Vavesaaren Tilan tuotteita on Siemenmysli ja Tyrnimysli, käsintehty Luomu Ruisnäkkäri, käsintehty Luomu Mustikka- ja Mansikkamarmeladi. Aimo Närväisen mehiläistarhalta on 450g hunajaa.

Tyrnimyslistä täytyy mainita sen verran, että tuote valittiin vuonna 2014 Suomessa Vuoden Luomutuotteeksi.


http://www.vavesaarentila.fi  Tässä vielä linkki Vavesaaren kotisivuille.


Kiitos tässä yhteydessä teille, jotka olette pitäneet tämän blogin hengissä. Jos täällä ei kukaan kävisi, tuskin viitsisin itsekseni turista. Kuulumisiin palaan kun olen erotellut mielessäni uutistulvasta jyvät akanoista.

Sen minä vain sanon, että kevät saisi jarrutella tuloaan.

Voikaa tekin hyvin!

Ja vielä: perheenjäseniltä on ikävä kyllä evätty mahdollisuus osallistua. Sen verran on sakkia, että kissa varmaankin suosisi oman perheen väkeä.

Isin kyytiin

Tässä talossa, siis täällä Lautakankaalla, on eräs tapa, jonka opetin tänä iltana meidän isille.

Olimme pihassa - isi, minä ja Saara - ja isi siirsi minun auton lähemmäs lämmitysjohtoa ajamalla ladon ympäri kierroksen.
Avasin etuoven ja kerroin isille, kuinka tämä asia on hoidettu tässä talossa menneinä vuosikymmeninä: kun minä olin pieni tyttö ja oma isäni siirsi auton vaikka talliin ladon päätyyn, hän pyysi aina minut kyytiin. Ei ikinä, ei koskaan isi lähtenyt pienelle piha-ajelulle ilman minua, jos olin pihassa samaan aikaan.
Sanoin isille, että Saara pitää pyytää kyytiin ja ajaa ladon ympäri, jos Saara on pihassa ja autoa pitää siirtää.

Niin isi siirtyi oman autonsa rattiin, pyysi Saaran etupenkille kyytiin, ajoi ladon ympäri ja parkkeerasi auton sillä tavalla sopivasti, että on helppo lähteä hakemaan Lähihoitajapoika töistä yhdeksältä.

Kerroin isille myös sen, että näitä tilanteita varten täytyy auton hansikaslokerossa olla aina varalla riisisuklaalevy, jota syödään ajelun päätteeksi kahdestaan autossa puolikkaan levyn verran.

Kerroin, että tällainen autoajelu oman isin kanssa kelpaa vielä aika vanhallekin lapselle. Ulko-ovelle tullut yhdeksäsluokkalainenkin tokaisi "enks mä pääse".

Kyllä sitä vanhoista perinteistä täytyy kiinni pitää.

Ensimmäiset siemenet mullassa

Olin laittanut itselleni tavoitteeksi, että hiihtolomaviikolla on saatava jo tomaatit ja paprikat kasvamaan.
Tänään oli vanhan talon kammari lämminnyt jo sen verran, että uskalsin aloittaa siementen kylvämisen. Hyvien toivotusten saattelemana siellä on nyt kylvettynä muutamaa lajiketta paprikoita ja tomaattia sekä joitakin muita esikasvatettavia kasveja.

Koska siemenpussien tyhjennyttyä tuli tyhjä olo, otin Anne-Marin kaverikseni ja eksyimme totaalisesti Hyötykasviyhdistyksen verkkokauppaan siemenostoksille. Esimerkiksi kirsikka- ja terttutomaatit ovat sellaisia, että niitä voisi olla perheellä kasvamassa lähes rajattomasti. Toinen on pavut, joita ei aikoinaan äitinikään saanut maahan niin paljoa, että sadolla olisi pärjätty seuraavaan kesään.

Koska kasvimaaksi varattua alaa on vajaan hehtaarin verran, aiomme esimerkiksi kauraa ja hernettä laittaa kasvamaan ison alan. Perunaa täytyy kokeilla muutamaa lempilajiketta. Niin- ja onhan minulla odottamassa ne sata valeistutettua mansikantainta.

"Älä jätä huomiseksi, minkä voit tehdä tänään" tuli mieleeni, kun saatuani siemenet multaan minua pyydettiin huomenna töihin 10-tuntiseen työvuoroon. Huomenna ei olisi siemeniä kylvetty ja huomenillalla kotiutuvat helsinginmatkalaisetkin värikkäine matkakertomuksineen.

Nukkukaa hyvin, ystävät! Nautitaan edelleen pienistä asioista.

Viivy talvi vielä

Olemme muistelleet vuoden takaista hiihtolomaa, jolloin olimme täällä ja Helsinkiin palattuamme tuli hirmuinen ikävä päästä nopeasti muuttamaan. Hyvin on jäänyt mieleen myös se, että kaupunkiin palattuamme siirryimme lumitalvesta suoraan kevääseen ja pikkukenkiin.

Nyt on 9-vuotias isoveljensä kanssa Helsingissä tapaamassa sisaruksia ja vanhoja kavereita ja heidän lähettämänsä kuvat vanhoilta kotikulmilta ei saa yhtään kaipaamaan sulia maita ja harmautta. On mielenkiintoista nähdä, kuinka nuorin kommentoi hiihtolomaansa, koska reissua suunniteltiin jo viime syksystä asti ja viimeiset kaksi kuukautta laskettiin öitä.

Meidän hiihtolomakelit on mitä mainioimmat ja tänään kanalaan mennessäni maisemia ihaillessani ajattelin, että niin paljon kuin keväästä pidänkin, niin tämän lumisen talven soisin jatkuvan vielä pitkään. Eihän Helsingissä ollut koskaan näin pitkään lumista talvea ja runsaasta lumentulosta oli ahtaassa kaupungissa pelkkää riesaa. Täällä lunta saa tulla vielä enemmänkin, eikä se yhtään tunnu tukalalta.

Tuuli oli myös eräs asia, josta kaupunkiinmenijät mainitsivat. Olin jo kokonaan autuaasti unohtanut, että meren rannalla Ruoholahdessa tuuli oli aina läsnä. Kyllähän tuulesta sopivassa tilanteessa nauttii, mutta hyvin usein se pistää luihin ja ytimiin ja on pienenkin pakkasen kanssa kurja yhdistelmä.
No niin - täällä sisämaassa, metsän keskellä, on elämä enimmän aikaa tyventä ja metsä katselee sinua vaitonaisena roikkuvin käsivarsin. Lintujen laulut leikkaa ilmaa niin, että tajuntasi ei voi niitä ääniä ohittaa.

Lupasin itselleni, että hiihtolomaviikolla laitan taimenkasvatuksen alulle. Työ alkoi vanhan talon yhden huoneen raivaamisella tähän tarkoitukseen, ison pöydän roudaamisella huoneeseen ja lämmityksen päälle laittamisella. Multasäkit ovat olleet pannuhuoneessa lämpimässä ja siemenvarastot on etsitty eteisen yläkaapista. Kun teen inventaariota siemenistä, ostan tarvittavaa lisää Agrimarketista. Istutusastioista ei täällä tulee pulaa. Jotkut varmaan muistaa, kuinka jo vuosia sitten keräsin Helsingissä purkkeja, purnukoita, rasioita ja lasipulloja "talolle varastoon". Muuttokuormassakin niitä tuli muutama säkillinen ja laatikollinen. Niin sanottu "ala-aitta" pursuaa kaikenlaista tuon sortin tavaraa, mutta hyvä niin, ettei tarvitse ruveta maitopurkkeja pesemään ja leikkelemään istutusastioiksi.

Purkeista tuli mieleeni, että vaikka viime kesän säilömiset jäi minulta aika vähäiseksi, niin tänne asti olemme pärjänneet omilla marjoilla ja hilloilla. Yhtään pakastemarjapussia ei ole koko talvena tarvinnut kaupasta ostaa ja sellaista ei ole tapahtunut vuosikausiin. Siitäkin huolimatta, että olen viikottain syöttänyt kanoille puolukoita ja marja-aronioita.

Ja kanoista tuli mieleeni, että tällä viikolla lataamme Anne-Marin kanssa hautomakoneen täyteen ja sitten alamme toivoa parasta. Edellisen haudonnan kukonpoika on niin kaunis ja säyseä, mutta siitä huolimatta toivoisimme mahdollisimman monta kanaa kuoriutuvaksi.
Anne- Mari varmaan oman bloginsa puolella mainostaa Nilkku-Lotta -paistia, jota hän tänään suurella halulla söi. Eilen nimittäin yksimielisellä yhteisellä päätöksellä veimme yhden kanan liiteriin pölkylle. Rakkaus on usein armeliaisuutta kanankasvattajalla, vaikkei sen luokan armeliaisuutta ihan huvikseen harrasta. Mutta uskon kyllä, että hyvää oli oman kanan liha. Sen verran monipuolista ruokaa saavat, että ihme, jos ei lihassa maistu.

Sain tänään uuden lieden. Edelliseen keraamiseen lieteen oli äitini saanut aikaiseksi jo kauan aikaa sitten mehumaijaa keitellessään aikamoisen halkeaman. Vähän sydän syrjällään liettä käytin, että koska posahtaa silmille. Vastoin velipoikien vakuuttavia puheita ostin valurautalevyisen normilieden, jolla on tosin 60 senttiä leveyttä. Helsinginkodissa tykästyin levyhellaan ja en ole oikein koskaan tullut sinuiksi nuiden liesitasojen kanssa, olkootkin kuinka nopeita ja energiatehokkaita tahansa.

Ennen viimeisiä iltakahveja käyn vielä katsastamassa pannuhuoneen, riittääkö vedessä lämpö tämän illan lotraamisille. Jos vesi on vilpakkaa, nakkaan muutaman puun kattilaan.
Ah, ihana elämä!

Hyvää iltaa Lautakankaalta!

Päivän pituus Kangasniemellä on hujahtanut jo yli yhdeksän ja puolen tunnin ja se on jo paljon! Vaikka valoisaa aikaa työntekoon on enemmän, tuntuu silti päivät loppuvan kesken ja jotakin täytyy aina jättää huomisellekin.

Uusi painekattila pannuhuoneessa, huomaamatta täyttynyt likakaivo, toisen vessan lattian alkava remontti ja työvuoroja pursuva kalenteri ovat kai ne ensimmäisenä mieleen tulevat kuulumiset. Toki eilen hiihtoloman viettoon saapunut lapsenlapsi on kaikkein parasta. Mummolle ja papalle oli suuri yllätys, miten paljon Melska on varttunut kaikissa asioissa sitten viime tapaamisemme. Lyhyellä joulutapaamisella emme paljoakaan ehtineet tytön kanssa jutella, mutta nyt meillä on kylässä uskomattoman reipas eskarilainen. Varttuminen näkyy selvimmin puheen kehittymisenä oivaltavaksi ja maailman menoa terävästi havinnoivaksi. On ilo keskustella lapsenlapsen kanssa aivan uusista asioista.

Lautakankaan eläimet voivat hyvin. Ainakin yhdelle pupulle syntyy poikasia ihan lähipäivinä. Hautomakonettakin tekisi mieli taas laittaa hurisemaan, kun kevät on tulossa kovaa kyytiä ja tekisi mieli saada enemmän munijoita. Yhdestä tiukasta pakkasjaksosta selvisimme kunnialla ja jos tänä keväänä vielä paukkupakkaset yllättää, tiedämme, mitä se käytännössä tarkoittaa.

Olemme muistelleet, millaista elämä oli kerrostalossa ilman ainoatakaan eläintä. Nyt kun jokaisesta karvalaisesta on tullut hyvin rakkaita, olisi vaikeaa kuvitella elämää ilman kissoja, koiria, kanoja ja kaneja. Eläimet tuovat meille hyvin paljon iloa, niin lapsille kuin aikuisillekin. Pehmeän turkin silittely on hyvin terapeuttista ja alkukankeuden jälkeen myös joka paikassa pyöriviä karvoja on alettu sietää.

Olen viime viikkoina - kun blogi on ollut hiljaa - rukoillut paljon lukijoiden puolesta. Harvan elämä kun kulkee sujuvaa latua ilosta A onnistumiseen B. Elämän haasteellisuus saa aikaan sen, että huomio kiinnittyy tärkeimmistä asioista "elatuksen murheisiin". Tuo termi on ihan raamatullinen ja ymmärrämme jokainen, mitä se tarkoittaa. Aika monella on murheita oikein kasa: ihmissuhdeongelmat, tai ainakin takkuava parisuhde, työasiat, terveys ja taloudelliset huolet. Kun siihen lisätään lasten ongelmat ja läheisen ihmisen kuolema, on monella pää haljeta huoliajatuksista ja niiden vatvomisesta. Siinä tilanteessa ei yhtään helpota, jos joku blogissaan hehkuu, kuinka ihanaa on tehdä lumitöitä ja kerätä munia kanalasta. Sekään ei helpota, jos kehoitetaan heittämään huolet Herran haltuun.

Vaan minäpä kerron, mikä oikeasti helpottaa, kun et jaksa, omat voimat ei riitä ja kaikki tuntuu olevan umpikujassa. Minä itse olen turvautunut siihen jo kauan aikaa ja sellaista vastoinkäymistä ei ole eteeni tullut, ettenkö olisi saanut apua, lohdutusta ja ihan käytännön ohjausta tilanteeseen: kerron Jeesukselle kaikki asiani ja pyydän hänen apuaan ja johdatustaan. Jeesus-nimessä on sellainen voima, että kaikki esteet ja vaikeudet väistyy, kun pyydämme Hänen apuaan.

Jos sinusta tuntuu, että sinulla ei ole enää mitään menetettävää vaikeuksien suossa rämpiessäsi, niin anna Jeesukselle jo vihdoinkin tilaisuus osoittaa, että se, mitä Raamattuun on kirjoitettu, pitää pienintäkin piirtoa myöten paikkansa myös tänä päivänä. Jeesus kuulee sinua, kun sanot Hänelle asiasi ja pyydät apua. Eikä sinun tarvitse sitä sanomista nimittää edes rukoilemiseksi - minä juttelen Jeesukselle asioitani pitkin päivää (joskus yötäkin) ja minusta se on lähinnä sitä juttelua, eikä niinkään rukoilemista.

Älä välitä siitäkään, vaikka joskus aikaisemmin olet kokenut, että nämä "uskovaisten jutut" ei oikein ole sinua varten. Minä koen, että minun täytyy kehottaa sinua siirtämään nämä ajatukset nyt syrjään ja tarttumaan uhkarohkeasti tähän asiaan. Jeesus haluaisi mielellään näyttää, mitä Hänellä olisi varattuna sinua varten, ihan uutena asiana.
Ja minä jatkan tiivistä rukousta sinun puolestasi, että löytäisit rohkeuden tarttua todelliseen elämään lähellä Luojaasi. Nyt olisi uuden aika sinun kohdallasi.

Kanalapäivä

Viikon vapaapäivään on kuulunut muutama Tapaus. Hauskuusjärjestys menee varmaan siihen suuntaan, että nuorimman pojan uinti ojassa oli ykkösenä ja ala-aitan hiirennakissa kyhjöttänyt siimahäntä toisena.
Suuria tapauksia oli kolmen pikkukanan ja pikkukukon muutto kanalaan. Ja juuri kun olin saanut rönttähuoneen raivattua pikkukanojen jäljiltä, tulee Anne-Mari pupujenhakureissulta ja perheemme sai neljä uutta pupuperheenjäsentä. Puput ovat wienereitä, joskin nimi ei kerro minulle yhtään mitään.

Oli hauska seurata pikkukanojen sopeutumista uuteen parveen ja kuinka iso kukko otti ohjat käsiinsä ja puolusti pikkukanoja. Olemme käyneet vähän väliä kanalassa katsomassa, että rauha säilyy. Tosin iltapäivällä isot kanat olivat rähisseet keskenään siitä, kuka saa mennä havupesiin. Kanalassa on ollut kaksi kuusenhavuilla suojattua "majaa", jotka ovat erityisesti kanojen suosiossa. Nyt ne sitten keksivät tapella majoista. Kukko oli kuulema mallikkaasti laittanut rouvansa ruotuun tässäkin asiassa.
Pappa karsi oksat pihakuusesta ja rakensin kanoille muutaman havupesän lisää.

Eläimillä ja ihmisillä on siis asiat hyvin. Ajokoirasta on tullut rakas lemmikki minulle ja papalle. Kiira-koira kainalossa on niin suloista nukkua päiväunet ja yöllä Kiira käpertyy kohteliaan huomaamattomasti minun vuoteeni jalkopäähän. Kiira on ollut nyt viimeisen kuukauden sisällä ja on oppinut hienosti ilmaisemaan ulosmenotarpeensa menemällä ulko-ovelle. Ainuttakaan vahinkoa ei ole Kiiralle tullut.

Olen ollut töissä kodin ulkopuolella ja senkin takia into kotitöihin on entistä suurempi. Vapaa-aikaa on rajoitetusti ja tuntuu mielekkäältä käyttää se aika hyvin. Valoisaa aikaa on päivä päivältä enemmän. Tänään päivän pituus oli jo 7 tuntia ja 22 minuuttia ja valo on kummasti muuttunut keväisemmäksi. Yhtenä päivänä havahduin siihen, että ennen vanhaan äitini laittoi jo helmikuussa taimikasvatuksen käyntiin. Viime vuodet taimet kasvatettiin yhdessä vanhan tuvan kammarissa, jossa lämpötilan saa säädettyä juuri sopivaksi ja huoneessa on suuri ikkuna etelään päin. Tomaatin, paprikan ja kukkien taimia äiti ainakin kasvatti. Meillä oli kerran puhetta maissin esikasvattamisesta, koska ulos kylvettäessä ei kasvukausi riittänyt satoon asti. Koska nyt on ainakin iso pelto varattu kasvimaata varten, laitan ihan kokeeksi sitä maissiakin. Jos ei ehdi tähkä kypsymään, niin onpahan ainakin kanoille hyvää syötävää.

Nämä sydäntalven ajat ovatkin sopiva ajankohta tehdä suunnitelmia kesän kasvatusten suhteen. Tämä talvi on osoittanut, että kellari on edelleen oivallisessa kunnossa, eikä kireimmilläkään pakkasilla kylmä päässyt hiipimään kellariin saakka. Joten säilytystilaa perunoille, juureksille ja säilykkeille on yllin kyllin. Vaikka en viime kesänä muuton jälkeen ehtinyt kovin paljoa säilömään, niin mukavasti on kellarin hyllyiltä riittänyt hillopurkkeja ja mehupulloja.

Neljään pakastimeen säilötty kesä on laitettu ruuaksi nyt kiihtyvällä vauhdilla. Kun muutimme tänne, oli äitini jäljiltä yksi iso arkkupakastin täynnä marjoja ja muuta ruokaa. Siitä pakastimesta olen nyt tehnyt löytöjä omenasoseesta ja lakoista, mustikoista ja tyrneistä. Vaikka pakkauspäivä on ollut toissavuoden puolella, on marjat olleet aivan kelvollisia, vaikka muutama sähkökatkoskin on koetellut.

Huomenna saamme yhden kaupunkilapsista käymään. Hän on se, joka tuo aina sakset mukanaan. Meillä on siis huomenna parturipäivä.

Entisten kaupunkilaisten iloksi

on viime päivinä riittänyt kauan kaivattuja lumitöitä!
Eilen illalla pyryn vielä jatkuessa kolasimme ja lapioimme miehen kanssa tietä puhtaaksi valtatielle ja ladon takana olevaa aluetta, jossa koulutaksi käy aamuisin hakemassa lapset. Iltavuoron päälle ulkoiltu parituntinen teki tehtävänsä ja unta ei tarvinnut sänkyyn päästyä odotella yhtään.

Tänään ilmestyi Eno lingon kanssa ja teki puhdasta jälkeä pihasta ja linkosi myös tien vanhalle maantielle asti, metsätien rantaan ja vielä lasten luistelukentän jäällä. Muutama tunti linkoushomman jälkeen hän ilmestyi vielä ovelle kalapussin kanssa, kun oli käynyt kokemassa verkot järvellä ja oli saanut kalaa yli oman tarpeen.

Päivällä lumisade lakkasi mutta äsken mennessäni pannuhuoneeseen tulia sytyttelemään, huomasin sateen alkaneen uudelleen. Jos sade jatkuu, on aamulla luvassa uusia ulkotöitä lumikolan ja lapion kanssa.

Blogia kauemmin seuranneet muistanevat, kuinka kaipasin Helsingissä lumitöihin. Ostin lumilapion, kirjoitin siihen sukunimemme ja harrastimme miehen kanssa lumitöiden tekoa. Ja koko ajan ikävöimme lumitöihin talolle.
Nyt olemme talolla ja saamme tehdä lumitöitä. Useampaan otteeseen eilenkin miehen kanssa huokailimme onnesta, kun reipas lapiointi sai mielen virkeäksi, hengitys tuntui kulkevan kevyesti ja mukava lämpö tuli päälle hyvästä työtahdista. Kaiken lisäksi työstä jäi näkyvät jäljet, jota oli ilo katsella.

Varmaan jo huomenna on vuorossa rakennusten seinustoille lumivallien kasaamista ja työ aloitetaan kanalasta. Muistan omasta lapsuudestani, miten suuri merkitys lumivalleilla oli vetoisuuden poistajana ja lämmön eristäjänä.

Onneksi lumimyräkästä selvittiin ilman sähkökatkoksia. Pidemmät katkokset tuovat paljon ylimääräistä työtä ja pakkasten aikana pitkään jatkuessaan tarkoittaisivat kanalan väen evakuointia sisätiloihin. Onneksi reippaan tuulen myötä tullut pakkaslumi ei jäänyt puihin, vaan metsät näyttävät vähälumisilta.

Iloa talvesta teillekin!
Ja se lapio olisi muistettava hankkia autoon.