Juhannusviikko! Vaikkei olisi juhannustakaan, kesä on parhaimmillaan. Muutamana päivänä satanut vesi on ollut kirjaimellisesti taivaan lahja ja aivan korvaamattoman arvokas asia. Ilman noita sateita olisi syksyn satoennuste monin verroin surkeampi, mutta jos kesä nyt jatkuu sadetta ja poutaa vuorotellen, on mahdollisuus saada syksyllä upea sato kaikista luonnon antimista.
Puutarhassa kehittyvät luumut, kirsikat, viinimarjat, vadelmat, karhunvatukat ja karviaiset. Omenapuiden tilannetta en ole edes muistanut tarkistaa. Keväällä istuttamissani mansikantaimissa on reippaat raakileet. Peruna on hyvällä taimella myöhäisperunaa lukuunottamatta ja kylvökset varttuvat sekalaiseen tahtiin. Härkäpapu on kaikkein lupaavimmin kasvanut.
Hernettä kylvin sellaisen määrän, että jos se kasvaa, ei kukaan pääse syksyllä valittamaan herneenpalkojen vähyydestä. Olisi kiva päästä hernettä pakastamaankin. Kasvimaan reunoille heittelin kauraa ja sekin kasvaa jo täyttä vauhtia.
Kanalassa on myös iloisen juhlavat tunnelmat. Silkkikanat aloittivat kolmisen viikkoa sitten hautomishommat, joita kiuruvetiset maatiaiskanat sitten onnistuneesti jatkoivat. Kaksi kanoista otti hautomisen oikein sydämenasiakseen ja nyt on kahdella äitikanalla kuusi terhakkaa tipua hoivattavana. Äitikanojen kujerrus poikasille on jotakin niin suloista kuunneltavaa. On suloista katsella, kuinka pienistä pidetään huolta, kun he tulevat siipien alta kanalan lattialle ruokailemaan. Jos joku isommista kanoista tulee liian lähelle poikasia, kana häädetään sukkelasti loitommalle. Äitikanat erottaa muista pörhöllään olevista höyhenistä ja tuosta äidillisestä kujerruksesta, jota pikkutiput seuraavat.
Kanalassa on nyt monenikäistä sakkia ja useampi kukkopoika odottelee tulevaa kohtaloaan. Jos jollakulla on kukon tarvista, meiltä saa kirjavia, komeita kukkoja kahvipakettikaupalla. Muussa tapauksessa kukot päätyvät parempiin suihin. Sitä tarkoitusta varten Anne-Mari hankki haudutuspadan ja saattepa uskoa, että kukkopoika on herkkuruokaa.
Kannoimme Saaran kanssa viimeiset taimet vanhan talon puolelta kasvimaan laitaan. Istutan kaikki äippänät nyt ulos, satoi tai paistoi. Haluaisin jo saada vanhan tuvan kammareita kesäasuttavaan kuntoon ja kyllä kesä nyt on jo sillä mallilla, että ulkona saavat kasvit joko kuolla tai kasvaa. Hyysääminen ja harsoilu saa tältä kesältä riittää.
Tein työsopimuksen syyskuun loppuun asti, joten kotihommat tänä kesänä jäävät vapaapäivien varaan. Vapaapäivistä onkin tullut antoisia, kun nyt tulee paremmin suunniteltua tekemisiään etukäteen. Perheessämme on neljä työssäkävijää, joten teemme aina viikoksi-kahdeksi jääkaapin oveen listan, jossa näkyy kaikkien työvuorot ja perheen muut menot. Autojen käyttö täytyy suunnitella, kun muutenkin tahtoo kirkonkylän käyntejä tulla pitkin päivää.
Meillä on aika kivaa täällä. No, on hyttysiäkin. Minä sanon, että hyttyset kasvattavat luonnetta.
maanantai 20. kesäkuuta 2016
keskiviikko 15. kesäkuuta 2016
Taivaan Isä,
anna tänään voimia niille uupuneille, jotka eivät jaksa enää ymmärtää elämänsä vastoinkäymisten tarkoitusta. Anna heille uutta voimaa uskoa siihen, että parempi aika on tulossa heidän elämäänsä. Isä, vaikka näiden ihmisten olosuhteet eivät muuttuisi, muuta heidän sydämensä mieli toivorikkaaksi ja iloiseksi ja auta heitä tekemään pienistä ilonaiheista suuria tälle päivälle.
Isä. Siunaa tänään ja juuri nyt niitä, jotka pelkäävät sairautensa kulkua. Isä, tee ihme ja paranna. Isä, muuta toivoton ennuste terveydeksi. Isä, ota kipu pois ja anna tilalle kiitollisuus.
Isäni. Lohduta niitä äitejä, jotka ovat viime aikoina menettäneet lapsensa. Hoida heidän äidinsydäntään ja anna heille lohdutusta. Auta heitä hyväksymään elämän määrä.
Isä, auta tänään niitä, jotka kamppailevat taloudellisten asioiden kanssa. Anna heille viisautta löytää ratkaisuja ja anna heille uskoa parempaan aikaan.
Isä, auta niitä, jotka ovat vaikeuksissa palkkatyön puuttumisen tai vähyyden takia. Puutu, Isä, tilanteeseen ja anna mielekästä työtä.
Isä, anna viisautta niille, jotka ovat väsyä liian suuren työtaakkansa alla. Anna voimia, anna viisautta tehdä ratkaisuja, avarra näköaloja.
Isä, puutu asioihin niissä perheissä, joissa vanhempien parisuhde on koetuksella. Anna sydämiin anteeksiantoa, anna rakkautta, anna uskoa, että kaikesta selvitään. Näytä, että turvautumalla sinuun voi rakentaa kokonaan uuden elämän.
Isä. Siunaa ja varjele meidän kaikkien lapsia. Varjele heidän sydämensä, ettei paha saastuta. Varjele heidät vaaroista ja onnettomuuksista. Anna lapsille iloa ja sydämen vapautta ja auta, ettei ahdistus saisi olla kenenkään lapsen mielessä.
Isä, puhuttele niiden mieltä, jotka eivät ole vielä tajunneet, että päätökset iankaikkisuudesta tehdään täällä ajassa.
Kiitos, Isä, taas kaikista ihmeellisistä siunauksistasi elämässämme.
Isä. Siunaa tänään ja juuri nyt niitä, jotka pelkäävät sairautensa kulkua. Isä, tee ihme ja paranna. Isä, muuta toivoton ennuste terveydeksi. Isä, ota kipu pois ja anna tilalle kiitollisuus.
Isäni. Lohduta niitä äitejä, jotka ovat viime aikoina menettäneet lapsensa. Hoida heidän äidinsydäntään ja anna heille lohdutusta. Auta heitä hyväksymään elämän määrä.
Isä, auta tänään niitä, jotka kamppailevat taloudellisten asioiden kanssa. Anna heille viisautta löytää ratkaisuja ja anna heille uskoa parempaan aikaan.
Isä, auta niitä, jotka ovat vaikeuksissa palkkatyön puuttumisen tai vähyyden takia. Puutu, Isä, tilanteeseen ja anna mielekästä työtä.
Isä, anna viisautta niille, jotka ovat väsyä liian suuren työtaakkansa alla. Anna voimia, anna viisautta tehdä ratkaisuja, avarra näköaloja.
Isä, puutu asioihin niissä perheissä, joissa vanhempien parisuhde on koetuksella. Anna sydämiin anteeksiantoa, anna rakkautta, anna uskoa, että kaikesta selvitään. Näytä, että turvautumalla sinuun voi rakentaa kokonaan uuden elämän.
Isä. Siunaa ja varjele meidän kaikkien lapsia. Varjele heidän sydämensä, ettei paha saastuta. Varjele heidät vaaroista ja onnettomuuksista. Anna lapsille iloa ja sydämen vapautta ja auta, ettei ahdistus saisi olla kenenkään lapsen mielessä.
Isä, puhuttele niiden mieltä, jotka eivät ole vielä tajunneet, että päätökset iankaikkisuudesta tehdään täällä ajassa.
Kiitos, Isä, taas kaikista ihmeellisistä siunauksistasi elämässämme.
sunnuntai 22. toukokuuta 2016
Vihdoinkin niitä kevään multatöitä!
Eräänä päivänä jo mietin, olisiko minun vaihdettava bloginkirjoitustapaani lyhyempään, enemmän arvailujen varaan jättävään ilmaisutapaan, jolloin ehtisi kirjoittamaan useammin, mutta en välttämättä tavoittaisi sydämen viestiä. Edesmennyt "Viipaleita" -blogin Satu oli taitava kolmella lauseella kertomaan päivästään tärkeimmät tapahtumat, tunnetilat ja vielä ilmaisemaan mielipiteitään. Ehkä hän ei käyttänyt päivän blogitekstin luomiseen kovin pitkää aikaa. - Mitä kauemmin minä olen kirjoittamatta, sitä kauemmin jään miettimään lauseitani.
Yritän varoa itseni toistamista, siksi en nyt mainosta tämän enempää, että töitä on riittänyt niin kodin ulkopuolella kuin kotonakin. Ikkunoiden pesun ajattelin siirtää sellaiseen ajankohtaan, kun ulkotyöt on tehty, mutta nyt minulle on valjennut, että ei ne ulkotyöt lopu ennenkuin uusi routa on maassa...Odotan siis vapaapäivää töistä ja vesisadepäivää, jolloin ikkunoidenpesu on mukavaa vaihtelua takareisien venyttelylle, jota saa nyt puutarhassa ihan huomaamatta.
Viime syksynä alapihalle valeistuttamani 100 mansikantainta on nyt saatu asianmukaisesti istutettua. 50 Polkan tainta, 20 Lumotarta ja 25 Riaa selvisi viime talven tuimasta pakkasesta, eli viisi Rian tainta ei selvinnyt kevääseen asti.
Varhaisperuna ja Lapin puikula-peruna on myös istutettu. Koska meillä on kasvimaalle varattu yksi kokonainen peltosarka, on tilaa tehdä monenlaisia kokeiluja. Erikokoisiin kohopenkkeihin olemme laittaneet jo porkkanaa, punajuurta, härkäpapua, persiljaa, salaattia, retiisiä ja tilliä. Kaksi nuorinta tyttöä innostui jo tekemään omia kasvimaitaan ja Anne-Mari istuttaa suurella innolla peltosaran toiseen päähän omia istutuksiaan.
Uuden elämän ihmettä olemme saaneet seurata kahden eri pupupoikueen ja yhden kanapoikueen myötä. Enää tipujen kuoriutuminen ei ollut niin jännittävää kuin edellisillä kerroilla, että nyt sentään malttoi nukkua yöllä, vaikka hautomakoneesta kuului piipitystä.
Kesän vyöryminen täyteen vehreyteen sai ihan haukkomaan henkeä. Varhaisten aamujen tyyni, tuoksuva kosteus ja rauha on jotakin niin ihmeellistä, ettei sitä lakkaa ihmettelemästä. Käen kukunta ja muidenkin lintujen uskomaton elämänriemu on aamuhetkien hoitavaa äänimaailmaa, kun ei tiedä, mihin aistinsa keskittäisi. Mieltäni lämmittää, että mies ja lapset nauttivat ihan samoista asioista ja ovat aivan yhtä haltioissaan.
Viiko sitten kävimme muutaman lapsen kanssa Helsingissä. Kolmen päivän seutuun ehdimme käydä murto-osassa niistä paikoista joissa olimme suunnitelleet käyvämme. Edes kaikkia Helsingissä asuvia lapsia emme ehtineet tavata.
Helsinginmatka oli meille kaikille aikamoista tunnemyrskyä. Haikeus hautautui vierauden tunteeseen ja kaikki mukanaolleet totesivat, että meistä on ehtinyt tulla maalaisia ja olemme sopeutuneet uuteen elämään. Huomasimme, että olemme jo niin tottuneet maaseudun rauhaan ja elämisen verkkauteen, että pääkaupungin hulina oli oikeasti ahdistavaa ja teki mieli paeta. Jopa perheen pienin, joka kuluneen talven aikana kaipaili vanhasta elämästä milloin mitäkin, totesi jo ensimmäisenä helsinginiltanaan: "Mä olen saanut Helsingistä tarpeekseni".
Me tarvitsimme tuon helsinginmatkan, jotta saatoimme sanoa itsellemme, että tämä elämä täällä on nyt hyvää meille ja paljon rakkaita muistoja jäi kaupunkielämästä.
Tähän aikaan vuodesta rukoillaan suotuisia ilmoja maanviljelijöille, pyydetään runsasta marjasatoa ja kiitetään elämästä. Toivomme myös, ettei yöpakkasia enää tulisi ja mehiläisenkasvattajillakin olisi tällä kertaa hyvä vuosi.
Siunausta sinulle niihin tilanteisiin, joihin etsit ratkaisua.
Yritän varoa itseni toistamista, siksi en nyt mainosta tämän enempää, että töitä on riittänyt niin kodin ulkopuolella kuin kotonakin. Ikkunoiden pesun ajattelin siirtää sellaiseen ajankohtaan, kun ulkotyöt on tehty, mutta nyt minulle on valjennut, että ei ne ulkotyöt lopu ennenkuin uusi routa on maassa...Odotan siis vapaapäivää töistä ja vesisadepäivää, jolloin ikkunoidenpesu on mukavaa vaihtelua takareisien venyttelylle, jota saa nyt puutarhassa ihan huomaamatta.
Viime syksynä alapihalle valeistuttamani 100 mansikantainta on nyt saatu asianmukaisesti istutettua. 50 Polkan tainta, 20 Lumotarta ja 25 Riaa selvisi viime talven tuimasta pakkasesta, eli viisi Rian tainta ei selvinnyt kevääseen asti.
Varhaisperuna ja Lapin puikula-peruna on myös istutettu. Koska meillä on kasvimaalle varattu yksi kokonainen peltosarka, on tilaa tehdä monenlaisia kokeiluja. Erikokoisiin kohopenkkeihin olemme laittaneet jo porkkanaa, punajuurta, härkäpapua, persiljaa, salaattia, retiisiä ja tilliä. Kaksi nuorinta tyttöä innostui jo tekemään omia kasvimaitaan ja Anne-Mari istuttaa suurella innolla peltosaran toiseen päähän omia istutuksiaan.
Uuden elämän ihmettä olemme saaneet seurata kahden eri pupupoikueen ja yhden kanapoikueen myötä. Enää tipujen kuoriutuminen ei ollut niin jännittävää kuin edellisillä kerroilla, että nyt sentään malttoi nukkua yöllä, vaikka hautomakoneesta kuului piipitystä.
Kesän vyöryminen täyteen vehreyteen sai ihan haukkomaan henkeä. Varhaisten aamujen tyyni, tuoksuva kosteus ja rauha on jotakin niin ihmeellistä, ettei sitä lakkaa ihmettelemästä. Käen kukunta ja muidenkin lintujen uskomaton elämänriemu on aamuhetkien hoitavaa äänimaailmaa, kun ei tiedä, mihin aistinsa keskittäisi. Mieltäni lämmittää, että mies ja lapset nauttivat ihan samoista asioista ja ovat aivan yhtä haltioissaan.
Viiko sitten kävimme muutaman lapsen kanssa Helsingissä. Kolmen päivän seutuun ehdimme käydä murto-osassa niistä paikoista joissa olimme suunnitelleet käyvämme. Edes kaikkia Helsingissä asuvia lapsia emme ehtineet tavata.
Helsinginmatka oli meille kaikille aikamoista tunnemyrskyä. Haikeus hautautui vierauden tunteeseen ja kaikki mukanaolleet totesivat, että meistä on ehtinyt tulla maalaisia ja olemme sopeutuneet uuteen elämään. Huomasimme, että olemme jo niin tottuneet maaseudun rauhaan ja elämisen verkkauteen, että pääkaupungin hulina oli oikeasti ahdistavaa ja teki mieli paeta. Jopa perheen pienin, joka kuluneen talven aikana kaipaili vanhasta elämästä milloin mitäkin, totesi jo ensimmäisenä helsinginiltanaan: "Mä olen saanut Helsingistä tarpeekseni".
Me tarvitsimme tuon helsinginmatkan, jotta saatoimme sanoa itsellemme, että tämä elämä täällä on nyt hyvää meille ja paljon rakkaita muistoja jäi kaupunkielämästä.
Tähän aikaan vuodesta rukoillaan suotuisia ilmoja maanviljelijöille, pyydetään runsasta marjasatoa ja kiitetään elämästä. Toivomme myös, ettei yöpakkasia enää tulisi ja mehiläisenkasvattajillakin olisi tällä kertaa hyvä vuosi.
Siunausta sinulle niihin tilanteisiin, joihin etsit ratkaisua.
perjantai 15. huhtikuuta 2016
Harava ja oksasakset
Poskia polttelee tämän päivän aurinkoannos. Vaikka aamulla oli pakkasta mittarissa reippaat viisi astetta, päivä lämpisi juuri sopivaksi ulkotöihin.
Aloitin työt "julkisivun" puolelta, eli tiensuusta, josta meille tullaan pihaan päätieltä. Vuosien vanhoja aarteita löytyi pitkän heinän sisältä: maassa oli kumollaan laudoista tehty kyltti, johon oli niitattu myymäläauton aikataulu. Hyvästä aikeestamme huolimatta ei myymäläautosta ole tullut meille edes satunnaista ostospaikkaa, sillä auto kulkee vanhan tien puolella siihen aikaan iltapäivästä, jolloin olen vielä työmaalla. Viime kesänä kävimme muutaman kerran lasten kanssa herkkuostoksilla ja voi olla, että kesä taas tuonkin tavan tuo takaisin.
Parin tunnin haravoinnin ja raivaamisen jälkeen lähdimme käymään Agrimarketissa, kun siellä oli sopivasti puutarhamyymälän avajaiset. Kaksi karviaismarjapensasta ja kirsikkapuu olivat ne ostokset, joita perustelin edullisuudella ja palkkapäivällä. Pensasmustikkaa katselin kaihoisasti ja varmaan ulkotöiden edistyttyä minun on pakko hakea niitäkin.
Vanhan talon puolella mylläsin jo aikaisemmin aamulla tomaatin ja paprikan taimet nyt sellaiseen kuntoon, että niiden voi antaa kasvaa rauhassa muutaman viikon ja sitten ihmetellä niiden sijoituspaikkaa uudelleen.
Kirkonkylänreissun jälkeen jatkoin etupihan puolella haravointia ja raivaamista. Vanhan talon länsiseinustalta kiskoin alas jonkin hervottoman suuren ja pölisevän köynnöksen ja käänsin seinän vierellä olevat istutukset lapiolla nurin. Tuo länsiseinusta on niin lämmin ja tuulensuojaisa paikka, että kaikki koristekasvit saavat väistyä tomaattipenkin tieltä. Vanhalta talolta on lyhyt matka pellolle, joka jää tänä kesänä pois viljelystä ja johon laitamme kasvimaan. Pellolta kuskasin jo multaa tomaattipenkkiä varten.
Kompostit, joita on tuon pellon vieressä ja toinen alapihalla, ovat suuria ilonaiheitani. Kun kääntelin ja pöyhin talven ajan käytettyä tunkiota, pöllähti nenään hyvän ja "terveentuoksuisen" maatuvan mullan haju. Sen kummallisempia kommervenkkejä ei ole kompostinteossa tarvittu, vaan tunkiolle on kuskattu myös pupuhäkkien siivoustuotteet.
Onneksi ulkotöitä riittää vielä pitkäksi aikaa. Suurin työmaa onkin talon alapuolella, koska siellä jäi syksyllä suurin osa haravoimatta ja raivaamatta. Viinimarjapensaat, vadelma ja karhunvadelma tarvitsevat myös kunnostamista.
Polttopuiden teko ja pihateiden kunnostus on myös niitä töitä, joille täytyy ehtiä lähiaikoina. Sitten kun kaikki muut ulkotyöt on tehty, aion hemmotella itseäni puiden istuttamisella. Talomme vieressä kasvaa sankka palsamikuusi- ja pihtakuusiaita ja aidan toiselle puolelle on noussut kymmenittäin virkeitä taimia, jotka aion istuttaa valituille paikoille.
...
Täällä kuulostaa siltä, että nuoriso suunnittelee hiekkakentän paistopaikalle tulen virittelyä. Makkaranpaistostakin puhuvat. Minä taas pohdiskelen, että nukkumaanpääsy olisi parasta hemmottelua tällä hetkellä.
Jos harkitset ja puntaroit maallemuuttoa, laita äkkiä toimeksi. Täällä on NIIN ihanaa! Jos sinulle sattuu tulemaan ikävä takaisin kaupunkiin, senkun muutat. Minä taidan kuitenkin jäädä tänne maata tonkimaan.
Aloitin työt "julkisivun" puolelta, eli tiensuusta, josta meille tullaan pihaan päätieltä. Vuosien vanhoja aarteita löytyi pitkän heinän sisältä: maassa oli kumollaan laudoista tehty kyltti, johon oli niitattu myymäläauton aikataulu. Hyvästä aikeestamme huolimatta ei myymäläautosta ole tullut meille edes satunnaista ostospaikkaa, sillä auto kulkee vanhan tien puolella siihen aikaan iltapäivästä, jolloin olen vielä työmaalla. Viime kesänä kävimme muutaman kerran lasten kanssa herkkuostoksilla ja voi olla, että kesä taas tuonkin tavan tuo takaisin.
Parin tunnin haravoinnin ja raivaamisen jälkeen lähdimme käymään Agrimarketissa, kun siellä oli sopivasti puutarhamyymälän avajaiset. Kaksi karviaismarjapensasta ja kirsikkapuu olivat ne ostokset, joita perustelin edullisuudella ja palkkapäivällä. Pensasmustikkaa katselin kaihoisasti ja varmaan ulkotöiden edistyttyä minun on pakko hakea niitäkin.
Vanhan talon puolella mylläsin jo aikaisemmin aamulla tomaatin ja paprikan taimet nyt sellaiseen kuntoon, että niiden voi antaa kasvaa rauhassa muutaman viikon ja sitten ihmetellä niiden sijoituspaikkaa uudelleen.
Kirkonkylänreissun jälkeen jatkoin etupihan puolella haravointia ja raivaamista. Vanhan talon länsiseinustalta kiskoin alas jonkin hervottoman suuren ja pölisevän köynnöksen ja käänsin seinän vierellä olevat istutukset lapiolla nurin. Tuo länsiseinusta on niin lämmin ja tuulensuojaisa paikka, että kaikki koristekasvit saavat väistyä tomaattipenkin tieltä. Vanhalta talolta on lyhyt matka pellolle, joka jää tänä kesänä pois viljelystä ja johon laitamme kasvimaan. Pellolta kuskasin jo multaa tomaattipenkkiä varten.
Kompostit, joita on tuon pellon vieressä ja toinen alapihalla, ovat suuria ilonaiheitani. Kun kääntelin ja pöyhin talven ajan käytettyä tunkiota, pöllähti nenään hyvän ja "terveentuoksuisen" maatuvan mullan haju. Sen kummallisempia kommervenkkejä ei ole kompostinteossa tarvittu, vaan tunkiolle on kuskattu myös pupuhäkkien siivoustuotteet.
Onneksi ulkotöitä riittää vielä pitkäksi aikaa. Suurin työmaa onkin talon alapuolella, koska siellä jäi syksyllä suurin osa haravoimatta ja raivaamatta. Viinimarjapensaat, vadelma ja karhunvadelma tarvitsevat myös kunnostamista.
Polttopuiden teko ja pihateiden kunnostus on myös niitä töitä, joille täytyy ehtiä lähiaikoina. Sitten kun kaikki muut ulkotyöt on tehty, aion hemmotella itseäni puiden istuttamisella. Talomme vieressä kasvaa sankka palsamikuusi- ja pihtakuusiaita ja aidan toiselle puolelle on noussut kymmenittäin virkeitä taimia, jotka aion istuttaa valituille paikoille.
...
Täällä kuulostaa siltä, että nuoriso suunnittelee hiekkakentän paistopaikalle tulen virittelyä. Makkaranpaistostakin puhuvat. Minä taas pohdiskelen, että nukkumaanpääsy olisi parasta hemmottelua tällä hetkellä.
Jos harkitset ja puntaroit maallemuuttoa, laita äkkiä toimeksi. Täällä on NIIN ihanaa! Jos sinulle sattuu tulemaan ikävä takaisin kaupunkiin, senkun muutat. Minä taidan kuitenkin jäädä tänne maata tonkimaan.
Erja J, onneksi olkoon!
Kangasniemläisiä tuotteita sisältävän paketin saa Erja J, joka oli jättänyt kommentin 1. huhtikuuta klo 8.33. Kiti-kissan suorittama valinta oli yksiselitteinen: Kiti siirsi kommenttilippukasasta Erjan paperilapun erilleen muusta kasasta. Toimitusta valvova henkilöstö oli täysin vakuuttunut valinnan rehellisyydestä.
Lähetä, Erja, osoitetietosi minulle vaikka sähköpostilla. (Koska Erja on tavoitettu, poistin osoitteen.)
Kiitos kaikille antoisasta palautteestanne.
Nyt äkkiä haravat, talikot, pensassakset ja kottikärrit esille. Aurinko on ulkona.
Lähetä, Erja, osoitetietosi minulle vaikka sähköpostilla. (Koska Erja on tavoitettu, poistin osoitteen.)
Kiitos kaikille antoisasta palautteestanne.
Nyt äkkiä haravat, talikot, pensassakset ja kottikärrit esille. Aurinko on ulkona.
lauantai 2. huhtikuuta 2016
Vapaapäivästä täällä nautitaan
Vapaapäivä tänään! Sitä tietenkin juhlistin nukkumalla aamulla niin pitkään kuin suinkin nukutti. Edellisestä vapaa-aamusta on niin pitkä aika, etten viitsi edes laskea.
Kokosimme aamukahvin jälkeen autolastin lapsia ja lähdimme kirkolle. (Ja muistattehan, että se "kirkollemeno" tarkoittaa täällä kirkonkylään menoa, ei seurakuntaan. Jos mennään "kirkkoon", mennään seurakuntaan.)
Kunnanlehdessä oli torstaina ilmoitus, että tänään torilla olisi myynnissä siemenperunoita useaa lajiketta, lakkoja ja karpaloita. Koska isin viime syksynä Mikkelin torilta ostamat lakat oli syöty jo aikoja sitten, oli lakkailmoituksen perässä pakko lähteä liikkeelle.
Olin reissuun enemmän kuin tyytyväinen. Ensi lauantaina saan samaiselta myyjältä vanhan kunnon Pito-perunan siementä. Pito on ikivanha lajike, jonka on uudet ja runsassatoisemmat, taudinkestävämmät lajikkeet täysin syrjäyttäneet. Myyjä sanoikin, että ensi syksynä ei Pitoa enää ole saatavana. Lapsuudessani Pito oli paras jauhoisen perunan lajike. Ruttoarkahan se on, mutta minulle tuli pakkomielle saada Pitoa maahan tänä keväänä.
Samalla reissulla kävimme työttömien yhdistyksen ylläpitämällä kirpputorilla ja laitoimme pöytävarauksen. Aiomme Anne-Marin kanssa aloittaa tavaroiden poislaittoa kaiken muun homman ohella. Meidän silmämme on jo niin tottunut kaikkeen tavaramäärään vanhan talon puolella, mutta oikeasti siellä olisi muutama tonni kelvollista kirpputoritavaraa.
Agrimarketista, joka on muuttunut Hankkijaksi (tosin meidän puheissamme Agrimarket tulee aina olemaan Agrimarket), kävimme ostamassa isille turvasaappaat, kanien heinää, pellavaöljyä koirille ja kanoille ja edullisia pyykinpesuaineita. Turvasaappaat luvattiin isille hankkia ensi tilassa sen jälkeen, kun hän vajaa kuukausi sitten antoi jalkaterälleen kirvesterapiaa puuladossa puita halkoessaan. Jalka alkaa olla lähes kunnossa ja minäkin pääsin pitkästä aikaa verestämään ompeleidenpoistotaitojani. Anne-Mari ja Lähihoitajapoika taas saivat lisäharjoitusta ensiaputilanteesta, kun asialliset sidontavälineet ovat kadoksissa ts. laastaria tuhdimpaa tavaraa ei ollut koko talossa muuta kuin koirien ensiapupakkauksessa. Ilmastointiteippi osoitti jälleen kerran monikäyttöisyytensä, kun tyrehdytettiin laskimovuotoa.
Anne-Mari laski yhtenä päivänä, että meillä on nyt tipujen kuoriutumisen jälkeen yli 40 eläintä. Yksi kissanpentu on varttuna ja tänään puhuimme Anne-Marin kanssa hanhenmunien hautomisesta. Kesäntulo varmaankin eläinmääräämme kartuttaa.
Vapaapäivän kunniaksi on minulla tulossa ruuaksi perunamuussia ja nakkeja. Kyllä taas kiitollisuus täytti mielen, kun hain kellarista perunoita. Hyllyillä oli vielä useampi hillopurkki ja mustikka-karhunvattuhillon toin vuorostaan sisälle. Kellari on uskomattoman hyvässä kunnossa ja kovimmillakaan pakkasilla eivät perunat siellä paleltuneet. Kaiken lisäksi tämä on ensimmäinen kevät ikiaikoihin, kun kellarin lattialle ei ole tullut sulamisvesiä. Ensimmäisten lumien tultua sanoin isille, että muistaa pitää kellarin oven ympäryksen puhtaana lumesta, niin säästymme keväällä isosta työstä. Isi on ollut ahkera lumitöissä ja kellari on pysynyt kuivana.
Menen tekemään muussin. Sitten nuohoan pannuhuoneen kattilan alta tuhkat ja menen vanhaan taloon koulimaan tomaatintaimia. Olen kuitenkin pessyt maitopurkkeja taimia varten, kun niihin saa niin hyvin tussilla kirjoitettua lajikkeen nimen ja kun taimien ulosistutuksen aika tulee, on purkki helppo repiä taimen ympäriltä.
Ja kiellettyjen asioiden listalle tuli isoille pojille tänään sellainen asia, että täysinäisiä jogurttipurkkeja ei saa ampua kellarin katon reunalta. Ei myöskään omenoita.
Muistakaa vilkaista edellinen kirjoitus, ellette ole sitä tehneet.
Kokosimme aamukahvin jälkeen autolastin lapsia ja lähdimme kirkolle. (Ja muistattehan, että se "kirkollemeno" tarkoittaa täällä kirkonkylään menoa, ei seurakuntaan. Jos mennään "kirkkoon", mennään seurakuntaan.)
Kunnanlehdessä oli torstaina ilmoitus, että tänään torilla olisi myynnissä siemenperunoita useaa lajiketta, lakkoja ja karpaloita. Koska isin viime syksynä Mikkelin torilta ostamat lakat oli syöty jo aikoja sitten, oli lakkailmoituksen perässä pakko lähteä liikkeelle.
Olin reissuun enemmän kuin tyytyväinen. Ensi lauantaina saan samaiselta myyjältä vanhan kunnon Pito-perunan siementä. Pito on ikivanha lajike, jonka on uudet ja runsassatoisemmat, taudinkestävämmät lajikkeet täysin syrjäyttäneet. Myyjä sanoikin, että ensi syksynä ei Pitoa enää ole saatavana. Lapsuudessani Pito oli paras jauhoisen perunan lajike. Ruttoarkahan se on, mutta minulle tuli pakkomielle saada Pitoa maahan tänä keväänä.
Samalla reissulla kävimme työttömien yhdistyksen ylläpitämällä kirpputorilla ja laitoimme pöytävarauksen. Aiomme Anne-Marin kanssa aloittaa tavaroiden poislaittoa kaiken muun homman ohella. Meidän silmämme on jo niin tottunut kaikkeen tavaramäärään vanhan talon puolella, mutta oikeasti siellä olisi muutama tonni kelvollista kirpputoritavaraa.
Agrimarketista, joka on muuttunut Hankkijaksi (tosin meidän puheissamme Agrimarket tulee aina olemaan Agrimarket), kävimme ostamassa isille turvasaappaat, kanien heinää, pellavaöljyä koirille ja kanoille ja edullisia pyykinpesuaineita. Turvasaappaat luvattiin isille hankkia ensi tilassa sen jälkeen, kun hän vajaa kuukausi sitten antoi jalkaterälleen kirvesterapiaa puuladossa puita halkoessaan. Jalka alkaa olla lähes kunnossa ja minäkin pääsin pitkästä aikaa verestämään ompeleidenpoistotaitojani. Anne-Mari ja Lähihoitajapoika taas saivat lisäharjoitusta ensiaputilanteesta, kun asialliset sidontavälineet ovat kadoksissa ts. laastaria tuhdimpaa tavaraa ei ollut koko talossa muuta kuin koirien ensiapupakkauksessa. Ilmastointiteippi osoitti jälleen kerran monikäyttöisyytensä, kun tyrehdytettiin laskimovuotoa.
Anne-Mari laski yhtenä päivänä, että meillä on nyt tipujen kuoriutumisen jälkeen yli 40 eläintä. Yksi kissanpentu on varttuna ja tänään puhuimme Anne-Marin kanssa hanhenmunien hautomisesta. Kesäntulo varmaankin eläinmääräämme kartuttaa.
Vapaapäivän kunniaksi on minulla tulossa ruuaksi perunamuussia ja nakkeja. Kyllä taas kiitollisuus täytti mielen, kun hain kellarista perunoita. Hyllyillä oli vielä useampi hillopurkki ja mustikka-karhunvattuhillon toin vuorostaan sisälle. Kellari on uskomattoman hyvässä kunnossa ja kovimmillakaan pakkasilla eivät perunat siellä paleltuneet. Kaiken lisäksi tämä on ensimmäinen kevät ikiaikoihin, kun kellarin lattialle ei ole tullut sulamisvesiä. Ensimmäisten lumien tultua sanoin isille, että muistaa pitää kellarin oven ympäryksen puhtaana lumesta, niin säästymme keväällä isosta työstä. Isi on ollut ahkera lumitöissä ja kellari on pysynyt kuivana.
Menen tekemään muussin. Sitten nuohoan pannuhuoneen kattilan alta tuhkat ja menen vanhaan taloon koulimaan tomaatintaimia. Olen kuitenkin pessyt maitopurkkeja taimia varten, kun niihin saa niin hyvin tussilla kirjoitettua lajikkeen nimen ja kun taimien ulosistutuksen aika tulee, on purkki helppo repiä taimen ympäriltä.
Ja kiellettyjen asioiden listalle tuli isoille pojille tänään sellainen asia, että täysinäisiä jogurttipurkkeja ei saa ampua kellarin katon reunalta. Ei myöskään omenoita.
Muistakaa vilkaista edellinen kirjoitus, ellette ole sitä tehneet.
torstai 31. maaliskuuta 2016
Haluatko saada paketin kangasniemeläisiä tuotteita?
Blogissani ylittyy piakkoin miljoonan kävijän raja ja pienenä sisäpiirin vitsinä Pikkuveljeni joskus mainitsi, että "pidä blogiarvonta sitten, kun miljoona kävijää on kasassa". Tuolloin naurahdin epäuskoisena velipojan puheille, mutta nyt tuo asia on kyllä täyttä totta.
Koska aikoinaan jouduin pieneen pulaan säädösviidakon kanssa, ei tämä ole mikään arvonta. Tätä tekstiä kommentoimalla olet ilmottautunut halukkaaksi paketin vastaanottajaksi.
15.4. kirjoitan paperilapuille kaikkien kommentoijien nimet, ripottelen paperilaput lattialle ja Kiti-kissa saa valita parhaimman lapun ja samalla paketin saajan.
Kun kirjoitat kommenttia, muista laittaa mukaan nimimerkki, jos et ole rekisteröitynyt lukija.
Paketin saajan nimen julkaisemisesta täällä odotan hänen yhteydenottoaan viikon ajan ja ellei henkilö ole ilmoittanut yhteystietojaan, paketti postitetaan ensimmäiseksi kommentoineelle.
Hirmuisen monimutkaiseksi tämä asia on jo mennyt ja teen sen vieläkin hankalammaksi. Kuulisin nimittäin mielelläni osallistujien kommenteissa, mikä on ollut tämän blogin jokin mieleenjäänyt tapaus tai kirjoitus. Jos osallistuja ei ole blogia aikaisemmin lukenut, voi mainita senkin, koska mielelläni tervehdin täältä ruudun takaa myös uusia kävijöitä ja toivotan lämpimästi tervetulleeksi toistekin.
Paketissa on siis kangasniemeläisiä tuotteita. Kuvasta poiketen mukana on koivuinen leikkuulauta, joka on puuseppäopiskelija Anne-Mari Syrjäläisen käsialaa. Vavesaaren Tilan tuotteita on Siemenmysli ja Tyrnimysli, käsintehty Luomu Ruisnäkkäri, käsintehty Luomu Mustikka- ja Mansikkamarmeladi. Aimo Närväisen mehiläistarhalta on 450g hunajaa.
Tyrnimyslistä täytyy mainita sen verran, että tuote valittiin vuonna 2014 Suomessa Vuoden Luomutuotteeksi.
http://www.vavesaarentila.fi Tässä vielä linkki Vavesaaren kotisivuille.
Kiitos tässä yhteydessä teille, jotka olette pitäneet tämän blogin hengissä. Jos täällä ei kukaan kävisi, tuskin viitsisin itsekseni turista. Kuulumisiin palaan kun olen erotellut mielessäni uutistulvasta jyvät akanoista.
Sen minä vain sanon, että kevät saisi jarrutella tuloaan.
Voikaa tekin hyvin!
Ja vielä: perheenjäseniltä on ikävä kyllä evätty mahdollisuus osallistua. Sen verran on sakkia, että kissa varmaankin suosisi oman perheen väkeä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)