keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Lounaalla Meritähdessä

Helsingin Ruoholahden kaupunginosasta löytyy nykyään ruokapaikkoja moneen lähtöön. Lounasaikaan varsinkin on varaa valita sushista ja nepalilaisesta ruuasta alkaen.
Emme ole paljoakaan "ulkona syömistä" harrastaneet monestakaan syystä. Tänä syksynä elämäntilanne on ollut sellainen, että satunnainen poikkeaminen ravintolaan on tuntunut luontevalta. Varsinkin tiistaisin ja torstaisin, kun olen tullut yhden seutuun koulusta ja mies herää töiden jälkisiltä uniltaan, olemme käyneet silloin tällöin nitistämässä huutavaa nälkäämme seudun ravintoloissa.

Ravintola "Meritähti" sijaitsee naapuritalossa, aivan talomme pihaporttia vastapäätä. Iltaisin paikka houkuttelee väkeä muuhunkin kuin ruokailuun, mutta lounasaikaan arkisesti sisustettu ravintola täyttyy ruokailijoista. Lokakuun tarjouksena heillä on ollut härän pihvi (kyllä: tiedän, että "härkä" on houkuttelavampi nimitys naudanlihalle) lohkoperunoiden tai ranskalaisten kanssa kymmenen euron hintaan.
Kun syö lounaan paikan päällä, ateriaan kuuluu myös alkukeitto, salaatti, leipä ja kahvi tai tee.
Tänään keittona oli kolmen sipulin keitto. Edelliseltä kerralta jäi mieleeni herkullinen maissi-parsakaalikeitto.
Pyysimme pihvimme lehtipihviksi hakattuna. Lautasen kokoinen pihvi oli mureaa ja sen kruunasi pekoniviipale ja keko sinihomejuustomurua.

En ravintolassakaan halua jättää hyvää ruokaa hukkaan. Kahdeksan lohkoperunaa, joita en jaksanut syödä, käärin paperiservettiin ja toin kotiin. Tarjoilija ehdotti rasiaa perunoilleni, mutta sanoin, että kävelen tuohon naapuritaloon, niin servetti riittää oikein hyvin.
Koska muiden laittama ruoka on hyvää ja kun saa ruokailla kaikessa rauhassa miehensä seurassa, vinkkaan kaikille ruokapaikkaa Ruoholahdessa etsiville pariskunnille ja sinkkunälkäisille, että Meritähdessä saa vastinetta rahalleen ja jälkiruokakahvikin on hyvää.

4 kommenttia:

  1. Kiva kuulla hyvä vinkki ruokapaikasta. Saatan poiketa kunhan alan tuota jalkaa totuttamaan kävelyyn. Minäkin joskus kietaisen ruuanlopun servettiin, jos en jaksa kaikkea syödä. Salaattiannoksesta jää usein sämpylä kotiin vietäväksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulipa sulle pitkäaikainen riesa siitä murtumasta.

      Poista
    2. Lääkäri sanoi, että saattaa mennä hyvinkin puoli vuotta ennenkuin on kunnolla parantunut.

      Poista
  2. Siitä on aikaa, kun olen käynyt ravintolassa syömässä. Olisipa mukava joskus käväistäkin miehen kanssa ns. ulkona syömässä. Muualla kuin kotona aterioin hautajaisissa tai muissa sellaisissa työhön liittyvissä jutuissa, joissa samalla tehdään töitä.

    VastaaPoista