maanantai 28. lokakuuta 2013

Papan Jussi

Huomenna täytyy palauttaa opettajalle ensimmäinen etätyö. Aiheena oli "asiakkaan haastattelu ja ryhdin havainnointi". Viime tippaan tehtävän teko jäi, kun "asiakas" oli lähdössä töihin ja minä kuljin hänen perässään kehon luotisuoria ja symmetrioita tutkien. Asiakas oli siis hyvin tuttu, mutta  en ollut aikaisemmin ajatellut mieheni ryhtiä ja vaivojen syy-seuraussuhteita hierojan työn näkökulmasta.

Jussin emäntä oli harkinnut Jussin kotiuttamista tänään, mutta ei sitten raskinnutkaan viedä kissaa takaisin omaan kotiinsa, kun täällä alkoi ihan aito itku ja vaikerrus lemmikin lähdön vuoksi. Kovaan ääneen surkutteli pappakin töihin lähtiessään Jussin muuttoa. Äsken pappa tuli kotiin tunnin tauolle ja laittoi työtakkinsa keittiön penkille. Jussi nuuhki takin tarkkaan ja kävi sitten sen päälle nukkumaan. Kun papan töihinlähdön aika tuli, lupasin Jussille, että tämä saa tulla nukkumaan papan sänkyyn siksi aikaa, kun pappa on töissä.

Yhtenä päivänä näin syrjäsilmällä tv-ohjelmaa, jossa kerrottiin yliopisto-opiskelijoiden asuntoloista, joihin oli lemmikkikissojen tuominen sallittua, peräti suotavaa. Opiskelijoita haastateltiin ja kissoja kuvattiin ja kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että kissat vähentävät opiskelijoiden stressiä.
Kyllä sama vaikutus on havaittavissa meilläkin kuukauden yhteiselon jälkeen. Ei kukaan äksyile Jussille tai ole kyllästynyt sen seuraan. Pehmeäturkkisen eläimen silittely ja sylissä pitäminen on lapsillekin mieluista.
Mieheni toteaa silloin tällöin Jussin ihania tempauksia katsellessaan, että Taivaan Isällä oli vakaat perustelut, kun loi kissat ihmisille iloksi.

Anne-Mari pistäytyi tänään täällä - blogitekstinsä mukaan hakemassa piristystä. Jussi tietysti kantoi kortensa kekoon asian puolesta ja kolme pienintä poikaa teki kaikkensa piristääkseen siskoaan - ja perinteisin keinoin. Eihän Miikan tarvitse muuta kuin puhua, niin Anne-Mari väristelee tyytyväisyyttään. Säännöllisin väliajoin vihjaisen tytöille takaisin kotiin muuttamisesta, mutta eihän se yhtään asumisväljyyttä meille lisäisi. On vain niin täydellistä elämän luksusta, kun kaikki sisarukset ovat kotona ja saa kuunnella jokaisen persoonallista jutustelua ja leikinlaskua. Sekin, miten eri-ikäiset sisarukset puhelevat toisilleen, on kuin kaunista musiikkia korvilleni. Turhaan ei Raamatussa sanota: "katso kuinka hyvää ja suloista on, kun veljekset sovussa asuvat".

Pappa siis lähti takaisin töihin ja Jussi jäi pöyheää häntäänsä heilutellen keittiön penkille makaamaan ja katselemaan papan perään. Onkohan tuo Jussi jotenkin papan erityiskaveri? Jussi tassutteli äsken eteiseen ja alkoi kiskoa tassuillaan vaatenaulakosta papan ulkovaatteita alas.

1 kommentti:

  1. voi tuota Jussia,hurmasi kaikki <3 eikä ihme,on ne kissat niin ihania :)
    Minä vihjaisinki Anne-Marille ett kotoa sitä piristystä parhaiten saa,on se lapsuuden koti paras paikka maailmassa <3

    VastaaPoista