torstai 10. lokakuuta 2013

Voi sinua Jussi!

Koska meillä ei ole koskaan ollut lemmikkiä, niin kaikki mitä laina-Jussi tekee, on niin ihmeellistä.

Äsken olin menossa aamusuihkuun, kun löydän Jussin hyvin tyytyväisennäköisenä kellottelevan ketarat ojossa eteisen lattialla. Syy ylenpalttiseen tyytyväisyyteen löytyi kylpyhuoneesta. Jussin "potta" on kylpyhuoneen wc-istuimen vieressä ja wc-paperiteline on Jussin potan takana seinällä.
(Kutsumme  Jussin "potaksi" hiekka-astiaa, jossa on tällä hetkellä puupohjaista kissanhiekkaa.)
Potassa puupelletin päällä oli syherö vessapaperia ja syherön sisältä löytyi hienot kissankakat.
Paperirullassa oli ollut jäljellä noin puolimetrinen "vetäisy" paperia ja sen Jussi oli kauniisti käyttänyt. Sen kun
mummo vain nosti jätöksen siististi papereineen vieressä olevaan vessanpönttöön. (Minä olen Jussille mummo ja mieheni on pappa.)
Jussi varmaan ajatteli, että täytyy jotenkin mummolle hyvittää eilistä. Mummo oli hiukan jupissut Jussille, kun tämä oli käynyt pissillä pesuvadissa. Pesuvati oli tyhjillään kylpyhuoneen lattialla, mutta Jussi oli hetkeä aikaisemmin häädetty pois papan vaatekaapin hyllyltä ja täytyihän nyt jotenkin sellaisesta vääryydestä mieltään osoittaa.

Nyt Jussi makaa keittiön penkillä ja heiluttelee komeaa häntäänsä edestakaisin. Aamupalanlaittajien toimia täytyy seurata, etteivät husaa kaikkea keittokinkkua leivilleen.

4 kommenttia:

  1. Kissat ovat loistavia osoittamaan mieltään!

    Meillä keittokinkut häipyy kissan suuhun jos ei ole tarkkana. Otto-kissa on pahempi pöydästä kerjääjä kuin koirat, eikä yhtään arastele varastaa kinkkua vaikka suoraan suuhun vievästä kädestä.

    VastaaPoista
  2. Eläimet ovat mukavia lemmikkejä kaupungissakin. Hankalaa tietysti on, ettei tuo Jussi-kissa pääse lainkaan ulos.

    VastaaPoista