sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Rakennustarpeita rakastamiseen

Jonkun aikaa olen pyöritellyt mielessäni asiaa, josta pitäisi kirjoittaa. Olen jutellut aiheesta myös mieheni kanssa ja hänellä oli asiasta täsmälleen samansuuntaiset ajatukset. Pari vuotta sitten kirjoitin samasta asiasta, mutta huomaan, että painopisteet ovat tarkentuneet ja tiivistyneet. Puhun parisuhteen vaalimisesta ja hoitamisesta.
Huomasin tänään, että periaatteet, joita pidän mieheni kanssa tärkeinä parisuhteessa, ovat varsin kelvollinen pohja mille hyvänsä ystävyyssuhteelle.
Olen lykännyt asiasta kirjoittamista myös sen takia, että viime viikkojen aikana kuulin tuttavapiirissä ja myös blogituttavien joukosta usean pariskunnan joutuneen erotilanteeseen. Ajattelin, ettei ole korrektia kirjoittaa parisuhteen hoidosta, kun yrityksistä huolimatta yhteiselo ei luonnistu toivotulla tavalla. Näille tuttaville voin sanoa, että ole luottavaisella mielellä. Parhaasi olet tehnyt ja asiat eivät aina suju niinkuin toivoisimme niiden sujuvan. Siitä huolimatta voit tämän juttuni lukea, mutta älä kaivele tikulla liejuja omasta suhteestasi, vaan laita ovi menneiden asioiden jälkeen kiinni ja astu uuteen päivään.

Tätä juttua pohtiessani olen ajatellut myös lähipiirin nuorisoa, jotka harjoittelevat yhteiseloa tuoreessa seurustelusuhteessaan tai ovat vasta menneet naimisiin. Nämä hyväksi havaitut periaatteet toimivat aivan varmasti myös nuorilla pareilla ja jo seurustelunkin aikana.

"Älä tee rakkaallesi mitään pahaa, älä edes toivo hänen elämäänsä mitään pahaa"
Kääntäen asian voisi myös sanoa: "tee rakkaallesi vain hyviä asioita".

Pienenpienet, vähäpätöisiltä tuntuvat asiat voivat nakertaa parisuhteen niin repaleiseksi, että se on kaikkien tuulien vietävissä.
Ihmisten oikeuskäsitys vaihtelee. Se mitä toinen pitää täysin hyväksyttävänä käytöksenä voi toisen mielestä olla uhka parisuhteelle. Selvittäkää puhumalla, jos ette tiedä toisen mielipidettä esimerkiksi flirttailusta tai vieraiden tapailemisesta. Jos mielipiteenne jakautuvat kahtaalle, ottakaa yhteiseen käyttöön se moraalisesti tiukempi mielipide, jos oikeasti haluat hyvää jatkoa suhteellesi ja yhteisen luottamuksenne rakentuvan vahvalle pohjalle.

Konkreettisesti "asioiden tekeminen" voi olla sitä, että jätät leikkimielisen kiusoittelun kokonaan pois kanssakäymisestäsi. Silloin tällöin huumorimielellä sanottu kiusoitteleva kommentti voi olla ihan hauskaa kummastakin, mutta jos kiusoittelusta tulee jokapäiväinen tapa kommunikoida, elämä alkaa hyvin pian käydä raskaaksi ainakin sen osalta, joka on altavastaajana.
Me mieheni kanssa harrastamme leikkimielistä kiusoittelua vain hyvin levänneinä ja silloin, kun kummallakaan ei ole vaikeita asioita pohdittavana. Erityisesti lasten kuullen pitää olla tarkkana, ettei tule puhuneeksi sivu suunsa.

"Toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne"
Tämä periaate on suoraan Raamatusta. Oikeastaan toisen kunnioitus on suora jatkumo tuolle edelliselle periaatteelle.
Parisuhteesta voi tulla kaunis, hoitava ja luottavainen, kun kummallakin on pyyteetön kunnioitus toista ja hänen persoonallisuuttaan kohtaan.
Kun hyväksymme toisemme kunnioituksella, ei avioliiton suotuisan jatkumisen ehdoksi muodostu toisen muuttaminen itselle mieluisaksi persoonaksi.
Toisen kunnioittaminen ei tarkoita sitä, että olisimme aina kaikessa samaa mieltä puolisomme kanssa. Kunnioitus tulee siitä, ettemme vaadi omaa mielipidettämme yhteiseksi linjanvedoksi.

"Jatkuvassa anteeksiannossa eläminen"
Vaikka kokisimme olevamme naimisissa maailman upeimman ihmisen kanssa ja vaikka yhteiselomme olisikin pelkkää onnistumisesta toiseen kulkemista, tarvitsemme keskinäistä anteeksiantoa jokaiseen päivään. Vaikka kuinka päätämme tietoisesti olla loukkaamatta toista, olla tekemättä mitään pahaa toiselle, kunnioittaa toista vakaasti joka tilanteessa, olemme silti niissä pyrkimyksissä hyvin vajavaisia.
On hyvä, että tavoittelemme kaikkea hyvää ja kaunista, mutta kun emme siihen aina kykene, on hyvä varustaa itsensä antamaan toiselle anteeksi. Anteeksiantava mielenlaatu antaa puolisolle tilaa hengittää, antaa tilaa olla oma vajavainen itsensä kaikkine vaikeinekin luonteenpiirteineen.

On lohdullista huomata, että rakastamisessakin kasvaa. Ne rautalangat, joita parikymmentä vuotta sitten käänneltiin, ovat aikojen saatossa patinoituneet ja ovat oikeastaan aika kauniita.
Toivottavasti voit rakentaa vahvaa suhdetta yhdessä. Jos et saa puolisoasi innostumaan asiasta, yritä edes sinä. Tee hyvää, kunnioita, anna anteeksi. Lukemattomat parisuhteet ovat pelastuneet, kun edes toinen on jaksanut yrittää.

Jos elämäntilanteesi on elää yksin, et todellakaan päädy harhapoluille, jos jokapäiväisissä ystävyyssuhteissasi etsit näitä periaatteita. Saatat jopa tulla korvaamattoman tärkeäksi monelle yksinäiselle, joka ei ole saanut kokea huomaavaisuutta, kunnioitusta ja anteeksiantoa.

7 kommenttia:

  1. Tämä sinun blogisi on kummallinen.Aina toistamiseen huomaan,
    ettei täsää olekaan kuvia.Blogiasi lukiessa näen monet asiat
    kuvitettuina.-m-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kirjoittaessani näen asiat usein kuvina mielessäni ja sitten vain piirrän niitä sanoiksi. Samat kuvat näkyy jos luen vaikka vanhojakin tekstejä uudelleen. Jostain syystä vastaan on tullut hyvin vähän asioita, joista haluaisin välttämättä näyttää täällä kuvan.

      Poista
  2. Tärkeää asiaa puhut/kirjoitat.
    Toinen toistenne kunnioittamisesssa kilvoitelkaa...

    VastaaPoista
  3. Tärkeitä asioita jokaiselle.
    Juuri tänään työkaveri mainosti ja suositteli parisuhdeleiriä jokaiselle avioparille. Suhde kuin suhde, avioliitto, ystävyys
    vaatii vaalimista ja pelisääntöjä.
    Kiitos kirjoituksestasi!

    VastaaPoista
  4. Hieno kirjoitus. Omassa blogissanikin pidän yllä parisuhdeasioita. Surettaa kun erouutisia tulee koko ajan enemmän. Kirjoittamasi ovat juuri perusperiaatteita. Menneitä "liejuja" on silti hyvä vähän tutkia ettei veisi sitä huonoa mukaan uuteen suhteeseen. Yllättävän usein se huono seuraa omassa itsessä eikä jää vain ex-puolisoon jonka ajatteli olevan syypää.

    VastaaPoista
  5. Rakkaudella kirjoitettua tärkeää asiaa.

    Olen seurannut blogiasi jo pidemmän aikaa, mutten muista koskaan kommentoineeni sitä. Itsekin suuren perheen äitinä minun on helppo samaistua arjen askareita ja ruokahuoltoa koskeviin kirjoituksiisi ja perhe-elämän haasteisiin. Isommat lapset ovat jo muuttaneet pois kotoa, mutta pienet pyörivät yhä helmoissa. Myös minä opiskelen, tähtäimessä lähihoitajan ammatti. Perheessä on työttömyyttä ja sairauksia, sekä suuria taloudellisia vaikeuksia. Monesti tuntuu, että voimani eivät yksinkertaisesti riitä.

    Eivätkä ne riitäisikään, jos sitä ei ylhäältä annettaisi. Blogisi on voimauttava, sillä usein huomaan pohtivani samankaltaisia asioita elämässäni, joita sinäkin pohdit ja käsittelet. Uskossani olen kuin ruoho tuulessa, joka taipuu sinne ja tänne ja jota myrsky välillä riepottelee. Juureni ovat kuitenkin yhä maassa ja kurkotan ylöspäin.

    Lämmin kiitos blogistasi! Jatkan lukemista kuten tähänkin asti ja iloitsen kaiken aikaa lähestyvästä maallemuutostanne. Kirjoitat aidosti ja lämmöllä elävästä elämästä.

    VastaaPoista
  6. Kiitos Pappilanmummo, Tinttarus, Sari ja Unknown.

    VastaaPoista