perjantai 11. huhtikuuta 2014

Muuttoja ja muutoksia

En tykkää ruikuttaa blogissa vaivojani, mutta tämä tauti on ihan pakko mainita: minulla ei varmaan koskaan ole ollut niin kipeä kurkku, kuin mitä tämän taudin alkaessa oli. Yhden yön valvoin ja nieleskelin, kun en hurjalta kivulta saanut nukutuksi. Nyt tauti on vaihtunut kuumeeksi, äänen käheydeksi ja nuhaksi.

Minulta on vuosien saatossa useammankin kerran kysytty, miten suurperheen äiti sairastaa ja tuleeko perheeseen siinä tilanteessa kodinhoitaja tai joku muu apu. Jälleen kerran tautini sattui isin vapaapäiville, kuten useimmiten aikaisemminkin. Tosin iltapäivällä emme olleet uskoa korviamme, kun isiä pyydettiin kuudeksi tunniksi ylitöihin. Viimeksi kun isi kyseli ylitöitä vapaapäivänään, oli vastaus, että "neljäkymmentä miestä istuu jo nyt varalla".
Tänään minä jäin hyvällä omallatunnolla peiton alle ja isi kömpi tyytyväisenä töihin. Kotityöt näyttävät hoituneen keskivertoa paremmin nukkuessani. Saara ja Kaisa kävivät säännöllisin väliajoin tarkistamassa, etten nuku liian pitkään.

Meillä oli kaksi päivää pietarilainen koulutyttö majoitettuna, kun Ruoholahden koulun ystävyyskoulusta tuli vieraita. Kovin paljoa emme naapurimaan koululaisten elämään päässeet tutustumaan, kun vieraamme oli kovin ujo ja niukkasanainen. Lisäksi hän oli ensimmäistä kertaa reissussa ilman perhettään. Englannin kielellä pärjäsimme välttämättömistä asioista.

Meillä on lähiviikkoina edessä uusia asumisjärjestelyjä. Vanhin poika sai asunnon ja pääsee muuttamaan jo kuukauden vaihteessa. Pojan muutto tarkoittaa myös sitä, että pääsen laittamaan itselleni työhuonetta. Työhuone tarkoittaa sitä, että pääsen ottamaan yhteyttä niihin odottaviin asiakkaisiin, jotka ovat jättäneet yhteystietonsa ja sanoneet "laita viestiä, kun hoitohuoneesi on valmis". Käyntikorttien painattamistakin olen tarkoituksella siirtänyt odottamaan tätä aikaa.
Niin paljon kuin 24-vuotiaan asunnonsaamista on odotettukin, huomaan selvästi myös pienen haikeuden perheessä. Isoveli on ollut monessa asiassa roolimallina sisaruksilleen. Huomaan monessa tilanteessa nuorempien poikien seuraavan vanhimman veljen esimerkkiä hillityssä käytöksessä.
Saara tulee varmasti isoveljeä kaipaamaan, koska on saanut vauvasta asti olla veljen lemmikki ja muihin sisaruksiin nähden erityisasemassa. Saara on se, joka saa veljen karkki- ja sipsipussien jämät. Onneksi veli muuttaa melko lähelle, joten luotamme siihen, että puolin ja toisin käydään kyläilemässä.
(Jotka tuntevat minut ja vanhimman poikani, naurahtavat tuolle lauseelle - tuskin mamma alvariiinsa höntää pojan asunnolla, mutta Saara saattaa saada erikoiskutsuja pleikkarin peluuseen.)

Koska jouduin perumaan pitkän listan menoja viikonlopulta tämän taudin takia, on huomisaamuna luvassa nukkumista ilman herätysaikaa. Jos en ihan kauheasti vaikuta taudintartuttajalta, menemme Ruoholahden kappeliin naapuritaloon tapahtumaan, jossa on luvassa kolmen euron keittolounas, euron kakkukahvit ja kirpputori. Vaikuttaa leppoisalta seurustelulta tuttavien kanssa samalla kun saa hoidettua puolenpäivän ruokailun ihan ilman vaivaa. Tilaisuus alkaa kymmeneltä ja jatkuu iltapäivän puolelle. Jos liikut huomenna Ruoholahdessa, poikkea ihmeessä paikalle. Kappeli löytyy samasta talosta kuin metroasema, joten paikalle on helppo löytää.

8 kommenttia:

  1. Paranemisia. Flunssaa täälläkin on podettu pitkään. Ja ehkä, kun en ole levännyt tarpeeksi, se on pitkittynyt vain.
    Joko kaikki on suoritettu hierojan tutkintoa varten? Kerkiätkö sairauden takia? Olen käynyt muutaman kerran urheiluhierojaopiskelijan vastaanotolla lähistöllä. Tällä viikolla heillä oli näytöt. He saavat todistuksensa parin viikon kuluttua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervehdys, Pappilanmummo!
      Koulumme päättyy kesäkuun puolivälissä ja kukaan kurssiltamme ei suorita näyttöä vielä tänä keväänä. Sen verran vaativa se on + maksaa 1000e.
      Kouluun kuuluvat asiakashieronnat minulla on neljää tuntia vaille suoritettu ja nekin olen tarkoituksella jättänyt varalle vakioasiakkaita varten. Kirjallisia tenttejä sekä yksi hoitosuunnitelma pitää vielä tehdä.
      Minä en edes suunnittele vielä näytön suorittamista, teen rauhassa töitä jonkun aikaa ja maksan suosiolla 24% alvia.
      Sairastaminen ei onneksi vaikuttanut koulunkäyntiin mitenkään, koska meillä sattui olemaan koulusta vapaaviikko. Maanantaina toivon olevani terveenä, kun olisi viisi omaa hieronta-asiakasta.

      Tänään ajattelin, että missähän vaiheessa elämää tapaamme toisemme. Joidenkin blogituttujen kanssa on sellainen "olo", että varmasti joskus josssakin tapaamme.

      Poista
  2. Pikaista paranemista.
    Kyllä se on aina äidille haikeeta kun lapset lentävät maailmaan.
    Hyvä kun sai asunnon ja siinä sitä pääsee kokeilemaan siipiensä kantavuutta.
    Kaikkea siunausta sinulle ja perheellesi

    VastaaPoista
  3. Voi sentään, minulla oli ensin kuume yhden päivän sitten se muuttui kovaksi yskäksi jota kesti hieman yli viisi viikkoa, kaksi päivää siinä oli semmonen olo et se yskä on selätetty mutta sitten tulikin kurkku kipeäksi ja kauhea nuha ja yskä...eli tautia on yhteensä kestänyt nyt hieman yli 7 viikkoa...viimesen antibiootin otin tänään ja pikkusen on helpottanut..ääni on käheä, joten sanoinkin isälleni et olen maailman onnellisin ihminen kun ei ole enää yskää, sillä oikeesti yskiminen käy jo hermoille..sanon vaan et karmea tauti on..
    Toivottavasti paranet pian :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ennenvanhaan, kun meillä oli suuri lauma pieniä lapsia, asennoiduin talven räkätauteihin niin, että hyvä kun juhannukseen mennessä paranevat. Nyt näyttää aikuistenkin taudit venyvän pitkäveteisiksi.
      Lähihoitajaopiskelijapoika potee täällä todennäköisesti työmaalta napattua ripulitautia. Mielenkiintoista nähdä, saako levitettyä taudin meihin muihinkin.
      Anyway, Hannele: virvon, varvon -toivotukset sinulle!

      Poista
  4. No onpas sattuma! Itsellä kuvaamallasi kurkkukivulla alkanutta tautia on hoidettu ensin bakteeriperäisenä - sain antibiootit ja steroideja (!?!) ja sitten virusperäisenä (sain täsmäsuihkeen särkylääkettä) ja vieläkin niellessä sattuu ja yskittää. Nyt voi tosin auttaa puhumattomuus kun työt loppuivat syksyyn asti. Eli pikaista toipumista "tautikaimalta" ja toivotaan, ettei kesään saakka jouduta odottamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äsken naapurinrouva kysyi kotiportilla "joko olet terve?" Jäin hetkeksi miettimään ja sanoin, että en enää edes muista olleeni sairaana. Kurkkukipu on poissa ja yskiminen jäi yhteen yöhön.
      En tiedä, kuinka paljon on ollut merkitystä Cociksen juomisella: kuulin vähän aikaa sitten, että alunperin Coca Colaa myytiin apteekista yskänlääkkeeksi. Vatsatautisten lääkkeenä olen cocista juottanut jo pitkään ja nyt kokeilin siis yskänlääkkeenä. Tehosta en tiedä, mutta ainakaan en enää yski.

      Poista