keskiviikko 26. elokuuta 2015

Ei-toivottu vieras

Lähiseuduilla on nähty liikkeellä äitikarhu kahden pentunsa kanssa. Niin kovasti kuin kaikki toivoisimmekin näkevämme heitä, antoi eiliseniltainen kanahaukan vierailukin jännitystä elämäämme.

Istuskelin etukatoksella, kun alapihalta alkoi kuulua kanalasta poikkeuksellisen kovaääninen metakka. Koko kanalauma kukkoineen piti hätääntynyttä ääntä. Hetken perästä havahtuivat yläpihan tarhoissaan karhukoirat Anni ja Aino ja kumpikin päästi raivokkaan vahtihaukun.
Kiirehdin muutaman kymmenen metrin matkan kanalalle ja näin kanahaukan istuvan kanatarhan kulmalla. Kukko ja kanat olivat jo paenneet sisälle kanalaan ja sieltä kuului uskomaton itku ja valitus. En ollut koskaan kuullut kanojen äänetelevän sillä tavalla! Ääni muistutti niin ihmisen itkua ja kuka hyvänsä saattoi huomata, että eläimet olivat paniikissa ja hädissään.
Minut havaittuaan haukka leuhahti laiskasti siivilleen, teki kaarroksen pellon yllä ja katosi Rantakankaan metsiin.

Kanatarha on tehty napakasta metalliverkosta ja sen kattona on tiheäsilmäinen nailonverkko. Haukka oli niin isokokoinen, ettei se hevillä olisi mahtunut edes metalliverkon aukoista sisään, mutta selvästikin se oli hyökkäillyt ja hätistellyt kanalan asukkaita.

Kun aloin jutella, kanat rauhoittuivat sisällä ja itku loppui. Kanojen hätä oli kuulostanut niin erikoiselta, että sisältä juoksi takaoven kautta kaksi lapsista tuulispäänä kanalalle ja kysyi, mikä hätä kanoilla on.

Myöhemmin Anne-Mari kävi kanalassa tarkistamassa, ettei kukaan kanoista ollut kuollut säikähdykseen. Siellä kaikki istuivat orrella silmät suurina.

Kun aamulla seitsemän jälkeen vei kanoille aamuruokaa, koko lauma oli hiljaa sisällä. Tavallisestihan kukko on tuonut rouvansa ulos jo hyvissä ajoin ja niillä on aamutouhut vilkkaina käynnissä, kun viemme niille ruokaa.
Hetken kutsumisen jälkeen kukko varovasti kurkisti oven ulostulokolosta ja varauksellisesti ympäristöään tarkkaillen tuli hitaasti ulos. Kun kukko oli tarkistanut aitauksen, se kutsui tutulla kiekunallaan kanatkin ulos. Selvästi epäluuloisina kanat tulivat tutkailemaan tarhaansa, näykkäisivät muutaman suupalan ruokaa ja hipsivät vähin äänin takaisin mökkiinsä.

Kanaparat. Täytyy käydä tänään usein juttelemassa niille ja pitämässä seuraa.
Ja hyviä vahtikoiria on kasvamassa Annista ja Ainosta.

7 kommenttia:

  1. MUistan lapsuudesta nuo kanahaukan hyökkäykset. Onneksi selvisivät tipuset säikähdyksellä..:)

    VastaaPoista
  2. Noinhan se on, maaseudulla. Monet monituiset kerrat haukat, ketut, kärpät, villiminkit ja ties mitkä olivat kanojen uhkana. Ihmisen väliintulo ja suojelu (kunnon häkit) ne yleensä pelasti. Siltikin maalla luonto on siinä aivan lähellä ja tuo kaikki on osa sitä. Monesti sai mummo ja pappa asiaa meille lapsille selittää, ennenkuin sen ymmärsi. Ei luontokappaleet olleetkaan pahoja.

    VastaaPoista
  3. Huh sentään! Onneksi kanalassa on katto. Voi muorireppanat, kuinkahan pitkä säikähdyksestä toipuminen on edessä... Toivottavasti haukka tuli tulokseen, että teidän kanalaan ei kannata liiemmin yrittää.

    VastaaPoista
  4. No tama liittyy ehka vahan edelliseen postaukseen. Mika on erilaista. Etta nyt on luonto lahella.

    VastaaPoista
  5. Hui,mikä säikäys kana-paroilla! Onneks teillä on tosiaan hyvät vahti-koirat siellä,pitävät ylimääräiset tunkeilijat pihasta pois...Tai herättävät ainaki talon-väen ajamaan ;)

    VastaaPoista
  6. On hyvä, että teillä on verkot katossakin: Muuten voisi käydä huonosti kanoille. Ketutkin ovat ovelia ja supikoirat. Onneksi nuo vahtikoirat on teillä.

    VastaaPoista
  7. Voin kuvitella tuon itkun. Onneksi ei käynyt kuinkaan. Ja he ovat hyvissä käsissä.

    VastaaPoista