perjantai 21. elokuuta 2015

Mikä täällä on toisin

En halua tällä kirjoituksella pahoittaa kenenkään helsinkiläisen mieltä - pyrin omakohtaisen totuuden kertomiseen. Monet asiat, jotka nyt ovat minulle tärkeitä, eivät olleet ehkä kymmenen vuotta sitten asuessani kaupungissa. Reilu kuukausi maallemuuton jälkeen en ole vielä löytänyt ainuttakaan asiaa, jota kaipaisin Helsingistä. Jotkut asiat ovat kaupungissa tehokkaammin järjestettyjä, mutta kun sopeutuu uuteen tilanteeseen ja hyväksyy tosiasiat, ei tunne menettäneensä mitään. Vai onko kuitenkaan elämässä ihan hirmuisen tärkeää, että ulos käveltyäsi kaikki elämisen toiminnot ovat helposti ulottuvillasi? Onko se elämisen helpotus, että sata metriä käveltyäsi olet maan alla metrotunnelissa, josta pääset kolmen minuutin välein matkustamaan paikallasi istuen kaupungin toiselle laidalle...

Kun täällä menee kotinsa ovesta ulos, kokee jatkuvasti hyvänolon aistimuksia, kun koko kehosi kaikkine aisteineen nauttii luonnosta, luonnon puhtaudesta, sen väreistä, äänistä, tuoksuista, mauista ja tunnusta. Hengittämisestä on tullut nautinto. Kymmeniä kertoa päivässä lähetän Luojalleni kiitoksen, kun koen raikkaan ilman kulkevan keuhkoissani. Samalla tyyneys ja rauha valtaa mielen.
Tulkitsen samoja tuntemuksia lapsista, kun kuljemme ulkona tai olemme metsässä. Usein he sanovat sen myös ääneen.

Nautin vuorokaudenaikojen vaihtelusta. Varhainen aamu on monella tapaa hämmästyttävä. Talomme ikkunat avautuvat kaikkialle ympäristöön ja tästä keittiön erkkerin ikkunasta näkee puutarhaan, pelloille ja metsään. Aamuvarhaisella aurinko herättelee nukkuvaa puutarhaa ja usva keinuu puiden lomitse uudelta hakkuulta ja alempana olevilta pelloilta. Nurmikko sädehtii ja tuoksuu vahvalle kesälle ja kosteudelle.

Koko perheen stressitaso on laskenut. Kaupungissaollessamme sitä ei edes huomannut, kuinka kuljimme otsa uurteilla yrittäen keskittyä taukoamattoman hälyn ja vilinän keskellä. Puheen tempo on rauhoittunut kaikilla. Levoton liikehdintä toimettomuuden hetkellä on jäänyt pois. Nukumme syvemmin ja heräämme virkeämpinä. Uniaika on varhaisesta heräämisestä johtuen kaikilla ehkä vähän lyhentynyt, mutta olemme silti virkeämpiä. Aikaisemmin nukkumaanlähtö ei vielä onnistu, kun on niin paljon mukavaa tekemistä ulkona ja on valoa ja puhdasta ilmaa.

Nauramme enemmän ja olemme vapautuneempia. Heti kohta muuton jälkeen sanoin yhden kerran illalla kolisteleville lapsille "olkaa hiljempaa, ettei kuulu naapuriin", mutta sen jälkeen olen jo muistanut, että täällä jokainen saa tuottaa ääntä rauhassa naapureiden häiriintymättä.
(Yhden ainoa kerran olen ajatellut häirinneeni peltojen takana asuvaa naapuria, kun kanalaan mennessäni kukko hyökkäsi kimppuuni ja päästin hirmuisen kiljaisun. Kurkku oli minulla kipeä lopun päivää ja kukko sai läimäytyksen lapiosta.)
Tosin kenelläkään ei ole ilmennyt minkäänlaista tarvetta mölyämiseen tai möykkäämiseen tai että lapset olisivat kovaäänisesti selvitelleet välejään.

Vapaus olla rauhassa on kaikille suuri ilo ja nautintokin. Puutarhasta löytyy suojaisia paikkoja, jonne ei hevillä edes pihallakulkijoiden katse löydä. Mielikuvitus pääsee vapaasti valloilleen, kun on mahdollisuus tehdä määrättömästi niitä asioita, joista aikaisemmin saattoi vain haaveilla.

Nettiyhteys on täällä vaihteleva ja televisiosta on tullut täysin yhdentekevä kapistus. Jos netti ei toimi, jättää teinipoika nurkumatta pelinsä ja intoutuu pihalla isin kanssa jousipyssylläampumiskilpailuun.
Pupunpoikasten tai kissan kanssa leikkiminen on ihan yhtä suosittua ja perheen koirilla riittää ulkoiluttajia ihan väsyksiin asti.

Vaikka rahasta puhuminen sotii tämän tekstin tunnelmaa vastaan, niin mielestäni on mainitsemisen arvoinen asia ensimmäisen asuinkuukauden asumiskustannusten määrä.
Kun kaupungissa etsimme kuukaudessa 1600 euroa asumiskuluihin sähköineen, niin täällä tilanne on vähän toinen. Kun lasken asumiskuluiksemme täällä sähkön, kiinteistöveron, vakuutukset ja jätemaksun ja kaikki taloon liittyvät kulut, meillä ensimmäinen kuukausi maalla maksoi nipinnapin 250 euroa. Huomionarvoista tuossa summassa on myös se, että lämmitin koko kuukauden ajan veden sähköllä - taloa ei ole tarvinnut lämmittää, mutta pari kertaa laitoin lämmityksen päälle muutamaksi tunniksi aamukalseuden poistamiseksi.

Luulen, että kirjoitan talven tultua näistä tunnelmista uudelleen. Kaipasimmehan maalle myös syksyn myrskyissä ja talvisten viimojen puhaltaessa.

Lähdemme isin kanssa kirkolle tekemään viikonlopun ruokaostokset. Siihen tarvitaan auton konttia. Enää ei tarvitse venyttää olkaniveliään kauppakassien kantamisella.

Luojan aurinkoa päiväänne ja mieleenne olosuhteistanne huolimatta!

15 kommenttia:

  1. Samaa mieltä maalla asumisesta. Kaupunkiin ei ole 10 vuodenkaan jälkeen ikävä. Syksyllä on pimeää, mutta siinä pimeydessä on oma luonnollisuutensa, ei ola kaupungin valot häiritsemässä. Vuodenajat on vuodenaikoja, talvella kuuluukin olla pimeää :)

    VastaaPoista
  2. Muistan tuon tunteen vuosikymmenien takaa, kun muutin kaupungista maalle. Rauhaa, äänetöntä, luonnon ääniä ja tilaa. Iloitsen niistä edelleenkin!

    VastaaPoista
  3. Maalla teillä on enemmän tilaa - ja se heijastuu teidän käytökseen ja kokemukseen. Se on myös niin, että eri aikoina kaipaa ja tarvitsee erilaisia asioita. Onnea uuteen tupaan.
    Outi

    VastaaPoista
  4. Näim se lähtee elämänne rullaamaan maaseudun kuvioissa- Aikoinaan kun itse muutin sieltä kehä 3 sisältä tänne maalle, oli aika vähän toinen, täällä ei ollut oikein mitään kaikki oli vielä vanhanajan olpoissa. Vuodet ovat muuttuneet ja elämä täälläkin helpottunut, enään en sinne takaisin muuttaisi, vaikka ensimäinen talvi täällä tuntuikin ikuisuudelta ja kaipasimme lasten kanssa enstistä kotia.
    Kaikkea hyvää teille. tuo ilo raittiista ilmasta on iso ilo.

    VastaaPoista
  5. Näin on hyvä :) Kyllä se elämä on niin erilaista kaupungissa kuin maalla. Ja maalla on vaan niin mukavaa ;)

    VastaaPoista
  6. Niin, sellaista se elämä maalla on :) Mäntylän porukkaakin kierteli Helsingin ja parin muun kaupungin kautta Mörkylimetsään, eikä ole kaduttanut. Onnea teille oman paikan löytämisestä, niin aurinkoisina kuin tuulentuivertamina päivinäkin, lempeässä tuulessa ja myrskyn myllertäessä pihapuissa.

    VastaaPoista
  7. Muutimme eläkepäiviä viettämään maalle 1998. En ole katunut vaikka olenkin syntyperäinen helsinkiläinen. Pimeät illat vähän etukäteen arvelutti kun ei ole katuvaloja. Serkkuni sanoi ,että taivaalle nousee iso lamppu ja sitten ymmärrät mitä kuutamo ja tähtitaivas merkitsee. Niin opin ,ettei aivan pimeää ole kovin usein. Vieläkin omaiseni kyselevät koska tulemme takasin. Ei mennä vaan nautitaan tästä rauhasta ja hiljaisuudesta. Ei ruuhkia vaan kiireetön elämä antaa aikaa pysähtyä. Toivotan perheellesi paljon onnellisia vuosia uudessa kodissa ja uudessa ympäristössä.

    VastaaPoista
  8. Hei! Olen seurannut blogiasi nyt pari vuotta ellen pidempäänkin. On todella mukava lukea teidän poppoon muuttourakasta ja miten asetutte kaupunkielämän jälkeen maalle. Oli pakko tulla kommentoimaan, kun tänään blogilukijassani sattui olemaan kaksi kukko-aiheista blogikirjoitusta kahdesta eri blogista :) Onko Tosimummo-blogi sinulle tuttu? Luulen, että tykkäät ainakin kanalakuulumisista ja pihanlaittovinkeistä http://tosimummo.blogspot.fi Blogi ei siis tietysti ole omani, vaan ihan sattumalta olen sitäkin alkanut lukea aikoinaan. Siunausta uudenlaiseen elämäänne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvästä blogivinkistä!
      Ja kaikkea hyvää sinullekin.

      Poista
  9. Kiitos kommenteistanne! On ollut ilo huomata vanhojen tuttujen lisäksi myös uusien tuttavuuksien "tarttuneen kynään".

    Eräs kommentoija, joka ei halunnut kommenttiaan julkaistavan, ihmetteli, miksi edelleen pidän Duggarin perheen blogin linkkiä blogiluettelossani.
    Duggarin perheestä on tullut julkisuuteen jonkin verran negatiivisia uutisia, jotka koskevat perheen pojan toimia.
    Vaikka en pidä niistä ikävistä asioista, joista puhutaan, pidän edelleen ihmisistä, jotka perheeseen kuuluu ja jatkan perheen puolesta rukoilemista. Kun kaiken lisäksi elämme maailmassa, jossa objektiivisen tiedon saaminen ei aina ole taattua edes asianosaisilta itseltään henkilökohtaisesti saatuna, jätän tyystin tuomaroinnin jonkun muun tehtäväksi.
    Nyt jos koskaan Duggarin perhe tarvitsee esirukouksiamme.

    VastaaPoista
  10. Tiedän täysin tuon tunteen, maalta kun olen kotoisin. Tällä hetkellä asustellaan kaupungissa, ja nautitaan maaseudun hetkistä lomilla. Ehkäpä sitten joku päivä taas! Onnea uuteen elämänvaiheeseen koko perheelle!

    VastaaPoista
  11. Tätä lukiessa ei voinut tulla, kuin yhteen lopputulokseen...olette tulleet kotiin♥

    VastaaPoista
  12. Ihana kirjoitus <3 Pelästyin tuota kukkoa, meillähän on nyt kolme kanaa ja kukko ja paljonkin olen kuullut puhetta vihaisista kukoista jotta ovat vaarallisia. Olehan varoen siellä!

    VastaaPoista
  13. Maalla on juuri nyt puuhaa yllin kyllin. Mukavaa asettumista kotiin!

    VastaaPoista
  14. Kuvia kehiin :) olisi ihana nähdä teidän maisemat. Muistan kun muutimme pohjoiseen. Se rauha, pimeys, perhekeskeisyys. Mutta viihdyn myös kaupungissa. Tosin täällä meillä on rauhallista vaikka Kehä 3 on vieressä. Rajanaapurit ovat rauhallisia eikä tarvi lapsia komentaa olemaan hiljaa kun on oma iso talo.

    VastaaPoista