torstai 27. elokuuta 2015

Uusien maalaisten ensimmäinen sähkökatkos

Olimme eilen illalla yhdeksän jälkeen isin kanssa hakemassa Lähihoitajapoikaa iltavuorosta vanhainkodista, kun lapsilta alkaa tulla kotoa samansuuntaisia viestejä: "netti ei toimi missään", "täältä katkes sähköt", "onksmeil missä taskulamppui - sähköt katkes".
Kun puolen kymmenen maissa olimme kotona, osa lapsista oli suloisesti unten mailla onnellisen tietämättöminä toisten käytännön ongelmista. Täydellinen hiljaisuus vallitsi talossa, kun kaikenmaailman laitteiden hyrinä oli tauonnut ja pari epävarmaa, jännittynyttä hiippailijaa tuli ovella vastaan kädessään kännykkä valona.

Nälkäisenä kotiutunut Lähihoitajapoika kesti uljaasti kylmänä syötävän ruuan. Ei tullut mieleenikään alkaa virittelemään puuhellaan tulia, koska hella on ollut koko kesän käyttämättömänä ja matalapaineinen ilma olisi taatusti puskenut savut sisälle. Myöhäinen ajankohta hillitsi myös tehokkaasti suurempia kokkaushaluja. Ehdotin toki pojalle pienen nuotion tekoa pihan grillipaikalle ja makkaranpaistoa, mutta poika hylkäsi ajatuksen liian työläänä ja aikaavievänä.

Etsin sähköyhtiön numeron ja mielenrauhoitteluksi kuuntelin viestin, jossa kerrottiin vian olevan useamman lähiseudun kylän ongelma ja että korjaajat ovat matkalla paikalle. Vian korjausajankohdaksi arvioitiin puolen yön seutua.

Me katsoimme parhaaksi vetäytyä  hyvällä omallatunnolla nukkumaan. Ei tarvinnut huolehtia tiskeistä eikä pyykeistä, koska vesi loppuu säiliöstä ilman sähköä aika nopeasti. Iltapalankin jätimme suosiolla välistä, ettei tarvinnut aukoa muutenkin herkästi lämpiäviä jääkaappeja.
Ihan tyytyväisinä kävivät lapsetkin nukkumaan lukuunottamatta Anne-Maria, joka päätti ottaa sähkökatkoksesta kaiken ilon irti. Hän kaiveli varastoistaan esille puolimetrisen halon, johon oli upotettu tuikkukynttilöitä. Silmät innosta loistaen Anne-Mari viritteli kynttilöihin tulia ja istui keittiön pöydän ääressä "nauttimassa".
Juuri peiton alle kääriydyttyämme, muutama minutti yli iltakymmenen, valot välähtää päälle ja laitteiden surina täyttää hiljaisuuden.
Lyhyt oli se harmi ja ilo.

6 kommenttia:

  1. Olipas kivasti kirjoitettu kuvaus!

    VastaaPoista
  2. ilo irti pienestäkin sähkö-katkosta :D Anne-Mari teki just sen,mitä oisin iteki tehny ;)

    VastaaPoista
  3. Lyhyellä säikäyksellä pääsitte sähkökatkosta.

    VastaaPoista
  4. Siellä on varmaan pimeetä kun sähköt katkee :)

    VastaaPoista
  5. Toivotan teidät kaikki lämpimästi tervetulleiksi maaseudulle!
    Olen lukenut blogiasi pitkään, ja nyt rohkaistuin aloittamaan uudelleen omankin blogikirjoitteluni.
    Sähkökatkoista mekin saimme osamme 2000-vuoden alussa, kun ensimmäisen maalaisasuntomme kohdalle osui kunnon syysmyrsky. Kolmen päivän ajan oli sähköt poikki.
    Silloin pystymuuri, hella ja leivinuuni tulivat tarpeeseen!

    VastaaPoista