Ihka oikea joulukuusi torottaa olohuoneessa ikkunoiden edessä. Monen mutkan takana kuusen pystyyn saaminen sitten oli, kun sitä kesällä talteen laittamaani valurautaista Lautakankaan kuusenjalkaa en mistään löytänyt. Ostimme miehen kanssa Agrimarketista uuden valurautajalan, mutta sille kävi vähän surkeasti. Miehenihän on tunnetusti vahvavoimainen mies ja hän junttasi kuusen niin voimallisesti jalkaan, että valurauta rysähti useampaan kappaleeseen rikki.
Kun mies tulee rikkomustaan minulle sisälle kertomaan ja ovensuussa tullessaan pyytelee anteeksi kovin aitoon äänensävyyn, luulin ensin, että hän on vuorostaan kolauttanut autoani. Minä nimittäin otin autoni kanssa vähän kosketusta kirjaston kiviseinään toissaviikolla. Mutta se onneksi oli vain kuusenjalka, jonka rikkoutumista mies anteeksi pyyteli.
Koska olimme löytäneet mielestämme ihan harvinaisen kauniin ja tuuhean kuusen, niin ostimme vuorostaan S-marketista kuusenjalan, joka tuntui jopa paremmalta kuin rikkimennyt. Kuusen saamisesta sisälle oli tullut meille jo pakkomielle.
Tänä iltana (lasten painostuksesta) setvimme ensin kuusi korillista pyykkiä pois olohuoneesta ja sitten kannoimme kahden nuorimman tytön kanssa kuusen paikoilleen. Toiseksi nuorin tytöistä taisi keksiä samalla perheeseemme uuden lentävän lauseen:
Kannoimme yhdessä kuusta etukatoksesta sisälle ja minä kannoin kuusen keskeltä, kaikkein pulleimmasta kohtaa. Kuusen piikit nipistelivät vaatteiden läpi ja valittelin ääneen, kuinka kuusi pistelee. Tyttö tokaisi minulle miettimättä:
- "Kyllä sä kestät, sä oot nainen".
Kuusi koristeltiin Lautakankaan perintökuusenkoristeilla ja meidän Helsingin-kodista tuomillamme koristeilla.
Kun kuusi on paikoillaan tuoksumassa, saa siivoaminenkin vauhtia. Vuodepaikkoja olen jo järjestellyt, koska näillä näkymin meillä on ainakin kuusi yövierasta joulunpyhinä. Myös aaton iltapäivän jouluruoka alkaa hahmottua. Minulla on toiveissa saada 21 ihmistä jouluateriallemme.
Mukavien joulutouhujen keskellä ei ehdi sureksia loskaa, jäätä ja isoja lätäköitä, kun on tärkeämpiäkin asioita mielessä. Huomenna on seurakuntamme joulujuhla ja sen jälkeen keskityn oman joulun tekemiseen.
Minusta tuntuu, että vielä ehtii tapahtua kaikenlaista mielenkiintoista ennen pyhiä, joten en vielä laita lappua luukulle ja toivottele teille jouluja.
Mutta nauttikaa tekin näistä rauhan hetkistä onnellisina ja kiittäkää Jumalaa kaikesta.
Minäkin sanon hyvin onnellisena Taivaan Isälle:
"Kiitos näistä upeista päivistä täällä kodissa ja kiitos varjeluksestasi."
Ihania joulunalus päiviä teille koko perheelle sinne ensimäiseen maalaisjouluunne. Ottipa kuusen pystyttäminen lujille kun jalka vielä hajosikin. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
VastaaPoistaKiitos Sirkku näistä kirjoituksistasi! Ilahdun aina kovasti, kun huomaan,että olet tehnyt uuden postauksen. Toivon kovasti, että vielä ennen Joulua ehdit valmisteluista kertoa!
VastaaPoistaVälillä käyn täällä lukemassa ja vaikka kerronta on aika eläväistä, niin se olisi värikkäämpää, jos olisi kuviakin mukana.
PoistaOlen samaa mieltä kanssasi, että kuvat olisi kivoja.
PoistaOlen kehnohko kuvaaja ja kuvien kanssa saisin blogijutun tekoon vierähtämään puolituntisen sijaan muutamankin tunnin. Ja kun lisää selittelen, niin meidän huushollin netin kanssa kuvia värkätessäni olisin hermoraunio melko pian.
Kyllä minulla on tulevaisuuden haaveena saada jaettua tätä kaikkea kaunista myös kuvien muodossa, oli sitten kuvien ottajana ja työstäjänä kuka hyvänsä.
Kuvilla tai ilman, mutta kiitos että olet olemassa. Hyvää joulunaikaa. Meillä muuten ei ole kuusta, kun saadaan tikkuja muutenkin jalkoihin, tänään viimeksi.
VastaaPoista