Marjat metsässä

On taas se aika vuodesta, jolloin metsään olisi päästävä joka päivä. Tänään vapaapäivän ansiosta sain kuljeskella metsässä kaikessa rauhassa. Kävin tarkistamassa tämän kesän parhaan vattupaikan ja uuden mustikkapaikan ja vielä löytyi pieni pakasterasiallinen vallan kelvollisia vadelmia ja mustikoita. Puolukka oli varsinainen syy mennä metsään ja ämpäri täyttyi aika ripeästi, vaikka olen nyt ottanut tavakseni kerätä myös puolukat puhtaina.

Marjankeruu itsessään on ihan valtavan mukavaa puuhaa, mutta kotiintulon jälkeen edessä oleva marjojen siivous on taas minusta pohjattoman ärsyttävää ja vastentahtoista. Tänä kesänä keräsin mustikat ja vadelmat puhtaina ja nyt olen muutaman kerran tehnyt saman myös puolukoiden kanssa, vaikken ole koskaan kuullut kenenkään marjastajan olevan niin tyhmä.

Puolukoille on ominaista, että samassa tertussa on sekä kypsää, ylikypsää että pilaantunutta marjaa ja sen lisäksi myös muutama raaka ja parhaassa tapauksessa vielä puolukan kukkiakin. Poimurilla kuivan puolukan kerääminen hyvällä marjapaikalla on todella joutuisaa, mutta marjojen siivoaminen taas ei ole. Minulle marjojen kerääminen ei ole mitään taloudellisen hyödyn maksimointia, vaan yhtä paljon kuin arvostan marjasaalista, yhtä paljon minulle merkitsee leppoisanantoisa hetki metsässä ilman kiirettä. Tänään lämpimän tuulen puhallellessa puhaltelin kämmeneltäni marjoista roskat ja nypin raa´ at marjat pois. Kotiin tultuani kaadoin marjasaaliini suureen karkkilaatikkoon ja lykkäsin pakastimeen. Syötyäni oli voimia vielä jäljellä kerätä puutarhasta ämpärillinen marja-aronioita ja toinen ämpärillinen omenia. Marja-aroniat olisi syytä jo saada pensaasta pois, koska linnut pitää niistä ja ylikypsinä marjat alkavat halkeilla. Puolukasta ja marja-aroniasta saa todella hyvää mehua, jonka lapset joskus nimesivät "viinimehuksi".

Tyrnit alkavat myös kypsyä ja olisi mukava edes joskus kerätä niitä ilman että näpit on jäätyä. Tälle viikolle luvatut lämpöasteet kyllä tarjoaisi oivalliset marjojenkeruuilmat.

Puolukoista tulee tänä vuonna jättisato. Ei tarvitse mennä naapureiden metsään marjastamaan, kun ei jaksa omasta ja velipojankaan metsästä kaikkea kerätä. Kävelin tänään velipojan metsässä aukon laitaa ja totesin suurimpia ja kypsimpiä kerätessäni, että tämän syksyn aikana en ehdi kaikkia saada talteen: marjoja on vain niin hurjasti. Ajatuksena sekin on niin käsittämätöntä, että Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan Suomen metsien marjoista saadaan talteen vain kymmenisen prosenttia. Kyllä Suomi on todella rikas maa, että meillä on varaa jättää hyödyntämättä jotakin niin arvokasta.