Kuinka asiat Kangasniemellä sujuvat

Lueskelin vanhoja blogitekstejäni ajalta ennen maallemuuttoa. Useaan otteeseen törmäsin kommentteihin, kuinka maalla-asujana saa varautua monenmoiseen elämän hankaluuteen ja vastoinkäymiseen. Välillä aiheena oli palvelut tai terveydenhuolto, välillä koulut ja koulukyydit.

Nyt reilusti neljä vuotta Kangasniemellä asuneena paluumuuttajana voisi kirjoittaa joitakin ajatuksia siitä, kuinka asiat Kangasniemellä oikein sujuvat - tietenkin siltä pohjalta, mihin asioihin olen ehtinyt perehtyä ja tutustua.

Paikallisten ihmisten kestovalitusaihe on terveyspalvelut. Hyvinvointikeskus - entiseltä nimeltään terveyskeskus, on saanut monen suussa ikävän lempinimen "arvauskeskus". Pidän nimitystä erityisen ikävänä, enkä sen takia, että lukeudun itsekin terveydenhuollon ammattilaisiin Kangasniemellä ja että olen itsekin työskennellyt entisessä terveyskeskuksessa.
Ensiksikin: olen aina saanut asiallista palvelua soittaessani esimerkiksi päivystysasiassa tai kysyäkseni neuvoa. Ei ole terveyskeskuksen henkilökunnan vika, jos avoinna olevia lääkärinvakansseja ei saada täytettyä ja kaikkina päivinä ei ole tarjota päivystävän lääkärin palveluja. Paikalla on kuitenkin aina erittäin päteviä ja vankan työkokemuksen omaavia hoitajia, joiden avulla ratkeaa moni ongelma. Kellon ympäri päivystävään sairaalaan Mikkeliin on kuitenkin vain alle 60 kilometrin matka Kangasniemen keskustasta ja se ei ole ruuhkattomalla tiellä mikään pitkä matka, jos ajatellaan vaikka Suomen syrjäisten kolkkien etäisyyksiä. Ja kyllähän Kangasniemeltäkin löytyy yksityisten lääkäreiden vastaanottoja, joiden puoleen voi tarvittaessa kääntyä.

Samoin äkillisessä tilanteessa on miltei poikkeuksetta päässyt myös hammaslääkärin pakeille. Kertaakaan meidän ei ole tarvinnut ajaa päivystävälle hammaslääkärille Mikkeliin.

Vanhustenhoidosta ja vanhusten kotihoidosta voin puhua vain siltä osin, mitä minulla on omakohtaisia kokemuksia. Äitini saa nykyään vanhusten kotihoidon palveluja jossain määrin ja mitään huomauttamista ei ole ollut äidillä sen kummemmin kuin minullakaan. Äidin puheiden perusteella täällä pidetään kyllä erinomaisen hyvää huolta vanhuksista ja he saavat hyvin laaja-alaisten ammattilaisten apua sujuvasti. Mitä tulee vanhusten laitoshoitoon, voin kommentoida asiaa vain omasta näkökulmastani: siltä osin, kuin olen asiaan perehtynyt, vanhukset saavat hyvää laitoshoitoa.

Koulukyydit koskettaa perhettämme vielä kahden koululaisen osalta. Näiden neljän vuoden aikana koulutaksi ei ole jäänyt kertaakaan tulematta. Yhden ainoan kerran koulutaksi soitti minulle aamulla, että myöhästyy kymmenisen minuuttia. Silloin taisi olla kevään kelirikkoaika ja kaikilla sivuteillä oli parikymmensenttinen sohjo-mutakerros. Sinäkin aamuna lapset ehtivät ajoissa kouluun.
Koulukuljetukset sujuvat siis kiitettävästi. Lasten koulu alkaa kirkonkylässä klo 8.30 ja koulutaksi noutaa heidät ladon takaa, kymmenen metriä kotiovelta, klo 7.50. Eli maalla-asuessa lapsilla kuluu aikaa koulumatkoihin vähemmän kuin Helsingissä.

Helsingissä asuimme kerrostalossa vuokralla ja soitto huoltoyhtiöön oli tavallisesti ratkaisu asunnossa ilmenneisiin ongelmiin. Nyt asumme omassa suuressa talossa ja itse haaksimme paikalle sähkö-ja putkimiehen tai likakaivon tyhjentäjän.
Aika nopeasti on muodostunut omien "luottomiesten" verkosto, mitä tulee erityisammattitaitoa vaativiin töihin. Kodinkoneet ostan ja asennutan yhdeltä tietyltä myyjältä, sähkötyöt tekee ensisijaisesti yksi yritys ja putkimiehen asioissa käännyt yhden luotettavan yrittäjän puoleen. Samoin autonkorjausasioissa meillä on yksi erittäin vankka ammattilainen, joka on aina huoltanut ja korjannut autojamme niinkuin huoltaisi omiaan.

Täällä maalla yrittäjien työsuorituksissa on yksi piirre, mitä ei ollut aina suuren kaupungin yrittäjillä:
täällä pyritään sellaiseen asiakaspalveluun, että asiakas on niin tyytyväinen, että valitsee saman ammattilaisen vielä seuraavallakin kerralla ja myös mielihyvin kertoo tuttavilleen saamastaan hyvästä palvelusta. Tämän takia nämäkin meidän perheen luottoyrittäjät eivät mainosta mediassa yrityksiään ja palvelujaan: heidän ei tarvitse - asiakkaat hoitavat mainostamisen heidän puolestaan.

Kangasniemellä on helppoa ja vaivatonta käyttää paikallisten ruuantuottajien tuotteita. Lisäksi tuottajia on paljon. Voit ostaa paikalliselta tuottajalta tai kasvattajalta lihaa, perunaa, marjoja, juureksia, hunajaa, omenia, mehuja, hilloja ja toimintaansa aloittelevasta REKO: sta voit ostaa paljon muutakin. Kirkonkylässä on lisäksi suoramyyntipiste, josta voi ostaa  paikallisten kotileipureiden leivonnaisia sekä käsitöitä.

Sosiaalisessa mediassa on ns. "Kangasniemi-Foorumi" ja eri kirpputoriryhmiä, joissa tavara vaihtaa omistajaa, tehdään vaihtokauppaa ja kysellään, löytyykö jonkun nurkista tarpeettomana sellaista, mitä itse sattuisi juuri nyt tarvitsemaan. Itse ostin tänä syksynä kirpputori-ilmoitusten perusteella mustikoita, puolukoita, karpaloita ja kauan haaveilemani omenasorvin kolmella eurolla. Kirpputoriostosten myötä olen myös tutustunut lukuisiin uusiin ihmisiin.

Yritän kovasti pinnistellä muistiani, tokko mitään valittamisen aihetta löytäisin Kangasniemeltä suhteessa entiseen kotikaupunkiini. Ehkä yksi asia löytyy: täällä valitetaan täysin toisarvoisista asioista. Kun muutama kuukausi sitten kirkonkylään tuloväylällä alkoi siltaremontti ja liikenne Mikkelin ja Pieksämäen suunnalta siirtyi poikkeusreitille Salmenkylän huikaisevan kauniisiin järvimaisemiin ja matka kirkonkylään piteni muutamalla kilometrillä, niin siitä syntyi sellainen valitusten myrsky, että olin ihan ihmeissäni. Kunnallislehden yleisönosasto täyttyi huolestuneista kirjoituksista, kuinka "kohta alkaa St-ykkösen risteyksessä pellit rytistä" ja kuinka "vaarallista ja vaivalloista on kulkea kiertotietä" ja "eikö siltaremonttia olisi voitu tehdä nopeammalla aikataululla ja toiseen vuodenaikaan" jne.
Kohta siltatyömaa on valmis ja suuremmilta peltien ryskeeltä on vältytty. Kun silta-asiassa pöly laskeutui, niin uusi kuntalaisaloitteenkin poikinut asia on nyt tapetilla: kunnantalon aulassa oleva suihkulähteen allas. Suuri joukko kuntalaisia on ottanut sydämenasiakseen taistella altaan poistamista vastaan - siitäkin huolimatta, että vesi ei ole altaassa lirissyt enää aikoihin.

Näidenkin asioiden pohjalta on hyvin helppo vetää johtopäätös: Kangasniemellä asiat taitavat olla vallan hyvin.