Jossain yhteydessä mainitsin, että meidän Kaisalle tarjoutui syksyllä ainutkertainen tilaisuus. Kaisan parhaan yästävän perhe ehdotti, että Kaisa muuttaisi heille ja jatkaisi koulunkäyntiä ystävänsä kanssa samalla luokalla. Tarjouksen teki erityisen houkuttelevaksi se, että perhe asuu Nuorgamissa. Kaisahan oli käynyt heillä useamman kerran ja viettänyt kaksi pidennettyä joululomaakin siellä. Pikaisella aikataululla Kaisan muutto järjestyi ja hän sai koulupaikan Utsjokisuun koulusta.
Mielenkiinnolla olemme katselleet Kaisan silloin tällöin lähettämiä kuvia ja kovasti tivanneet, onko tullut kotiin liian ikävä. Kaisa täyttää näinä päivinä 15, joten iänkin puolesta voisi iskeä ihan ylipääsemättömän suuri ikävä.
Huomasin, että joululoma on ihan tuossa tuokiossa. Kysyin Kaisalta, haluaisiko hän tulla joululomaksi kotiin. Kaisasta ajatus oli oikein hyvä ja toden totta myös meistä. Voi jopa olla, että Papalla ja minulla on tässä kaikkein suurin ikävä. Kaisan oma koira Keri ei ole osoittanut kovinkaan suuria ikävöimisen merkkejä, vaan on turvautunut mummoon Kaisan lähdön jälkeen. Tosin kun Kaisasta puhutaan ja kuvataan videotervehdystä pohjoiseen, Kerin korvat terästäytyvät kuuntelemaan.
Nyt voimme sitten kaikessa rauhassa keskittyä joululoman odotukseen, kun sain ostettua Kaisalle lentoliput ja matkat kentälle ja kentältä on kummassakin päässä järjestyksessä. Uskon, että meistä kukaan ei kaipaa muuta joululahjaa, kuin nähdä toisiamme ja tässä tapauksessa varsinkin Kaisaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti