Minimalismia keittiöön

Tiskivuoret ovat kuuluneet meidän keittiöön niin kauan kuin jaksan muistaa. Erilaisia systeemejä likaisten astioiden kertymisen suitsemiseen on aika ajoin laitettu vireille, mutta ne eivät ole johtaneet ongelman ratkaisuun. Maallemuuton jälkeen perheen nuppiluku on järeästi pienentynyt, mutta tilalle on tulleet eläinten ruoka-astiat. Ja esimerkiksi kanalan astiat vaativatkin sitten ihan omanlaistaan hygieniaosaamista: niiden puhdistamiseen tarvitaan paljon kuumaa vettä ja  puhdistusaineita.

Mutta suurin ongelma on oikeastaan ollut se, että keittiössä on ollut saatavilla ihan liikaa astioita ja se taas on johtanut siihen, että esimerkiksi puhdas vesilasi otetaan puolihuolimattomasti lähes jokaiselle hörppykerralle.  Muutamat vanhimmista pojista ovat jo pidemmän aikaa markkinoineet meille systeemiä, että jokaisella on omat nimikkoastiat ja jokainen tiskaa omat astiansa. Luin asian tiimoilta myös iltapäivälehdestä jutun, jossa perheenäiti taltutti keittiökaaoksen samaisella tekniikalla.

Toissapäivänä tartuimme toimeen. Jokainen valitsi itselleen mieleiset astiat ja ne laitettiin keittiön astiakaappeihin nimikoidulle paikalle. Ylähyllylle varasin pinon vierasastioita ja kaikki muut pakattiin laatikoihin ja vietiin vanhaan taloon. Mitään hienoa kallista astiasarjaa meillä ei ole koskaan ollut. Valtaosa astioistamme on kirppisostoksia, roskisdyykkauksia tai tässä talossa jo valmiiksi olleita astioita.

Roskisdyykatuista voisi mainita sen verran, että kaupungissa asuessamme löytyi usein roskahuoneesta kokonaisten kuolinpesien irtaimistoja, kun niitä ei oltu ymmärretty viedä parempaan kierrätykseen. Ruuanvalmistusastioita, käyttöastioita, puhtaita, mankeloituja lakanapinkkoja, mattoja, valaisimia, koriste-esineitä, peilejä ja kaikkea mahdollista kodin tavaraa löytyi roskahuoneesta. Puhdistamisen jälkeen ne olivat täysin käyttökelpoisia.

Parin päivän kokemuksen perusteella on jo selkeästi nähtävillä, että tiskikaaos on helpottanut. Suihkepullossa on valmis laimennettu tiskiaineliuos omien astioiden pesua varten. Astiat voi valuttaa kuivauskaapissa ja nostaa sitten astiakaapin hyllylle omalle paikalleen. Ruokailuvälineet menee yleiseen tiskiin ja toki jos koneessa on tilaa ja jonkun kahvimuki kiireessä jäänyt pesemättömänä pöydälle, nostan sen koneeseen. Tarkoitus ei ole nipottaa, vaan tehdä asioita kaikille helpommaksi.

Pelkkä käyttöastioiden karsiminen näkyy keittiön yleisilmeessä. Työtaso, jossa jokainen tekee voileipänsä, on tilava ja siisti, kun pöydän kulmalla ei enää notku puolimetrinen pino puhtaita leipälautasia. Tiskipöytä ja sen ympärillä olevat työtasot eivät edes ruuanlaiton jälkeen enää ole masentavien kasojen täyttämiä. Kun tiskialtaisiin ei enää kerry likaisia ruokailuastioita, on ruuanlaittovälineiden ja kattiloiden pesu helpompaa ja nopeampaa ja niitä tulee tiskattua myös ruuanlaiton lomassa.

Astiakarsintaa tehdessä löysin ihmeekseni yhden keittiön laatikon, joka oli vielä äitini emännyyden jäljiltä. Laatikossa säilytetään pakastuspusseja, kelmua ja leivinpaperia ja huomasin, että en ollut siivonnut sitä muuttomme yhteydessä. Nyt sekin tuli tehtyä. Seuraavana täytyy tyhjentää ja puhdistaa ikävä kulmakaappi, joka oikeastaan saisi olla tyhjillään, koska se on ihan mahdottoman epäkäytännöllinen. Ovi on pieni ja kapea ja kaappi on keittiön kaapiston kulmassa. Hyllyt ovat matalat ja kaapin perukoille et yletä muuten kuin jos kädessäsi on jotakin kättä pidempää.

Aikaisemmin valitsin kahvimukini aina fiiliksen mukaan. Välillä käteen tarttui lehmämuki, välillä pieni ja kaunis sinikultainen, käsinmaalattu, välillä iso jämerä savimuki. Vakiokahvimukini on tällä hetkellä se kirppikseltä löydetty sinikultainen, mutta mikä estää välillä käymään vanhassa tuvassa vaihtamassa uuteen mieleiseen.