Minun jouluni eroaa niin monilta osin keskivertoihmisten joulunviettotavoista, että voin hyvällä syyllä todeta, että uuden vuoden kolkutellessa ovelle, olen joulun paremmalla puolella.
En enää moneen vuoteen ole saanut jouluvalmisteluista stressiä - joku voisi jopa sanoa, että voisi sitä nyt hiukan paneutuen edes perheen iloksi valmistella. Kun nykyään jouluni kohokohta on lähellä olevat lapset, niin mitkään ulkoiset joulun merkit eivät voi siihen mitään lisätä. Jouluruokaa on tarjolla juuri niin paljon kuin rahkeet antavat periksi ja lahjoja emme ole muutamaan vuoteen hankkineet. Koristeiksi riittää oman metsän joulupuu ja pitkin pihoja viritellyt kynttilälyhdyt. Tänä jouluna minulle on ollut erityisen tärkeää pitää vanhan talon eteisessä ja pihaan päin olevassa kamarissa valoja ja talon ulko-oven pielessä kynttilälyhtyä. Ikäänkuin sen vanhan talon menneet joulut olisivat läsnä.
Joulun tunnelahjat olivat paikalle tulleet perheen kuusi poikaa. Tyttäret eivät olleet kaikki joulunpyhinä paikalla, mutta jokaista ehdin nähdä joulun seutuvilla. Odotetuin ja ikävöidyin lapsi oli se syksyn Nuorgamissa oleskellut Kaisa, joka onnellisesti pääsi jouluksi kotiin. Iso kiitos Kaisan isäntäperheelle kuljettamisesta Ivaloon ja isosiskolle miehensä kanssa kiitos Kaisan huoltamisesta lentokentältä Mikkelin bussiin. Onnekkaasti sain vuosilomaa tähän vuoden alkuun, jotta ehdin viettää Kaisan kanssa enemmän aikaa. Seuraava etappi onkin sitten kesäkuun alku, jolloin Anne-Mari hakee Kaisan Kangasniemelle. Kovasti houkuttelimme Kaisaa tänne lukio-opintoihin ja onneksi samansuuntaisia ajatuksia oli Kaisallakin.
Viime aikoina olen joutunut askartelemaan elämää suurempien asioiden kanssa ja monena hetkenä olen ollut ymmälläni, kuinka tästä tilanteesta jatketaan. Työstäni hoitajana on tullut tärkeä "henkireikä", jolloin työn ajaksi siirrän sivuun mielestäni ne asiat, joita ajattelemalla työaikana en hyödytä ketään enkä itsekään hyödy asioiden kääntelystä mielessäni. On antoisaa keskittyä asukkaisiin ja työhön heidän kanssaan ja työn jälkeen käydä nukkumaan hyvillä mielin. Vapaapäivinä joudan sitten tekemään ajatustyötä moninaisten elämän haasteiden kanssa, joissa monissa ainoa ratkaisu on vain eteenpäin eläminen: mitään konkreettista ei pysty tekemään asioiden suhteen.
Se on selvää, että elämme jonkunlaisessa elämän käännekohdassa. Olen aina ollut erittäin konservatiivisesti ajatteleva. Koen elämäni turvalliseksi, kun kaikki jatkuu kutakuinkin entisellään. En sanoisi olevani muutosvastainen, mutta en ilahdu järeistä muutoksista elämässä, jos en ole saanut niihin riittävästi sopeutumisaikaa. Kuinka paljon tässä on mukana ikääntyminen, sitä en tiedä.
Onneksi näissä asioissa ei ole kysymys ihmissuhteista. Olen jopa kokenut, että perheen yhdessä kokemat vaikeudet ja vastoinkäymiset ovat lujittaneet yhteyttämme entisestään. Riittää, että muutosten myllerryksessä ovat käytännön asiat.
Tällaisessa elämäntilanteessa on helppo rukoilla: "anna meille viisautta tehdä ratkaisuja". Elämisen "helppouden" pyytäminen olisi naiviutta. Olisiko elämän "helppous" edes tavoiteltavan arvoista?
Kyllä elämään kuuluu turbulenssia ja kaikenlaista röykytystä, liian tasainen meno olisi vähän kuin käsijarru päällä elämistä. Surusta en nyt puhu mitään, sitä meidän jokaisen kannettavaksi tulee kumminkin.
VastaaPoistaJoskus sitä vaan miettii, miten epäoikeudenmukaisesti taakat jaetaan. Onneksi ei tarvitsekaan ihmisen kaikkea ymmärtää ja ennenpitkää asioilla on tapana järjestyä.
Päätökset ja ratkaisut tehdään usein vähän epäreilun vajavaisin, sen hetkisin tiedoin ja taidoin. Järki, intuitio ja tuuri, niihin joutuu aika usein turvautumaan.
Hyvää uutta vuotta sinulle ja läheisillesi.
Voi, kiitos, Hirnakka! Myötätuntosi huojensi oloani. Sekin auttaisi paljon, jos lakkaisi asioiden vatkaamisen mielessään ja hyväksyisi vastaan tulevat onnenkantamoiset ja röykytykset. Elämän jatkumista toivon sinullekin tälle vuodelle ja ihan hyvä, jos välillä onnekkaana.
PoistaJumalan siunaamaa vuotta toivotan sinne Teille💖
VastaaPoista