Risumummo

 Jos vapaapäivän aamuna on raihnainen olo, paras lääke löytyy metsästä. Tämän tästä kehittelen mielessäni metsän majapaikan toteuttamisen yksityiskohtia. Tänään lähdin katsastamaan, olisiko kuvittelemani paikka sopiva yöretkeilyyn.

Suojaisa aukonkulma löytyikin - juuri se, mitä olin ajatellut - mutta sopivaa paikkaa nuotiolle ei lähettyvillä ollut.

Tein kierroksen metsässä. Huomasin, miten muutaman sadan metrin päässä olevalta 13-tieltä kuuluvien autojen ääni alkoi ärsyttää minua suunnattomasti. Ärsytys oli niin suuri, että suorastaan koin hermostuvani. "Minulla on vapaapäivä, tulen omaan metsään ja minun pitää kuunnella ohi paahtavien rekkojen ääniä".

Yhtäkkiä seison täydellisen nuotiopaikan vieressä. Paikka on kuin luotu tulen tekoa varten. No niin, kyllähän se nimenomaan luotu onkin.

Sammal ja havunneulaskarike on vielä kymmenen sentin syvyydessä niin märkää, että minun erätaidoillani en saa niitä, enkä muutakaan ainesta syttymään. Aikani turattuani lähden hakemaan kotoa muutaman kuivan takkapuun ja riihen luona olevasta ladosta otan muutaman kourallisen sytykettä mukaan.

Ensimmäisellä raapaisulla tuli viriää iloisesti ja hyväksyy jo märät männyn oksat ja muut risut.

Kun tuli rätisee iloisen rauhallisesti ja alkaa lämmittää sateisessa metsässä kastelemiani housunlahkeita, mielialakin kohoaa ja korvat lakkaavat kuulemasta autojen ääniä. Kuuluu vain oksien rätinä tulessa ja muutaman satunnaisen linnun kommentti lähipuista. Naapurin koira ilmoittaa tarhastaan, että on havainnut puuhani metsän keskeltä.

Nuotiopaikka on niin lähellä kotitaloa ja lähintä naapuriakin, että jos täyttä kurkkua siellä kiljuisi, pihaan kuuluisi.

Hetkessä ei mieli rentoudu metsässäkään. Aikani nuotion ympäristöstä risuja ja keppejä kerättyäni ja tuleen heiteltyäni huomaan levollisuuden valtaavan mieltä. Ajatukset lopettavat paininsa, tärkeiden asioiden määrä kutistuu juuri siihen, että ihan vielä ei saa tuli sammua.

Hyvin tärkeä paikka metsästä on löytynyt.