Pari päivää pidin vanhan talon mummonkammarissa sähköpatteria ja tänä aamuna lämpömittari näytti huoneessa jo yli 20 asteen lämpötilaa. Kaisa on asunut koko talven vanhan talon pienimmässä kammarissa, mutta muut huoneet ovat olleet kylmillään. Talon hiljaisuus, rauha ja hyvä ilma kuitenkin houkuttelevat minua asumaan sinne ja niinpä siivosin tänään mummonkammarin oikein perusteellisesti ja sinisen kammarin imuroin. Siniseen kammariin en vielä hingu, koska kammarin ovi eteiseen on vähän falskaava, niin pakkasilla hiipii ovesta kylmä. Mummonkammari on sinisen kammarin takana, on pienempi ja oven saa tiukasti kiinni.
Viime kesänä, kun nukuin täällä vanhalla puolella, Silkki- kissa oli uskollisesti joka yö mukana. Nytkin hänet tänne otin, mutta kovin levottomasti täällä hönttäilee ja ihmettelee. Nytkin istua napottaa tuolla oven luona ja odottaa, että mummo päästäisi ulos. Mihinkään edestakaisin kulkemiseen en nyt rupea - jos ulos pyrkii, saa sitten siellä olla tai mennä pyytämään toisen talon väeltä, että päästävät sisälle.
Minusta on tullut kovin herkkäuninen. Lapsena ihmettelin, miksi vanhat pariskunnat nukkuivat eri huoneissa. Nyt en enää ihmettele. Kyllä miehestä lähtee nukkuessa sellainen metakka, että ei siinä metelissä saa sielukaan rauhaa. Siihen kun lisätään aamupuolella rinnan päälle kävelemään tuleva 7-kiloinen Seppo-kissa, niin tarpeetonta hermojen kiristelyä tulee yölevosta. Jos tuo Silkki nyt tuosta asettuu, niin leppoisa yö saattaisi olla edessä.
Alimmassa kuvassa on mummonkammarin vaatekomero. Siinä komerossa säilytti Lahja- mummo ja Vilho-pappa henkarivaatteet.
Tämä vanha talo on minulle mieleisempi kuin uusi talo. Eikä se pelkästään johdu siitä, että olen koko lapsuuteni asunut tässä talossa. Tällä vanhalla talolla on talon sielu. Uusi talo on ikävä kyllä vain asuintalo - mitään talon henkeä ei siitä tavoita. Yritän oppia sen asian hyväksymään, enkä pakota itseäni tykkäämään uudesta talosta.
Mietin, olisiko kuitenkin viisasta laittaa tuo energinen kissa ulos. Se nimittäin äkkäsi ison kärpäsen.
Ihana talo ja niin kauniisti siitä kerroit! Vanhassa talossa on ihan omanlaisensa sielu, joka on muodostunut vuosikymmenien aikana. Kun ostin kymmenisen vuotta sitten taloa ja kiertelin taloja katsomassa, niin kuuntelin taloa - halusin kuulla,miltä talossa kuulostaa, kun ollaan itse aivan hiljaa. Hassua, mutta varmaan tavoitat,mitä tarkoitan.
VastaaPoistaOlen miettinyt, miksi omanlaistansa talotunnelmaa ei ole tullut "uuden" talon kohdalla: onhan silläkin jo ikää 40 vuotta. Vai onko se sitten liian nuori ja elementeistä pystytetty talo ei ole sama asia kuin työllä ja tuskalla rakentamalla rakennettu. No, pitäisi olla tyytyväinen, että on katto pään päällä ja on vielä vara valita, minkä katon alle menee. Pääsiäisen loppupäivien terveiset sinulle, Tarja!
Poista