Odottavia omenia

Eilen minulla oli vapaapäivä ja sen käytin poikkeuksellisen hyvin. Nukuimme tietysti miehen kanssa aamulla tavallista pidempään ja hitaiden aamukahvien jälkeen soitin tädilleni naapurikylälle, josko olisi sopiva hetki tulla omenia hakemaan, joita täti oli kertonut olevan yli oman tarpeen.

Jostakin syystä miehellä oli edellisestä käynnistä tuolla tilalla hyvin pitkä aika. Hän ei edes muistanut reittiä. Matkaa tädin luo on kymmenisen kilometriä ja sinne pääsee meiltä kahta reittiä. Kotiseutumatkailun nimissä menimme kylään toista kautta ja tulimme kotiin toista kautta.

Tätini, isäni sisko, on tällä hetkellä iäkkäin suvun jäsen, joka vielä muistaa suvun vaiheita sotavuosilta eteenpäin. Ikää hänellä ei ole paljoakaan, mutta vanhemmat suvun jäsenet ovat jo edesmenneitä.
Täti muistaa loputtomasti tapahtumia ja tarinoita suvun vaiheista ja kehoitinkin häntä inspiraation iskiessä kirjoittamaan muistiin vanhoja asioita. Asiaa edesauttaa se, että täti on oikein sujuva kynänkäyttäjä.

Auton takakontti täynnä omenia tulimme miehen kanssa kotiin vasta useamman tunnin jälkeen. Mieli oli oikein virkistynyt juttelusta ja läheisten tapaamisesta.

Lähdin illansuussa vielä nuorimmaisen kanssa käymään Anne-Marin luona. Hassua, että minulle tulee lasten lisäksi ikävä heidän lemmikkejään. Tai jos nyt ihan oikein tuo sanotaan, niin lasten lisäksi minulla tulee ikävä Anne-Marin koiria. Eihän kellään muilla lapsilla lemmikkejä edes ole...
Anne-Marin kissat eivät ole niin hellyydenkipeitä ja syliin pyrkiväisiä, että heitä ikävöisi, mutta varsinkin viisas ja ymmärtäväinen Pipsa-koira on mummon lempilapsi. Kun Pipsalle sanotaan, "mummo tulee kylään" tai "lähdetäänkö mummolaan", hän innostuu ja tekee lähtöä tai menee haukkuen katsomaan ikkunasta, josko mummo jo tulisi.

Seuraava vapaapäivä minulla on vasta viikon päästä, joten omenien säilömistä täytyy sovitella yövuorojen väliin. Karhunvatukon kävin äsken tarkistamassa ja siellä kypsyy vesisateessa hyvä sato.

Minulla ylittyy ärsytyskynnys hyvin vaihtelevista asioista. Tänä aamuna töihin mennessä se ylittyi työmatkan loppupuolella, kun kilometri ennen työpaikkaa alkoi auton peräpuolesta kuulua rohinaa. Vauhdin lisääntyessä rohiseva äänikin kasvoi. Niinpä mies tuli hakemaan minut töistä, kävi autollani koeajolla ja totesi, että ei hän arvaisi sillä nyt ajaa. Niinpä huomenaamulla on käännyttävä taas luottomekaanikon puoleen ja toivottava, ettei hänellä ole kahden viikon työjonoa.

Sateeseen alkaa suhtautua jo välinpitämättömästi. Menin puutarhaan kierrokselle ja tartuin suurimpaan luumupuuhun ravistellakseni yläoksien luumut alas. Napakalla hyrskäyksellä ei alas pudonnut luumun luumua, mutta minä kastuin läpimäräksi. Eilinen ajattelemattomuuteni sattui kanalassa, kun menin hakemaan munia ja toivottamaan kanoille hyvää yötä: kuljin orrella olevien kanojen alitse Nöpöstiinan kutoma unelmanihana villapaita päällä. Ärsytyskynnykseni ylittyi roimasti, kun jouduin hiustenpesulle ja putsaamaan kanankakkaa villapaidasta.

Ottakaa siis tekin kanalaan mennessänne kanalatakki päälle ja rönttähattu päähän.

Kanatilallisen pannukakku

Jokin aika sitten löysin "maailman parhaan pannukakun" ohjeen. Sitten kun jouduin keksimään käyttötarkoituksia 160:lle varastoituneelle kananmunalle, muuntelin tuota herkkupannukakun ohjetta. Tällä ohjeella saa kaksi ison uunin pellillistä. Tänä iltana seitsemän nälkäistä söi ne kaksi pellillistä nopeasti ja lisääkin kyseltiin.
Uunin lämpö hiukan yli kahteensataan. Pellille leivinpaperi niin, että sitä jää hyvin myös reunoille, koska pannukakku kohoaa reippaasti.

8 munaa
100g voita
1dl sokeria
1/2dl vaniljasokeria
1 1/2 tl suolaa
1litra täysmaitoa
4dl vehnäjauhoja

Sulata voi isossa kulhossa. Lisää maito, munat, suola ja sokerit. Vatkaa sähkövatkaimella sekaisin ja lisää sitten jauhot vatkaten. Lopeta vatkaaminen heti, kun taikina on tasaista. Laita puolet taikinasta pellille leivinpaperin päälle. Paista uunin keskitasoa alempana. Pannukakku on valmis, kun pinnalle muodostuneet vuoristot ovat mieleisen värisiä.

Tämän pannukakun seuraksi sopii makeat hillot ja kermavaahto. Meidän ykköshillo on tänä kesänä ollut itse tehty mansikkahillo. Nyt se loppui, mutta onneksi pakastimesta löytyi tuoremansikkasosetta.

Pannukakku on parhaimmillaan juuri paistettuna. Älä siis suotta pilaa pannukakun mainetta säilömällä sitä jääkaappiin ja seuraavana päivänä lämmitä mikrossa.

Lautakankaan väkeä

Liekö isä-Risto joskus jättänyt vinssin nojaamaan riihen seinään. Riihen takaa näkyy pihapiiri.

Eviran tämänpäiväisen kirjeen myötä Anne-Marin kanalasta tuli minun kanalani ja kysyin vielä tyttäreltä "onko mun kanat nyt mun", johon sain vastauksen: "on".

Kun Anne-Mari tänne muutettuaan laittoi töpinäksi ja pisti isoenon kanssa kanalan pystyyn, rekisteröityi hän luonnollisesti myös kanalan pitäjäksi. Mutta nyt on selvä pesäero tehty ja Palokankaalla asustaa osa kanalan väestä. Minulle jäi 20 kanaa ja neljä kukkoa.

   

Alapihalla asustaa vielä jonkun aikaa pupuja. Talveksi on tarkoitus saada pupuhäkit tyhjiksi.

Kiira ja Pappa

(Täytyy seuraavalla kerralla pyytää Anne-Marin apua, jotta ei tarvitse taistella tekstin sijoittamisen kanssa. Kuvia täällä on sen takia, että Pikkuveli eilen illalla ystävällisesti siirsi puhelimestani kuvat pöytäkoneelle. Voi olla, että seuraavan kerran onnistun jo itse siirtämään. Tarkoitukseni oli kertoa kuvin eläimistämme, mutta puhti loppui tähän. Helpompaa kirjoittaa kuvailevasti, kuin siirtää kuvia!)

Kesän viimeinen mustikkareissu tänään

Jo jonkun aikaa minulla oli pakkomielle, että mustikkapaikka täytyisi vielä kerran käydä katsastamassa. Kahdesti sinne olin jo menossakin, mutta löydettyäni hyvän puolukkapaikan matkan varrelta, en selvinnyt perille asti.
Iltapäivällä, kun lämpötila oli muutamalla asteella noussut aamun +7:stä, menin päättäväisen reippaasti suoraan mustikkapaikkaan. Olin hyvin tyytyväinen, että sinne menin: mustikanvarvuista oli lehdet jo melkein karisseet ja valtavan suuret mustikat oli helposti poimittavissa. Jos jonkun marjan sade olikin pehmittänyt, se hilloutui käteen, eikä päätynyt marja-astiaan. Mutta suuria, hyvälaatuisia mustikoita kertyi kilon verran.

Olen oppinut tänä kesänä, etten jää marjametsään kykkimään liian pitkäksi aikaa, etten ehdi saada selkää liian kipeäksi. Puolitoista-kaksi tuntia on juuri sopiva aika.

Tämän päivän metsäretken yhteissaalis oli kilon verran mustikoita ja puolisen  kiloa puolukoita, joita keräsin mustikalle hillokaveriksi. Keitin jokin aika sitten puurohilloksi puolukka-mustikkahilloa ja samaa ajattelin tehdä näistäkin kesän viimeisistä mustikoista.

Alapihan neljään omenapuuhun on iloksemme tullut sen verran omenoita, että säilöntähommia meille riittää useammaksikin päiväksi. Aamulla siivutin kaksi uunipellillistä omenia kuivaamista varten. Kuivattu omena olisi sellaista herkkua, että sitä ei varmasti ehdi ikinä tekemään liian kanssa. Omenasosetta on joskus syöty urakalla ennen uutta satokautta, mutta kuivattu omena häviää varastoista hyvin sukkelasti.

Omenapuiden vieressä on yksi marja-aroniapensas ja se on tänä vuonna täynnään suuria, meheviä marjoja. Niiden suhteen odotan rauhassa ensimmäisten pakkasten yli, jotta marjat saavat vähän makeutta. Viime syksynä keitin paljon mehua marja-aroniasta ja puolukasta, mutta nyt kun marjat näyttävät noin meheviltä, voisi keittää hilloakin.

Karhunvattua olemme jo käyneet pensaista syömässä, mutta viikon-kahden sisällä alkaa vasta sato kunnolla kypsyä.
Anne-Marin tilalla on tyrni jo korjuukypsää, mutta meillä voi vielä viikon verran odotella. Olisi niin mukava, jos ehtisi saada edes kutakuinkin kaikki tyrnit talteen. Viime vuosina tyrniä on jäänyt paljon pensaisiin lintujen talviruuaksi, kun ilmat ovat käyneet niin kylmiksi, ettei ole tarennut marjaa enää paljain käsin poimia.

Anni-koiran ulkotarhasta "löytyi" loppukesällä saskatoonpensas. En tiedä miten asia on minulta mennyt ohi, mutta en ollut pensasta tunnistanut. Kun menin maistamaan pensaan tummia marjoja ja tajusin, mistä marjasta on kyse, riemastuin aika suureen ääneen.
Marjojen suhteen kävi aika onnettomasti: kun pari päivää odottelin niiden parempaa kypsymistä ja mietin, millaisilla tellingeillä ylttäisi kaikki marjat korjata talteen, koko sato hävisi pensaasta melkein yhden vuorokauden aikana. Olin kyllä huomannut, että iloisesti sirkutteleva pikkulintuparvi viihtyi pensaassa tiiviisti, mutta en osannut odottaa, että se korjaisi kaikki herkkumarjat parempaan talteen. Totesin, että tästä viisastuu vastaisen varalle.

Olen siis ollut nyt lomalla. Huomaan taas, että metsässä olemisesta tulee sellainen pakko. On vain pakko päästä metsään katselemaan, kuuntelemaan, haistelemaan, ajattelemaan ja lepäämään. Jos metsä tuoksuu kesällä ja talvella, niin nyt se vasta tuoksuukin. Metsässä runsaat sateet näkyy vain hyvinvointina. Syksy on täällä siinä vaiheessa, että haavanlehtien liplatusta kuulee vielä jonkin aikaa. Ruskan värien ilotulitusta saadaan vielä hetki odotella. Hirviä on näillä seuduilla paljon. Melkein jokaisella metsäretkellä kuulee pusikoiden ryskyvän, kun hirvet karttavat marjastajaa. En tiedä, totunko koskaan hirvikärpäsiin. Kyllä ne ainakin äkäiset paarmat voittaa.

Anne-Marin talolla remontoidaan kammaria. Kunhan se valmistuu ja Anne-Mari vie koirat mummolasta hoidosta, pitää käydä tutkailemassa Anne-Marin metsien puolukkatilanne. Väitti, ettei siellä juurikaan puolukoita ole.

Meidän kanaluku putosi kahteenkymmeneen, kun Anne-Mari vei osan kanoista omaan uudenuutukaiseen kanalaansa. Kesän munintatauon jälkeen myös nuorikot ovat alkaneet munimaan ja ehkä vihdoinkin loppuu munien osto kaupasta. Toivottavasti ulkona riittää vihreää joulukuulle asti niinkuin viime syksynä. Viime itsenäisyyspäivänä nyhdin vielä vihreää ruohoa kanoille.

Nakkaan lisää puita takkaan ja menen laittamaan hillomarjat kattilaan.

En tainnut vielä mainita, että olen niin kovasti nauttinut tästä maalaiselämästä. Ihan siitä kaikesta, mitä on.

Leipää

Laitoin ruisleivät uuniin. Uskoisin, että tuoksu muistuttaa, että ne ovat siellä.

Kovin pitkä tauko ehti tulla ruisleivän leipomiseen ja nyt loman väljässä aikataulussa kaivelin pakastimesta taikinajuuren esille ja tämänpäiväinen taikina on jo toinen viikon sisällä. Kummasti näppituntuma ehtii hävitä tuohonkin työhön, mikä ei tietysti ole lopputulokselle eduksi. Unohdin, että siinä ei voita mitään, jos alustaa taikinan liian löysäksi. Leivästä ei suinkaan tule pehmeämpää, vaan se leviää matalaksi lörpäksi, joka on työläs saada leipälapiolla uuniin. Kyllä aina kaikennäköiset leivät ovat syödyksi tulleet, mutta lämpimäislahjaksi ei viitsi matalia kakkaroita antaa.

Kun täällä katsoo ulos utuisentyyneen, leppoisaan syyspäivään, on vaikea kuvitella elämää toisella mantereella myrskyjen jälkeen. Vaikka meillä ei lähisukulaisia tai läheisiä ystäviä myrskyalueella ollutkaan, niin ajatukset olivat tiiviisti mullistusten vaiheissa mukana. Kahtena päivänä tein miehen kanssa polttopuita ladossa - minä sahasin ja mies halkoi kirveellä- oli työn lomassa hyvä keskittyä rukoilemaan hädässä olevien puolesta.

Raamattua lukiessamme teksti saa syvemmän merkityksen, kun peilaamme sitä nykyhetkeen. Ei tarvita teologian opintoja, sananselittämisen taitoa tai perehtymistä Raamatun tekstien alkukieliin, kun avoimet silmät ja korvat ja maalaisjärki näyttää kirjoitusten syvyyttä. Seuraavan Luukkaan evankeliumin tekstin on vuosikymmenien aikana lukenut monia kertoja, mutta peilaamalla tekstiä viime kuukausien tapahtumiin maailmalla, toteaa jälleen kerran, kuinka Raamatun ennustukset toteutuvat pienintä piirtoa myöten ajallaan. Tässä tekstissä on muistutus uskoville ja muistutus niille, jotka eivät ole tehneet henkilökohtaista selontekoa sielunsa tilasta ja tulevaisuudennäkymistä.

Luuk.21:25 Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat.
26 Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät.
27 Ja silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvessä suurella voimalla ja kirkkaudella.
28 Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä."
29 Ja hän puhui heille vertauksen: "Katsokaa viikunapuuta ja kaikkia puita.
30 Kun ne jo puhkeavat lehteen, niin siitä te näette ja itsestänne ymmärrätte, että kesä jo on lähellä.
31 Samoin te myös, kun näette tämän tapahtuvan, tietäkää, että Jumalan valtakunta on lähellä.
32 Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki tapahtuu.
33 Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.
34 Mutta pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eikä elatuksen murheet, niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta
35 niinkuin paula; sillä se on saavuttava kaikki, jotka koko maan päällä asuvat.
36 Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä."

Jos olet häkeltynyt maailman menosta ja levottomuus saa sinussa vallan, kun ajattelet raskaita tapahtumia, neuvoisin sinua hakeutumaan Jumalan turvaan. Edelleenkin ainoa turvamme on Jeesuksen sovitustyö, vaikka monien mielestä ei pahempaa hullutusta olekaan. Siinä juuri piileekin sen suuri salaisuus: jos silmäsi avautuvat iankaikkiselle, kestävälle totuudelle, älä hukkaa tilaisuuttasi, kun Jumala vetää sinua puoleensa. Tee kaikkesi, että saat vastaanottaa anteeksiannon, armon ja iankaikkisen elämän.

Elämme Nooan päivissä. Kun arkin ovi sulkeutuu, on oveen hakkaajia ja avunpyytäjiä, mutta pelastuksen päivä on mennyt heiltä ohi.

Miksi vaivaan sinua näillä erittäin kiusallisilla asioilla?
Jos olisit katsomassa, kun ystäväsi kävelisi kohti rotkoa, tekisit kaikkesi, että hän kääntyisi. 
Minä näen, että tämän ihmiskunnan aika on hupenemassa vähiin ja haluaisin saada sinut vakuuttuneeksi siitä, että elämäsi tärkein, TÄRKEIN ratkaisu on antaa elämäsi Jeesukselle. Älä tyydy elämään vain tätä ohikiitävää maallista elämänmatkaa, vaan näe iankaikkisen sielusi tärkeys. Raamattu näyttää sinulle tien ja pyydä uskovaa tuttavaasi auttamaan tielle pääsyssä.

Menen ottamaan ruisleivät pois uunista.
Muista, että tuo edellä sanottu on elämäsi tärkein asia.
Nautitaan elämän lahjasta!

Kuvia Lautakankaalta Instagramissa

Silloin tällöin joku lukija kommentissaan mainitsee, että kaipailisi blogiin kuvia. Kyllä minäkin joskus kaipailisin, mutta mielelläni ottaisin sellaisia kuvia, jotka miellyttäisivät myös laadullisesti. Lisäksi olen kuvitellut kuvien siirtämisen työlääksi. Kaikki ovat oivia tekosyitä, kunnes löytyy vapaa-aikaa satunnaisen kirjoittamisen lisäksi pelata myös kuvien kanssa.

Instagramiin tykästyin jokin aika sitten lasten ansiosta. Instagram on ikäänkuin kuvablogi - kuvapäiväkirja kuvaajansa elämästä ja mieltymyksistä. Käyttäjänimellä sirkkusyrjalainen löytyy kuviani täältä kotikonnuilta ja minulle rakkaista asioista.

Useissa kuvissa on enemmän tunnelatausta minun puoleltani, kuin mitä kuva antaa vieraalle katsojalle. Esimerkiksi kuvat metsästä tai syntymäkodistani ovat jonkinasteisia pakkomielteitä: "tämän haluan näyttää toisillekin".

Tervetuloa seuraamaan päivieni maisemia.

Koulutaksi vei meiltä kaikki ihmislapset - kissat jäi

Lapsilauman kouluunlähdön huomasimme viimeistään siitä, että keittiössä kahvimukiemme ääressä istuessa huomasimme talon olevan hiljaisen. Koko yön mellastaneet kissatkin loikoivat hipihiljaa kuka missäkin.
Silkki-kissa tallusteli pihamaalla, kun lapset kerääntyivät ladon taakse odottelemaan koulutaksia. Kissa meni lasten luo ja oli niin sen oloinen, että olisi kyllä lähtenyt koulutaksin perään. Nappasin kissan varmuuden vuoksi syliini ja vein sisälle. Silkki on viime aikoina seikkaillut pihassa lyhyitä aikoja, mutta tulee itse aika pian pyrkimään sisälle. Jos joku lähtee vanhalle tielle päin, vaikka käymään postilaatikolle, hän saattaa lähteä mukaan. Kiiran (ajokoiran) kanssa Silkki on hyvät ystävykset ja kun pappa lähtee Kiiran kanssa nuuhkimisreissulle, Silkki lyöttäytyy seuraan.

Äidin eroahdistusta kouluunlähtevistä lapsista voi hyvin hoitaa siivoamalla ja tekemällä vaikka marjapuuroa välipalaksi. Koko kesänä ei meillä olekaan marjapuuroja keitetty, mutta nyt uuden satokauden kunniaksi voisi taas vanhan tavan virittää. Metsässä tutussa mustikkapaikassa on taas sen verran mustikoita, että luulen saavani mustikanpoimintakiintiöni hyvin täyteen siitä yhdestä itikkatantereesta. Jos mustikanpoiminta olisi pelkästään sitä raihnaaksi tekevää köykkimistä, niin helpollahan ne marjat saisi. Mutta tuon iankaikkinen kärsivällisyydenkasvatus inisijöiden kanssa on niin loputonta... Vaihdan myrkkymerkkiä joka päivä, kun tuntuu, että edellinen hyttysmyrkky vain houkuttelee elukoita. Kun itse olet tukehtua ja pökertyä myrkkypössäkkään, kun mättäällä itseesi pössyttelet kolmanneksen pullosta, niin kymmenen sekunnin kuluttua kuuluu tuttu ininä ympärilläsi hyvin vakuuttavasti ja ensimmäisenä purraan kämmeniisi ja sormiisi, jotta marjojenkeruu olisi mahdollisimman työlästä. Kyllä minä säälillä ajattelen niitä ulkomaisia marjapoimijoita, jotka täällä uurastavat. Tuskin työnantaja heille myrkkypulloja kustantaa.

Otin muutaman vuosilomapäivän tähän koulujen aloituksen aikaan ja niinpä henkisesti olenkin virittynyt lomailuun. Mitään pakkotöitä en ole itselleni asettanut, mutta olisi tietysti hyvä, jos tämän kesän aikana saisin äitini matot pestyä, jotka jo toukokuussa otin tänne pestäväksi. Olen odottanut sellaista säätiedotusta, joka lupaisi muutamaksi päiväksi rattoisaa kuumuutta, niin mattojen kuivuminen olisi todennäköisempää. Koko kesän olen pessyt omia mattoja pesukoneessa ja ne ovat saaneet kuivua katoksessa ihan omaan tahtiinsa. Kai ne kuivuu äidinkin isommat matot, kunhan vain saan aikaiseksi pestä.

Ulkona käy lupaava tuulenvire, sadepilvet väistyi ja mustikkametsä houkuttelee. Vaikka en kovin suuria saaliita aina kerralla saa, niin kyllä ne marjapurkit karttuu hitaamminkin.

Pitäkäähän yllä elämänuskoa ja tulevaisuudentoivoa. Jos joku asia vaivaa mieltäsi, älä jää sitä yksin vatvomaan, vaan etsi joku luotettava kuuntelija, joka uskaltaa myös sanoa mielipiteensä ja jolta olet aikaisemminkin saanut hyviä neuvoja. Ja jos asiasi tarvitsisi lääkärin kommenttia, tilaa se lääkäri jo tänään. Todella harvoin käymme lääkärissä turhan takia.
Jumala on hyvä ja Hänelle me jokainen olemme korvaamattoman arvokkaita ja tärkeitä. Muista: olet arvokas! Olet tärkeä! Olet hyvin tärkeä!
Ja olet suuresti rakastettu.