Poskia polttelee tämän päivän aurinkoannos. Vaikka aamulla oli pakkasta mittarissa reippaat viisi astetta, päivä lämpisi juuri sopivaksi ulkotöihin.
Aloitin työt "julkisivun" puolelta, eli tiensuusta, josta meille tullaan pihaan päätieltä. Vuosien vanhoja aarteita löytyi pitkän heinän sisältä: maassa oli kumollaan laudoista tehty kyltti, johon oli niitattu myymäläauton aikataulu. Hyvästä aikeestamme huolimatta ei myymäläautosta ole tullut meille edes satunnaista ostospaikkaa, sillä auto kulkee vanhan tien puolella siihen aikaan iltapäivästä, jolloin olen vielä työmaalla. Viime kesänä kävimme muutaman kerran lasten kanssa herkkuostoksilla ja voi olla, että kesä taas tuonkin tavan tuo takaisin.
Parin tunnin haravoinnin ja raivaamisen jälkeen lähdimme käymään Agrimarketissa, kun siellä oli sopivasti puutarhamyymälän avajaiset. Kaksi karviaismarjapensasta ja kirsikkapuu olivat ne ostokset, joita perustelin edullisuudella ja palkkapäivällä. Pensasmustikkaa katselin kaihoisasti ja varmaan ulkotöiden edistyttyä minun on pakko hakea niitäkin.
Vanhan talon puolella mylläsin jo aikaisemmin aamulla tomaatin ja paprikan taimet nyt sellaiseen kuntoon, että niiden voi antaa kasvaa rauhassa muutaman viikon ja sitten ihmetellä niiden sijoituspaikkaa uudelleen.
Kirkonkylänreissun jälkeen jatkoin etupihan puolella haravointia ja raivaamista. Vanhan talon länsiseinustalta kiskoin alas jonkin hervottoman suuren ja pölisevän köynnöksen ja käänsin seinän vierellä olevat istutukset lapiolla nurin. Tuo länsiseinusta on niin lämmin ja tuulensuojaisa paikka, että kaikki koristekasvit saavat väistyä tomaattipenkin tieltä. Vanhalta talolta on lyhyt matka pellolle, joka jää tänä kesänä pois viljelystä ja johon laitamme kasvimaan. Pellolta kuskasin jo multaa tomaattipenkkiä varten.
Kompostit, joita on tuon pellon vieressä ja toinen alapihalla, ovat suuria ilonaiheitani. Kun kääntelin ja pöyhin talven ajan käytettyä tunkiota, pöllähti nenään hyvän ja "terveentuoksuisen" maatuvan mullan haju. Sen kummallisempia kommervenkkejä ei ole kompostinteossa tarvittu, vaan tunkiolle on kuskattu myös pupuhäkkien siivoustuotteet.
Onneksi ulkotöitä riittää vielä pitkäksi aikaa. Suurin työmaa onkin talon alapuolella, koska siellä jäi syksyllä suurin osa haravoimatta ja raivaamatta. Viinimarjapensaat, vadelma ja karhunvadelma tarvitsevat myös kunnostamista.
Polttopuiden teko ja pihateiden kunnostus on myös niitä töitä, joille täytyy ehtiä lähiaikoina. Sitten kun kaikki muut ulkotyöt on tehty, aion hemmotella itseäni puiden istuttamisella. Talomme vieressä kasvaa sankka palsamikuusi- ja pihtakuusiaita ja aidan toiselle puolelle on noussut kymmenittäin virkeitä taimia, jotka aion istuttaa valituille paikoille.
...
Täällä kuulostaa siltä, että nuoriso suunnittelee hiekkakentän paistopaikalle tulen virittelyä. Makkaranpaistostakin puhuvat. Minä taas pohdiskelen, että nukkumaanpääsy olisi parasta hemmottelua tällä hetkellä.
Jos harkitset ja puntaroit maallemuuttoa, laita äkkiä toimeksi. Täällä on NIIN ihanaa! Jos sinulle sattuu tulemaan ikävä takaisin kaupunkiin, senkun muutat. Minä taidan kuitenkin jäädä tänne maata tonkimaan.
perjantai 15. huhtikuuta 2016
Erja J, onneksi olkoon!
Kangasniemläisiä tuotteita sisältävän paketin saa Erja J, joka oli jättänyt kommentin 1. huhtikuuta klo 8.33. Kiti-kissan suorittama valinta oli yksiselitteinen: Kiti siirsi kommenttilippukasasta Erjan paperilapun erilleen muusta kasasta. Toimitusta valvova henkilöstö oli täysin vakuuttunut valinnan rehellisyydestä.
Lähetä, Erja, osoitetietosi minulle vaikka sähköpostilla. (Koska Erja on tavoitettu, poistin osoitteen.)
Kiitos kaikille antoisasta palautteestanne.
Nyt äkkiä haravat, talikot, pensassakset ja kottikärrit esille. Aurinko on ulkona.
Lähetä, Erja, osoitetietosi minulle vaikka sähköpostilla. (Koska Erja on tavoitettu, poistin osoitteen.)
Kiitos kaikille antoisasta palautteestanne.
Nyt äkkiä haravat, talikot, pensassakset ja kottikärrit esille. Aurinko on ulkona.
lauantai 2. huhtikuuta 2016
Vapaapäivästä täällä nautitaan
Vapaapäivä tänään! Sitä tietenkin juhlistin nukkumalla aamulla niin pitkään kuin suinkin nukutti. Edellisestä vapaa-aamusta on niin pitkä aika, etten viitsi edes laskea.
Kokosimme aamukahvin jälkeen autolastin lapsia ja lähdimme kirkolle. (Ja muistattehan, että se "kirkollemeno" tarkoittaa täällä kirkonkylään menoa, ei seurakuntaan. Jos mennään "kirkkoon", mennään seurakuntaan.)
Kunnanlehdessä oli torstaina ilmoitus, että tänään torilla olisi myynnissä siemenperunoita useaa lajiketta, lakkoja ja karpaloita. Koska isin viime syksynä Mikkelin torilta ostamat lakat oli syöty jo aikoja sitten, oli lakkailmoituksen perässä pakko lähteä liikkeelle.
Olin reissuun enemmän kuin tyytyväinen. Ensi lauantaina saan samaiselta myyjältä vanhan kunnon Pito-perunan siementä. Pito on ikivanha lajike, jonka on uudet ja runsassatoisemmat, taudinkestävämmät lajikkeet täysin syrjäyttäneet. Myyjä sanoikin, että ensi syksynä ei Pitoa enää ole saatavana. Lapsuudessani Pito oli paras jauhoisen perunan lajike. Ruttoarkahan se on, mutta minulle tuli pakkomielle saada Pitoa maahan tänä keväänä.
Samalla reissulla kävimme työttömien yhdistyksen ylläpitämällä kirpputorilla ja laitoimme pöytävarauksen. Aiomme Anne-Marin kanssa aloittaa tavaroiden poislaittoa kaiken muun homman ohella. Meidän silmämme on jo niin tottunut kaikkeen tavaramäärään vanhan talon puolella, mutta oikeasti siellä olisi muutama tonni kelvollista kirpputoritavaraa.
Agrimarketista, joka on muuttunut Hankkijaksi (tosin meidän puheissamme Agrimarket tulee aina olemaan Agrimarket), kävimme ostamassa isille turvasaappaat, kanien heinää, pellavaöljyä koirille ja kanoille ja edullisia pyykinpesuaineita. Turvasaappaat luvattiin isille hankkia ensi tilassa sen jälkeen, kun hän vajaa kuukausi sitten antoi jalkaterälleen kirvesterapiaa puuladossa puita halkoessaan. Jalka alkaa olla lähes kunnossa ja minäkin pääsin pitkästä aikaa verestämään ompeleidenpoistotaitojani. Anne-Mari ja Lähihoitajapoika taas saivat lisäharjoitusta ensiaputilanteesta, kun asialliset sidontavälineet ovat kadoksissa ts. laastaria tuhdimpaa tavaraa ei ollut koko talossa muuta kuin koirien ensiapupakkauksessa. Ilmastointiteippi osoitti jälleen kerran monikäyttöisyytensä, kun tyrehdytettiin laskimovuotoa.
Anne-Mari laski yhtenä päivänä, että meillä on nyt tipujen kuoriutumisen jälkeen yli 40 eläintä. Yksi kissanpentu on varttuna ja tänään puhuimme Anne-Marin kanssa hanhenmunien hautomisesta. Kesäntulo varmaankin eläinmääräämme kartuttaa.
Vapaapäivän kunniaksi on minulla tulossa ruuaksi perunamuussia ja nakkeja. Kyllä taas kiitollisuus täytti mielen, kun hain kellarista perunoita. Hyllyillä oli vielä useampi hillopurkki ja mustikka-karhunvattuhillon toin vuorostaan sisälle. Kellari on uskomattoman hyvässä kunnossa ja kovimmillakaan pakkasilla eivät perunat siellä paleltuneet. Kaiken lisäksi tämä on ensimmäinen kevät ikiaikoihin, kun kellarin lattialle ei ole tullut sulamisvesiä. Ensimmäisten lumien tultua sanoin isille, että muistaa pitää kellarin oven ympäryksen puhtaana lumesta, niin säästymme keväällä isosta työstä. Isi on ollut ahkera lumitöissä ja kellari on pysynyt kuivana.
Menen tekemään muussin. Sitten nuohoan pannuhuoneen kattilan alta tuhkat ja menen vanhaan taloon koulimaan tomaatintaimia. Olen kuitenkin pessyt maitopurkkeja taimia varten, kun niihin saa niin hyvin tussilla kirjoitettua lajikkeen nimen ja kun taimien ulosistutuksen aika tulee, on purkki helppo repiä taimen ympäriltä.
Ja kiellettyjen asioiden listalle tuli isoille pojille tänään sellainen asia, että täysinäisiä jogurttipurkkeja ei saa ampua kellarin katon reunalta. Ei myöskään omenoita.
Muistakaa vilkaista edellinen kirjoitus, ellette ole sitä tehneet.
Kokosimme aamukahvin jälkeen autolastin lapsia ja lähdimme kirkolle. (Ja muistattehan, että se "kirkollemeno" tarkoittaa täällä kirkonkylään menoa, ei seurakuntaan. Jos mennään "kirkkoon", mennään seurakuntaan.)
Kunnanlehdessä oli torstaina ilmoitus, että tänään torilla olisi myynnissä siemenperunoita useaa lajiketta, lakkoja ja karpaloita. Koska isin viime syksynä Mikkelin torilta ostamat lakat oli syöty jo aikoja sitten, oli lakkailmoituksen perässä pakko lähteä liikkeelle.
Olin reissuun enemmän kuin tyytyväinen. Ensi lauantaina saan samaiselta myyjältä vanhan kunnon Pito-perunan siementä. Pito on ikivanha lajike, jonka on uudet ja runsassatoisemmat, taudinkestävämmät lajikkeet täysin syrjäyttäneet. Myyjä sanoikin, että ensi syksynä ei Pitoa enää ole saatavana. Lapsuudessani Pito oli paras jauhoisen perunan lajike. Ruttoarkahan se on, mutta minulle tuli pakkomielle saada Pitoa maahan tänä keväänä.
Samalla reissulla kävimme työttömien yhdistyksen ylläpitämällä kirpputorilla ja laitoimme pöytävarauksen. Aiomme Anne-Marin kanssa aloittaa tavaroiden poislaittoa kaiken muun homman ohella. Meidän silmämme on jo niin tottunut kaikkeen tavaramäärään vanhan talon puolella, mutta oikeasti siellä olisi muutama tonni kelvollista kirpputoritavaraa.
Agrimarketista, joka on muuttunut Hankkijaksi (tosin meidän puheissamme Agrimarket tulee aina olemaan Agrimarket), kävimme ostamassa isille turvasaappaat, kanien heinää, pellavaöljyä koirille ja kanoille ja edullisia pyykinpesuaineita. Turvasaappaat luvattiin isille hankkia ensi tilassa sen jälkeen, kun hän vajaa kuukausi sitten antoi jalkaterälleen kirvesterapiaa puuladossa puita halkoessaan. Jalka alkaa olla lähes kunnossa ja minäkin pääsin pitkästä aikaa verestämään ompeleidenpoistotaitojani. Anne-Mari ja Lähihoitajapoika taas saivat lisäharjoitusta ensiaputilanteesta, kun asialliset sidontavälineet ovat kadoksissa ts. laastaria tuhdimpaa tavaraa ei ollut koko talossa muuta kuin koirien ensiapupakkauksessa. Ilmastointiteippi osoitti jälleen kerran monikäyttöisyytensä, kun tyrehdytettiin laskimovuotoa.
Anne-Mari laski yhtenä päivänä, että meillä on nyt tipujen kuoriutumisen jälkeen yli 40 eläintä. Yksi kissanpentu on varttuna ja tänään puhuimme Anne-Marin kanssa hanhenmunien hautomisesta. Kesäntulo varmaankin eläinmääräämme kartuttaa.
Vapaapäivän kunniaksi on minulla tulossa ruuaksi perunamuussia ja nakkeja. Kyllä taas kiitollisuus täytti mielen, kun hain kellarista perunoita. Hyllyillä oli vielä useampi hillopurkki ja mustikka-karhunvattuhillon toin vuorostaan sisälle. Kellari on uskomattoman hyvässä kunnossa ja kovimmillakaan pakkasilla eivät perunat siellä paleltuneet. Kaiken lisäksi tämä on ensimmäinen kevät ikiaikoihin, kun kellarin lattialle ei ole tullut sulamisvesiä. Ensimmäisten lumien tultua sanoin isille, että muistaa pitää kellarin oven ympäryksen puhtaana lumesta, niin säästymme keväällä isosta työstä. Isi on ollut ahkera lumitöissä ja kellari on pysynyt kuivana.
Menen tekemään muussin. Sitten nuohoan pannuhuoneen kattilan alta tuhkat ja menen vanhaan taloon koulimaan tomaatintaimia. Olen kuitenkin pessyt maitopurkkeja taimia varten, kun niihin saa niin hyvin tussilla kirjoitettua lajikkeen nimen ja kun taimien ulosistutuksen aika tulee, on purkki helppo repiä taimen ympäriltä.
Ja kiellettyjen asioiden listalle tuli isoille pojille tänään sellainen asia, että täysinäisiä jogurttipurkkeja ei saa ampua kellarin katon reunalta. Ei myöskään omenoita.
Muistakaa vilkaista edellinen kirjoitus, ellette ole sitä tehneet.
torstai 31. maaliskuuta 2016
Haluatko saada paketin kangasniemeläisiä tuotteita?
Blogissani ylittyy piakkoin miljoonan kävijän raja ja pienenä sisäpiirin vitsinä Pikkuveljeni joskus mainitsi, että "pidä blogiarvonta sitten, kun miljoona kävijää on kasassa". Tuolloin naurahdin epäuskoisena velipojan puheille, mutta nyt tuo asia on kyllä täyttä totta.
Koska aikoinaan jouduin pieneen pulaan säädösviidakon kanssa, ei tämä ole mikään arvonta. Tätä tekstiä kommentoimalla olet ilmottautunut halukkaaksi paketin vastaanottajaksi.
15.4. kirjoitan paperilapuille kaikkien kommentoijien nimet, ripottelen paperilaput lattialle ja Kiti-kissa saa valita parhaimman lapun ja samalla paketin saajan.
Kun kirjoitat kommenttia, muista laittaa mukaan nimimerkki, jos et ole rekisteröitynyt lukija.
Paketin saajan nimen julkaisemisesta täällä odotan hänen yhteydenottoaan viikon ajan ja ellei henkilö ole ilmoittanut yhteystietojaan, paketti postitetaan ensimmäiseksi kommentoineelle.
Hirmuisen monimutkaiseksi tämä asia on jo mennyt ja teen sen vieläkin hankalammaksi. Kuulisin nimittäin mielelläni osallistujien kommenteissa, mikä on ollut tämän blogin jokin mieleenjäänyt tapaus tai kirjoitus. Jos osallistuja ei ole blogia aikaisemmin lukenut, voi mainita senkin, koska mielelläni tervehdin täältä ruudun takaa myös uusia kävijöitä ja toivotan lämpimästi tervetulleeksi toistekin.
Paketissa on siis kangasniemeläisiä tuotteita. Kuvasta poiketen mukana on koivuinen leikkuulauta, joka on puuseppäopiskelija Anne-Mari Syrjäläisen käsialaa. Vavesaaren Tilan tuotteita on Siemenmysli ja Tyrnimysli, käsintehty Luomu Ruisnäkkäri, käsintehty Luomu Mustikka- ja Mansikkamarmeladi. Aimo Närväisen mehiläistarhalta on 450g hunajaa.
Tyrnimyslistä täytyy mainita sen verran, että tuote valittiin vuonna 2014 Suomessa Vuoden Luomutuotteeksi.
http://www.vavesaarentila.fi Tässä vielä linkki Vavesaaren kotisivuille.
Kiitos tässä yhteydessä teille, jotka olette pitäneet tämän blogin hengissä. Jos täällä ei kukaan kävisi, tuskin viitsisin itsekseni turista. Kuulumisiin palaan kun olen erotellut mielessäni uutistulvasta jyvät akanoista.
Sen minä vain sanon, että kevät saisi jarrutella tuloaan.
Voikaa tekin hyvin!
Ja vielä: perheenjäseniltä on ikävä kyllä evätty mahdollisuus osallistua. Sen verran on sakkia, että kissa varmaankin suosisi oman perheen väkeä.
torstai 10. maaliskuuta 2016
Isin kyytiin
Tässä talossa, siis täällä Lautakankaalla, on eräs tapa, jonka opetin tänä iltana meidän isille.
Olimme pihassa - isi, minä ja Saara - ja isi siirsi minun auton lähemmäs lämmitysjohtoa ajamalla ladon ympäri kierroksen.
Avasin etuoven ja kerroin isille, kuinka tämä asia on hoidettu tässä talossa menneinä vuosikymmeninä: kun minä olin pieni tyttö ja oma isäni siirsi auton vaikka talliin ladon päätyyn, hän pyysi aina minut kyytiin. Ei ikinä, ei koskaan isi lähtenyt pienelle piha-ajelulle ilman minua, jos olin pihassa samaan aikaan.
Sanoin isille, että Saara pitää pyytää kyytiin ja ajaa ladon ympäri, jos Saara on pihassa ja autoa pitää siirtää.
Niin isi siirtyi oman autonsa rattiin, pyysi Saaran etupenkille kyytiin, ajoi ladon ympäri ja parkkeerasi auton sillä tavalla sopivasti, että on helppo lähteä hakemaan Lähihoitajapoika töistä yhdeksältä.
Kerroin isille myös sen, että näitä tilanteita varten täytyy auton hansikaslokerossa olla aina varalla riisisuklaalevy, jota syödään ajelun päätteeksi kahdestaan autossa puolikkaan levyn verran.
Kerroin, että tällainen autoajelu oman isin kanssa kelpaa vielä aika vanhallekin lapselle. Ulko-ovelle tullut yhdeksäsluokkalainenkin tokaisi "enks mä pääse".
Kyllä sitä vanhoista perinteistä täytyy kiinni pitää.
Olimme pihassa - isi, minä ja Saara - ja isi siirsi minun auton lähemmäs lämmitysjohtoa ajamalla ladon ympäri kierroksen.
Avasin etuoven ja kerroin isille, kuinka tämä asia on hoidettu tässä talossa menneinä vuosikymmeninä: kun minä olin pieni tyttö ja oma isäni siirsi auton vaikka talliin ladon päätyyn, hän pyysi aina minut kyytiin. Ei ikinä, ei koskaan isi lähtenyt pienelle piha-ajelulle ilman minua, jos olin pihassa samaan aikaan.
Sanoin isille, että Saara pitää pyytää kyytiin ja ajaa ladon ympäri, jos Saara on pihassa ja autoa pitää siirtää.
Niin isi siirtyi oman autonsa rattiin, pyysi Saaran etupenkille kyytiin, ajoi ladon ympäri ja parkkeerasi auton sillä tavalla sopivasti, että on helppo lähteä hakemaan Lähihoitajapoika töistä yhdeksältä.
Kerroin isille myös sen, että näitä tilanteita varten täytyy auton hansikaslokerossa olla aina varalla riisisuklaalevy, jota syödään ajelun päätteeksi kahdestaan autossa puolikkaan levyn verran.
Kerroin, että tällainen autoajelu oman isin kanssa kelpaa vielä aika vanhallekin lapselle. Ulko-ovelle tullut yhdeksäsluokkalainenkin tokaisi "enks mä pääse".
Kyllä sitä vanhoista perinteistä täytyy kiinni pitää.
keskiviikko 2. maaliskuuta 2016
Ensimmäiset siemenet mullassa
Olin laittanut itselleni tavoitteeksi, että hiihtolomaviikolla on saatava jo tomaatit ja paprikat kasvamaan.
Tänään oli vanhan talon kammari lämminnyt jo sen verran, että uskalsin aloittaa siementen kylvämisen. Hyvien toivotusten saattelemana siellä on nyt kylvettynä muutamaa lajiketta paprikoita ja tomaattia sekä joitakin muita esikasvatettavia kasveja.
Koska siemenpussien tyhjennyttyä tuli tyhjä olo, otin Anne-Marin kaverikseni ja eksyimme totaalisesti Hyötykasviyhdistyksen verkkokauppaan siemenostoksille. Esimerkiksi kirsikka- ja terttutomaatit ovat sellaisia, että niitä voisi olla perheellä kasvamassa lähes rajattomasti. Toinen on pavut, joita ei aikoinaan äitinikään saanut maahan niin paljoa, että sadolla olisi pärjätty seuraavaan kesään.
Koska kasvimaaksi varattua alaa on vajaan hehtaarin verran, aiomme esimerkiksi kauraa ja hernettä laittaa kasvamaan ison alan. Perunaa täytyy kokeilla muutamaa lempilajiketta. Niin- ja onhan minulla odottamassa ne sata valeistutettua mansikantainta.
"Älä jätä huomiseksi, minkä voit tehdä tänään" tuli mieleeni, kun saatuani siemenet multaan minua pyydettiin huomenna töihin 10-tuntiseen työvuoroon. Huomenna ei olisi siemeniä kylvetty ja huomenillalla kotiutuvat helsinginmatkalaisetkin värikkäine matkakertomuksineen.
Nukkukaa hyvin, ystävät! Nautitaan edelleen pienistä asioista.
Tänään oli vanhan talon kammari lämminnyt jo sen verran, että uskalsin aloittaa siementen kylvämisen. Hyvien toivotusten saattelemana siellä on nyt kylvettynä muutamaa lajiketta paprikoita ja tomaattia sekä joitakin muita esikasvatettavia kasveja.
Koska siemenpussien tyhjennyttyä tuli tyhjä olo, otin Anne-Marin kaverikseni ja eksyimme totaalisesti Hyötykasviyhdistyksen verkkokauppaan siemenostoksille. Esimerkiksi kirsikka- ja terttutomaatit ovat sellaisia, että niitä voisi olla perheellä kasvamassa lähes rajattomasti. Toinen on pavut, joita ei aikoinaan äitinikään saanut maahan niin paljoa, että sadolla olisi pärjätty seuraavaan kesään.
Koska kasvimaaksi varattua alaa on vajaan hehtaarin verran, aiomme esimerkiksi kauraa ja hernettä laittaa kasvamaan ison alan. Perunaa täytyy kokeilla muutamaa lempilajiketta. Niin- ja onhan minulla odottamassa ne sata valeistutettua mansikantainta.
"Älä jätä huomiseksi, minkä voit tehdä tänään" tuli mieleeni, kun saatuani siemenet multaan minua pyydettiin huomenna töihin 10-tuntiseen työvuoroon. Huomenna ei olisi siemeniä kylvetty ja huomenillalla kotiutuvat helsinginmatkalaisetkin värikkäine matkakertomuksineen.
Nukkukaa hyvin, ystävät! Nautitaan edelleen pienistä asioista.
maanantai 29. helmikuuta 2016
Viivy talvi vielä
Olemme muistelleet vuoden takaista hiihtolomaa, jolloin olimme täällä ja Helsinkiin palattuamme tuli hirmuinen ikävä päästä nopeasti muuttamaan. Hyvin on jäänyt mieleen myös se, että kaupunkiin palattuamme siirryimme lumitalvesta suoraan kevääseen ja pikkukenkiin.
Nyt on 9-vuotias isoveljensä kanssa Helsingissä tapaamassa sisaruksia ja vanhoja kavereita ja heidän lähettämänsä kuvat vanhoilta kotikulmilta ei saa yhtään kaipaamaan sulia maita ja harmautta. On mielenkiintoista nähdä, kuinka nuorin kommentoi hiihtolomaansa, koska reissua suunniteltiin jo viime syksystä asti ja viimeiset kaksi kuukautta laskettiin öitä.
Meidän hiihtolomakelit on mitä mainioimmat ja tänään kanalaan mennessäni maisemia ihaillessani ajattelin, että niin paljon kuin keväästä pidänkin, niin tämän lumisen talven soisin jatkuvan vielä pitkään. Eihän Helsingissä ollut koskaan näin pitkään lumista talvea ja runsaasta lumentulosta oli ahtaassa kaupungissa pelkkää riesaa. Täällä lunta saa tulla vielä enemmänkin, eikä se yhtään tunnu tukalalta.
Tuuli oli myös eräs asia, josta kaupunkiinmenijät mainitsivat. Olin jo kokonaan autuaasti unohtanut, että meren rannalla Ruoholahdessa tuuli oli aina läsnä. Kyllähän tuulesta sopivassa tilanteessa nauttii, mutta hyvin usein se pistää luihin ja ytimiin ja on pienenkin pakkasen kanssa kurja yhdistelmä.
No niin - täällä sisämaassa, metsän keskellä, on elämä enimmän aikaa tyventä ja metsä katselee sinua vaitonaisena roikkuvin käsivarsin. Lintujen laulut leikkaa ilmaa niin, että tajuntasi ei voi niitä ääniä ohittaa.
Lupasin itselleni, että hiihtolomaviikolla laitan taimenkasvatuksen alulle. Työ alkoi vanhan talon yhden huoneen raivaamisella tähän tarkoitukseen, ison pöydän roudaamisella huoneeseen ja lämmityksen päälle laittamisella. Multasäkit ovat olleet pannuhuoneessa lämpimässä ja siemenvarastot on etsitty eteisen yläkaapista. Kun teen inventaariota siemenistä, ostan tarvittavaa lisää Agrimarketista. Istutusastioista ei täällä tulee pulaa. Jotkut varmaan muistaa, kuinka jo vuosia sitten keräsin Helsingissä purkkeja, purnukoita, rasioita ja lasipulloja "talolle varastoon". Muuttokuormassakin niitä tuli muutama säkillinen ja laatikollinen. Niin sanottu "ala-aitta" pursuaa kaikenlaista tuon sortin tavaraa, mutta hyvä niin, ettei tarvitse ruveta maitopurkkeja pesemään ja leikkelemään istutusastioiksi.
Purkeista tuli mieleeni, että vaikka viime kesän säilömiset jäi minulta aika vähäiseksi, niin tänne asti olemme pärjänneet omilla marjoilla ja hilloilla. Yhtään pakastemarjapussia ei ole koko talvena tarvinnut kaupasta ostaa ja sellaista ei ole tapahtunut vuosikausiin. Siitäkin huolimatta, että olen viikottain syöttänyt kanoille puolukoita ja marja-aronioita.
Ja kanoista tuli mieleeni, että tällä viikolla lataamme Anne-Marin kanssa hautomakoneen täyteen ja sitten alamme toivoa parasta. Edellisen haudonnan kukonpoika on niin kaunis ja säyseä, mutta siitä huolimatta toivoisimme mahdollisimman monta kanaa kuoriutuvaksi.
Anne- Mari varmaan oman bloginsa puolella mainostaa Nilkku-Lotta -paistia, jota hän tänään suurella halulla söi. Eilen nimittäin yksimielisellä yhteisellä päätöksellä veimme yhden kanan liiteriin pölkylle. Rakkaus on usein armeliaisuutta kanankasvattajalla, vaikkei sen luokan armeliaisuutta ihan huvikseen harrasta. Mutta uskon kyllä, että hyvää oli oman kanan liha. Sen verran monipuolista ruokaa saavat, että ihme, jos ei lihassa maistu.
Sain tänään uuden lieden. Edelliseen keraamiseen lieteen oli äitini saanut aikaiseksi jo kauan aikaa sitten mehumaijaa keitellessään aikamoisen halkeaman. Vähän sydän syrjällään liettä käytin, että koska posahtaa silmille. Vastoin velipoikien vakuuttavia puheita ostin valurautalevyisen normilieden, jolla on tosin 60 senttiä leveyttä. Helsinginkodissa tykästyin levyhellaan ja en ole oikein koskaan tullut sinuiksi nuiden liesitasojen kanssa, olkootkin kuinka nopeita ja energiatehokkaita tahansa.
Ennen viimeisiä iltakahveja käyn vielä katsastamassa pannuhuoneen, riittääkö vedessä lämpö tämän illan lotraamisille. Jos vesi on vilpakkaa, nakkaan muutaman puun kattilaan.
Ah, ihana elämä!
Nyt on 9-vuotias isoveljensä kanssa Helsingissä tapaamassa sisaruksia ja vanhoja kavereita ja heidän lähettämänsä kuvat vanhoilta kotikulmilta ei saa yhtään kaipaamaan sulia maita ja harmautta. On mielenkiintoista nähdä, kuinka nuorin kommentoi hiihtolomaansa, koska reissua suunniteltiin jo viime syksystä asti ja viimeiset kaksi kuukautta laskettiin öitä.
Meidän hiihtolomakelit on mitä mainioimmat ja tänään kanalaan mennessäni maisemia ihaillessani ajattelin, että niin paljon kuin keväästä pidänkin, niin tämän lumisen talven soisin jatkuvan vielä pitkään. Eihän Helsingissä ollut koskaan näin pitkään lumista talvea ja runsaasta lumentulosta oli ahtaassa kaupungissa pelkkää riesaa. Täällä lunta saa tulla vielä enemmänkin, eikä se yhtään tunnu tukalalta.
Tuuli oli myös eräs asia, josta kaupunkiinmenijät mainitsivat. Olin jo kokonaan autuaasti unohtanut, että meren rannalla Ruoholahdessa tuuli oli aina läsnä. Kyllähän tuulesta sopivassa tilanteessa nauttii, mutta hyvin usein se pistää luihin ja ytimiin ja on pienenkin pakkasen kanssa kurja yhdistelmä.
No niin - täällä sisämaassa, metsän keskellä, on elämä enimmän aikaa tyventä ja metsä katselee sinua vaitonaisena roikkuvin käsivarsin. Lintujen laulut leikkaa ilmaa niin, että tajuntasi ei voi niitä ääniä ohittaa.
Lupasin itselleni, että hiihtolomaviikolla laitan taimenkasvatuksen alulle. Työ alkoi vanhan talon yhden huoneen raivaamisella tähän tarkoitukseen, ison pöydän roudaamisella huoneeseen ja lämmityksen päälle laittamisella. Multasäkit ovat olleet pannuhuoneessa lämpimässä ja siemenvarastot on etsitty eteisen yläkaapista. Kun teen inventaariota siemenistä, ostan tarvittavaa lisää Agrimarketista. Istutusastioista ei täällä tulee pulaa. Jotkut varmaan muistaa, kuinka jo vuosia sitten keräsin Helsingissä purkkeja, purnukoita, rasioita ja lasipulloja "talolle varastoon". Muuttokuormassakin niitä tuli muutama säkillinen ja laatikollinen. Niin sanottu "ala-aitta" pursuaa kaikenlaista tuon sortin tavaraa, mutta hyvä niin, ettei tarvitse ruveta maitopurkkeja pesemään ja leikkelemään istutusastioiksi.
Purkeista tuli mieleeni, että vaikka viime kesän säilömiset jäi minulta aika vähäiseksi, niin tänne asti olemme pärjänneet omilla marjoilla ja hilloilla. Yhtään pakastemarjapussia ei ole koko talvena tarvinnut kaupasta ostaa ja sellaista ei ole tapahtunut vuosikausiin. Siitäkin huolimatta, että olen viikottain syöttänyt kanoille puolukoita ja marja-aronioita.
Ja kanoista tuli mieleeni, että tällä viikolla lataamme Anne-Marin kanssa hautomakoneen täyteen ja sitten alamme toivoa parasta. Edellisen haudonnan kukonpoika on niin kaunis ja säyseä, mutta siitä huolimatta toivoisimme mahdollisimman monta kanaa kuoriutuvaksi.
Anne- Mari varmaan oman bloginsa puolella mainostaa Nilkku-Lotta -paistia, jota hän tänään suurella halulla söi. Eilen nimittäin yksimielisellä yhteisellä päätöksellä veimme yhden kanan liiteriin pölkylle. Rakkaus on usein armeliaisuutta kanankasvattajalla, vaikkei sen luokan armeliaisuutta ihan huvikseen harrasta. Mutta uskon kyllä, että hyvää oli oman kanan liha. Sen verran monipuolista ruokaa saavat, että ihme, jos ei lihassa maistu.
Sain tänään uuden lieden. Edelliseen keraamiseen lieteen oli äitini saanut aikaiseksi jo kauan aikaa sitten mehumaijaa keitellessään aikamoisen halkeaman. Vähän sydän syrjällään liettä käytin, että koska posahtaa silmille. Vastoin velipoikien vakuuttavia puheita ostin valurautalevyisen normilieden, jolla on tosin 60 senttiä leveyttä. Helsinginkodissa tykästyin levyhellaan ja en ole oikein koskaan tullut sinuiksi nuiden liesitasojen kanssa, olkootkin kuinka nopeita ja energiatehokkaita tahansa.
Ennen viimeisiä iltakahveja käyn vielä katsastamassa pannuhuoneen, riittääkö vedessä lämpö tämän illan lotraamisille. Jos vesi on vilpakkaa, nakkaan muutaman puun kattilaan.
Ah, ihana elämä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)