sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Hierontapöytä pystyssä olohuoneessa

Tänään on oikeastaan ollut ensimmäinen päivä taudissani, jolloin ei ole tarvinnut vetäytyä lepäämään tai peräti nukkua nokosia. Oikeastaan, jos ihan tarkasti kuulostelee, niin minulla on ihan terve olo. Tautia kyllä riittikin, mutta lääkäriin en mennyt, koska mikään oire ei sellaisenaan antanut siihen aihetta. Tälle talvelle tyypillinen virustauti oli kyseessä, oli sitten nimeltään mitä hyvänsä.
Perinteinen vatsatauti yritti myös saada sijaa perheessämme, mutta näytti tyssäävän kahteen uhriin. He saivatkin sitten sairastaa ihan toden teolla. Toinen vatsatautipotilas oli pieni Saara-luikku, joka jo luonnostaan on "hoikahko". Nyt hän on vielä hoikempi. Lihan kartuttaminen luiden päälle on työlästä senkin takia, että kevät on tullut ja se tarkoittaa sitä, että Saara asuu koulun lomapäivät ulkona. Tämän päivän ulkoiluja kertyi kahdeksisen tuntia ja sisälle hänet toi kaatuminen ja laastarin tarve rikki menneeseen polveen. Saaran syömisessä ei ole mitään huomautettavaa, mutta hän vain kuluttaa aika tarkkaan sen mitä syö. Saara taitaa olla niitä harvoja meidän lapsista, jonka voi antaa vapaasti syödä ruuan päälle mitä hyvänsä herkkua ja niin paljon kuin maistuu, koska missään ei näy suuri ruokahalu. Sillä näkymisellä siis tarkoitan, että syömiset eivät kerry ekaluokkalaiselle läskiksi.
Nukahtamisvaikeuksista ei luonnollisestikaan kärsi sellainen lapsi, joka on leikkinyt koko päivän ulkona ja syönyt hyvin. Minuutin verran sai Saara unta odotella sen jälkeen, kun oli painanut päänsä tyynyyn.

Nostin hierontapöydän pystyyn illansuussa, kun lähihoitajaopiskelijapoika toivoi selkäänsä hierottavan. Totesin pojallekin hieronnan edistyessä, että mielenkiintoista on havaita, miten nuoren selän kireät lihakset antavat nopeammin ja helpommin periksi hierottaessa. Vanhemmalla iällä sama tulos saavutetaan useimmiten vasta muutaman hierontakerran jälkeen.
Lapset pitävät hieronnasta aivan valtavasti. Niinpä oli puolisen tusinaa asiakasta jonottamassa ja sain tehtyä ihan muutaman tunnin harjoitustyön. Jalkojen hieronta selän ohella näyttää olevan lapsille mieleistä. Täytyy joskus kokeilla, kun näitä halukkaita vapaaehtoisia on riittämiin, millainen vaikutus kokovartalohieronnalla on lapseen. Aikuinenhan on autuaan rentoutuneessa ja väsyneessä tilassa ja on puolentoista -kahden tunnin hieronnan jälkeen valmis nukkumaan.
Lapset ovat tavallisesti lyhyemmän hieronnan jälkeen hyvin virkistyneitä ja energisiäkin.
Pari viikkoa sitten mies oli minulla asiakkaana koululla ja tein hänelle 75 minuutin kokovartalohieronnan. Viiden minuutin jalkojen hieromisen jälkeen mies aloitti kuorsauksen, joka huvitti verhon takana olevia toisia asiakkaita. Mies oli käynyt ennen hierontaan tuloa kuntosalilla ja syömässä, joten nukahtaminen tutuissa käsissä oli ihan odotettavaakin. Nukahtamista edesauttoi vielä selässä hohkaava lämpöpakkaus.
Kun tulimme hieronnan jälkeen miehen kanssa kotiin, hän jatkoi unia omassa vuoteessaan. Totesimme, että vapaapäivälle täytyy hieronta ajoittaa, koska töihin olisi työlästä selvitä hieromisen jälkeen.

Entistä suuremmalla innolla odotan oman työhuoneen saamista käyttöön. Asia etenee sitten, kun vanhin poika löytää sopivan asunnon itselleen ja saamme tehtyä huonejärjestelyjä, jotka vapauttaa ulko-oven läheisyydessä olevan huoneen. Meillähän on neljä makuuhuonetta ja olen suunnitellut niistä yhdestä työhuonetta itselleni siksi aikaa, kun olemme vielä täällä kaupungissa. Maallahan talossa on sopiva työhuone jo valmiina.
Hoppu meillä ei ole ja poikakin saa ihan rauhassa etsiä juuri hänelle sopivinta asuntoa. Tässäkin asiassa "hiljaa hyvää tulee".

7 kommenttia:

  1. Huomenta ihanainen Sirkku! Mun neitokaisella vähän sama "vika" kuin pikku-Saarallasi, kaikki kuluu mitä syö ja "luut kolisee". Ujutan välillä lisäannoksen juustoa koulun lounasleipiin. Itsellä ei sitä ongelmaa todella ole. Iloa ja valoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iltaa ihanainen Heljä-ystäväiseni,
      Komenttisi saa aina aikaan lämpöaallon sydämessä.

      Poista
  2. Mielenkiinnosta kyselen tuosta teidän pojan lähihoitajaopiskelusta...mihin hän aikoo suuntautua? Monettako vuotta on koulussa nyt? Meidän toinen poika nimittäin haki lähihoitajaksi opiskelemaan ja se oli mulle aikamoinen ylläri! Olin ihan varma että hakee ykkösenä merkonomiksi - kuten ensin meinasikin - ja kakkoseksi tarjoilin sitten hänelle ammattistartteja yms, mutta hän sanoikin itse sitten, että sosiaaliala... lastenhoito... Ja lopulta pohdittiin vielä asiaa lisää ja laitettiinkin se sosiaaliala ykköseksi!! (Me siis tehtiin haut itse kotona.) Minusta tuo oli loistava valinta ja olen tosi ylpeä pojastani, että laittoi ykköseksi noinkin "erilaisen" alan - pojalle erilaisen siis. No, nyt tarttee sitten vaan jännittää pääseekö sinne... sinne vissiin on pääsykokeet? Oliko teidän pojalla, tai tiedätkö, onko aina? Mitä poikasi on tykännyt opiskelusta ja alasta? Onko tämä poikasi jotenkin erityisen tyypillisesti hoivaaja, vai mikä häntä veti alassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti kysellä pojalta itseltään, etten puhu omiani.
      Poikamme, joka täyttää pian 18, opiskelee nyt siis toista vuotta Helsingin Diakoniaopistossa lähihoitajaksi. Yksi vuosi on opintoja jäljellä ja hän aikoo suuntautua lapsiin ja nuoriin. Poika sanoi, että ellei hän opiskelisi tätä, olisi valinnut ehkä nuoriso-ohjaajan koulutuksen. Opiskelua hän pitää "rentona", eli kauheasti ei ole kokenut opiskelupaineita. Tentit ovat menneet hyvin ja työharjoittelupaikat ovat olleet mieleisiä.
      Poika pitää opintoja lähinnä ponnahduslautana jatko-opinnoille, eli ei ehkä haaveile jäävänsä vanhuuseläkkeelle lähihoitajan työstä.
      Kouluun oli soveltuvuustestit ja taitaa olla edelleenkin. En sanoisi poikaa varsinaisesti hoivaajaksi, mutta hän on sosiaalinen ja tykkää tehdä työtä ihmisten kanssa. Niinkuin poika itse kuvaili, että " ei hän koe millään lailla tyydyttävänsä hoivaamisviettiään auttamalla jotakin mummoa vanhainkodissa." Eli aika käytännönläheinen suhtautuminen pojalla on itse hoitotyöhön.
      Kyllä poika sanoo, että ala itsessään ei varmaan ole hänelle se täydellinen työpaikka, mutta jotakin työtä täytyy tehdä ja jostakin on opiskelu aloitettava, niin tämä on hyvä vaihtoehto työllistyä, kun ei tarvitse pelätä työttömäksi joutumista. Toki hän tuntee työn mielekkääksi.
      Työmarkkinoilla miespuoliset lähihoitajat ovat enenevässä määrin etulyöntiasemassa: väitän, että pääsevät siihen työpaikkaan, mihin haluavat.
      Tänä päivänä kun lähihoitajan työllistymisvaihtoehdot ovat todella laajat. Työtä löytyy hyvin monelta alalta.
      Hyvä valinta pojaltasi ja varmasti pääsee alaa opiskelemaan. Muistuta poikaasi, että on soveltuvuuskokeessa vapautuneesti oma itsensä ja pilkunviilaukseen asti rehellinen. Psykologisissa testeissä jää kiinni, jos lankeaa vain valkeaan valheeseen. Ei ole paha asia rehellisesti myöntää joku hankala luonteenpiirteensä, mutta jos välttelee totuutta/"kaunistelee", jää todellakin kiinni. Tällä evästin omaa poikaa soveltuvuustesteihin ja hän muisti mamman neuvot.

      Poista
    2. Kiitos vastauksesta sinulle ja pojallesi!
      Minunkin poika on sosiaalinen ja mielestäni sopisi hyvin vaikkapa lasten kanssa olemaan. Hän myös sopisi mielestäni hyvin ensihoitoon (ainakin sen perusteella mikä käsitys itselläni siitä on) ja se varmaan onkin osasyy tuohon hakuun, koska kenties haluaisi sitten joskus siihen jatkaa. Kiitos noista ohjeista soveltuvuustestejä varten, täytyy pitää mielessä!

      Poista
  3. Hieronta on ihanaa! Ja turvallisissa käsissä sai puolisosi olla - oli helppo tutuissa nukahtaakin ;)
    Kevättä kohden kuljetaan paastonaikana pohtien pääsiäisen sanomaa.

    VastaaPoista