Illan pääluvusta ei tarkkaa tietoa

Tulijoita ja menijöitä on riittänyt illan aikana. Melska tuli yökylään, Saara ja Miika lähtivät Kampaajasiskolle yöksi, yksi isoista pojista kävi käännähtämässä kotona ja isi on koko yön töissä. Äsken hän soitti ja valitteli menon olevan hyvin levotonta kaupungilla. Kuulema paljon nuorisoa liikkeellä ja meno sellaista, että tuntuu kuin tolkku olisi päästä kadonnut. Miehellä uusi bussi alla ja nuorisojoukko oli hakannut jollakin teräaseella auton takapellit lommoille. Mies oli soittanut esimiehelleen ja tämä lohdutellut, että "eihän siinä mitään voi tehdä". No eipä niin.

Viime yönä oli ollut talven hurjin keli kaupungilla. Mies sanoi aamulla, että viimeiset neljä tuntia työvuorosta sai tehdä töitä ihan tosissaan.
Tänään suli viime yön lumet pois, kun lämpö kipusi seitsemään asteeseen ja vettä satoi pitkin päivää.

Vaikka olen vakuutellut, että aloitan yritykseni toimintaa hisuukseen, niin täytyy kyllä todeta, että edellisen kirjoitukseni jälkeen on ehtinyt tapahtua paljon uutta. Olen aloittanut asiakaskäynnit,
vastaanottanut yhden työtarjouksen ja lähetellyt jo useamman tarjouksen yrityksille. Pikkuveljen kanssa kävimme katsastamassa Vanhassa Satamassa yritysmessut ja monta tärkeää asiaa sain sieltä evääksi.

Muutenkin on Pikkuveli ollut korvaamattomana apuna käytännön asioissa. Minä kun monessa asiassa elän vielä "kynä ja paperi" -aikaa. Pikkuveljellä näkyy olevan myös kärsivällisyyttä odotella, että sisko vähitellen havahtuu nykyaikaan. Esimerkiksi moni käytännön asia helpottuisi ja nopeutuisi, jos olisin valmis luopumaan museopuhelimestani. Kerranhan se kirpasee, mutta jotenkin on vain niin helppo asioida vanhan palvelijansa kanssa, jota voi käyttää vaikka silmät kiinni. Kaiken lisäksi puhelimeni on ollut idioottiluotettava kohta kymmenkunta vuotta. Akkukin on alkuperäinen.

Keväisen valon lisääntymisen myötä olen löytänyt itseni useana päivänä siivoamassa jotakin pölyttynyttä loukkoa täällä kotona. Eilen etsin kolme tuntia yhtä hyvin tärkeää kuittia keittiön kaapista ja löytyikin se viimein. Samalla tuli koko kaappi siivottua. Tänään tartuin rohkeasti tavarakasaan, joka keräsi pölyä uusimman pakastimen päällä ihan tässä tietokonepöytäni vieressä. Sinne pakastimen päälle olin näköjään viime kesäiseltä Kangasniemen reissulta asti säilönyt tärkeitä papereita ja kirjoja ja pölyähän niiden päälle oli kertynyt. Oikeastaan en ollut iloinen, että samaisesta paperikasasta löytyi myös Lautakankaan metsiä koskeva lappu, jota olimme alkuvuodesta etsineet talolta ja äitini papereista, Kuopion veli tahollaan ja minä kaikkialta muualta, paitsi sieltä pakastimen päältä. Olin aika ihmeissäni, että minulla ei ollut mitään muistikuvaa siitä, että se paperi yleensäkin oli minulla, eikä kellään muulla. Tietysti minua hävettääkin, että olen veljilleni vakuutellut, että "minulla se ei ainakaan ole".
Jottei vastaava pääsisi toistumaan, olen laittanut keittiön paperikaappiin mapit erikseen tästä asunnosta ja Lautakankaan talosta. Toivottavasti  kaikki tärkeät paperit myös päätyvät niihin mappeihin.

Huomenaamulla menemme Melskan kanssa katsastamaan Kansainvälisen koulun kirppiksen. Perinteisesti sieltä löytää suomalaisittain harvinaisia leluja ja vaatteita.
Isi tulee aamulla kuudelta töistä. Toivotaan, että ehjin nahoin.