Levollinen metsä tänään

Eipä löytynyt metsästä myrskyn tuhoja. Ihan tuttujen näkyminen saattelemana tämänpäiväisen metsäretken tein. Ylimmässä kuvassa hatarasti näkyvää metsäpolkua ihastelin: se on syntynyt meidän askelista riihen takana olevaan metsään. 

Luomakunta oli tänään kuin mitään myrskyä ei olisi koskaan ollutkaan. Mustikat, joita kyllä löytyisi vaikka kuinka paljon, ovat jo menettäneet hiukan makuaan. Tyystin vetistyneitä eivät suinkaan kaikki vielä ole. Mukanani metsässä oli tänään lähinnä tavan vuoksi ämpäri ja poimuri, mutta niin vain yhdessä hetkessä ämpäri oli täynnä puolukoita.

Olen melkein kokonaan unohtanut tyrnit. Jos ensi viikon vapailla olisi poutaa, täytyisi tarttua vuorostaan tyrnin poimintaan. Vaikka sitä voi tehdä selkäänsä rasittamatta, en oikein tykkää tyrnin poiminnasta. Kerääminen on toivottoman hidasta ja terävät piikit pistelee sormien päät kipeiksi. Tyrni, jos mikä, kannattaa kerätä puhtaaksi, koska marjat mehustuvat nopeasti tarpeettomasta käsittelystä. Meillä kaikki lapset tykkäävät syödä tyrniä sellaisenaan, mutta itse laitan sitä oikeastaan vain smoothieen.

Karhunvattu kypsyy hissuksiin, mutta se on kärsinyt vesisateista. Työläispoikien eväsrasioihin on kyllä karhunvattua riittänyt monena päivänä.

Alapihalla komeilee jättiläisen kokoisiksi kasvaneet maa-artisokan varret. Jollei juurimukulat olisi niin heittiöitä kuoria, tulisi maa-artisokkakeittoakin keitettyä useammin kuin joka toinen vuosi.

Vähitellen alkaa sadonkorjuu meidän osalta hiljentyä. Jos joku karpaloita kauppaa, ostan ne ihan suosiolla. Karpalo alkaa olla lakan ohella sellainen ylellisyysmarja, että ne syödään vakaasti harkiten erityisissä tilanteissa.