Poikkeuksellinen myrskytuulen suunta, pohjoinen, teki tästä myrskystä ihan omanlaisensa. Länneltä puhaltava tuuli saa talon kattopellit kolisemaan ja viima tuntuu tulevan ikkunanraoista sisälle. Talon pohjoispuolella on korkea ja tiheä palsamipihta-aita ja myrskytuulen puuskat jäi aitaan kohisten pyörimään. Keittiön ikkunoista näki, kuinka etelän puolen harvennetussa metsässä koivut taipuivat tuulessa - ikäänkuin ihmetellen tuulen suuntaa. Samaan aikaan talon takana lännen puolella kasvavassa jättiläismäisessä salavassa ei värähtänyt lehtikään.
Puolenpäivän aikoihin tulin töistä, keitin itselleni teetä ja lämmitin piirakoita ja samassa sähköt katkesivat. Sähköyhtiön häiriökartta kertoi lohdullista näkymää, että kovin massiivisista katkoista ei ollut kyse. Syötyäni vetäisin peiton korville ja päätin nukkua päiväunet. Tiesin, että jos alan touhuamaan puuhellan päältä tavaroita ja virittelemään tulia, sähköt tulevat oitis takaisin.
Ehdin juuri nukahtaa - 40 minuutin kuluttua rävähtää kaikki sähkölaitteet päälle.
Ruuanlaittoon ryhdyin, vaikka olisi ollut lämmitettävääkin ruokaa. Perunoiden kiehuminen kesti kyllä parisen tuntia, kun sähköt näpsyivät pois tämän tästä.
Huomisen sääennustetta jo vähän vilkuilin. Jos todellakin huomenna aurinko paistaa, lähden käymään ämpärien kanssa tuossa omassa metsässä. Sinne aukon laitaan jäi semmoiset määrät puolukkaa, että vaikea oli viimeksi sieltä pois lähteä. Samalla voi katsastaa mahdolliset tuulenkaadot.
Isälläni oli myös tapana aina myrskyn jälkeen kiertää metsät ja tarkistaa, onko tullut tuulenkaatoja. Tällä viikolla tuli kuluneeksi 9 vuotta isän kuolemasta. Terapiatyönä kävin istuttamassa uusia kasveja isän haudalle ja pihan palsamipihdasta vein sinne havuja koristeeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti