Joskus Helsingin aikoina, kun lapset olivat pieniä, kirjoitin blogitekstin tavallisen päivän kulusta. Muistan, että se näytti kirjoitettuna kamalammalta kuin todellisuudessa olikaan.
Tänään oli taas sellainen keskiverto vapaapäivä, mutta maalla asujana ja isojen lasten äitinä touhut ovat karvan verran erilaisia kuin kaupungissa.
Yhden päivän vapailla olen oppinut kantapään kautta, että aikaiseksi aamuksi ei kannata haaksia pakollisia menoja ja velvotteita, vaan on viisainta nukkua niin pitkään kuin unta riittää. Yötyörytmi pysyy paremmin yllä myös vapaiden aikana ja silloin välttyy myös yövuorossa väsyttämiseltä.
Niinpä tänä aamuna nousin vuoteesta vasta hiukan yli kymmenen ja olo oli sellainen, että olin nukkunut tarpeeksi.
Ensi töikseni vein Kaisan Keri-koiran ulos, koska selvästi Kerillä oli kakkahätä, kun päivysti leukojaan louskutellen, häntä jöpöttäen ulko-oven edessä. Kerin kanssa voi pelata joskus uhkapeliä ja viedä hänet vapaana ulos. Karkuunmeno ei ole hänellä ongelmana, vaan lähinnä se sisälletulo. Nyt Keri kipaisi suorinta tietä kompostille, mutta totteli nätisti mummoa, kun kielsin syömästä maasta löytyviä jäisiä aarteita.
Mummo katseli ympärilleen ja ihasteli auringossa kimmeltävää lunta, kun Keri etsi sopivaa kakkapaikkaa alapihalta. Jotta ennen puoltapäivää olisin päässyt aamukahville, laitoin Kerin hihnaan ja hyvässä yhteisymmärryksessä tulimme sisälle. Ovella olikin Kiira-koira valmiina ja selitti hyvin vakuuttavasti, että "jos Keri pääsi ulos, niin kyllä minunkin pitää päästä". Kiira selvisi ulkonakäynnistä pikaisella pyörähdyksellä, kun pissipaikkaa ei tarvinnut sen kummemmin valkata.
Pari mukillista täysmaidolla terästettyä kahvia juotuani laitoin kanalatakin päälle, pannuhuoneesta kanalasaappaat jalkaan, kastelukannu täyteen lämmintä vettä ja ämpärillinen yön yli vedessä lionneita herneitä mukaan.
Kanalaan menoon kuuluu olennaisena se, että oven takana loruttelen "kanaäänellä" tervehdyksen: "kanaaaat, mummon lapseeet, mitä kuuluu, mummo täällä". Kanat vastaavat siihen fiilisten mukaan: tänään äänissä oli havaittavissa lievää ärtymystä siitä, että ruokaa oli saanut odottaa turhan kauan. Kippasin herneet tyhjään astiaan, eikä tarvinnut herrasväkeä kahdesti syömään käskeä. Toinen vesiastia oli pöllytelty täyteen pehkua ja sen puhdistin ja täytin uudelleen. Seitsemäntoista munaa löytyi kahden kuusen alta pehkupoteroista. Joulukuusi pääsi jatkokäyttöön kanalaan: neulaset on kanojen herkkua ja oksien alla on mukava oleskella ja vaikka munia.
Tänään olin luvannut äidilleni käydä hänelle kaupassa. Sisälle tultuani aamun touhunnut ja kirkonkylään kyytiä hoitanut Pappa sanoi olevansa niin flunssainen, että sain lähteä kirkonkylälle yksin. Pappa kävi tuikeasti valkosipulille tuoksuen peittojen alle. Lapsilla kiertänyt flunssatauti oli nyt näköjään saanut papan otteeseensa.
Olen ties kuinka pitkään välttynyt autolla-ajolta, mutta jottei ihan tuntuma siihen katoa, on ihan hyvä välillä ajaa itsekin. Meillä on nyt yksi auto käytössä, joten sen kanssa on pärjättävä. Siksi pappa on hoitanut kyyditykset, enkä ole esimerkiksi töihin ajanut itse.
Ennen äidille menoa hain Hankkijalta kyytiin kaurasäkin kanoille, vein Työttömien kirpputorille pussillisen Saaran myytäväksi laittamia tavaroita ja hain pojan untuvapetivaatteet pesulasta. Siinä vaiheessa huomasin, että minun pitää olla hyvin tarkkana itseni kanssa, kun olin unohtaa ottaa mukaan ne peittopussit pesulasta. Juttelin niin antaumuksella pesulanpitäjän kanssa, että käyntini syy ehti unohtua.
Vein äidille kennollisen munia ja itsetehtyä puolukkahilloa pakasteesta. Äidin kauppalapun selvitettyäni lähdin vaihteeksi K-markettiin tekemään äidin ostokset. Toisen kerran unohdus napsaisi päätä ja äidin mukaanantamat kauppakassit jäi autoon. Niinpä pakkasin äidin tavarat pahvilaatikkoon ja taiteilin sen kanssa sitten auton ovea auki.
Äidin luota selvittyäni ajoin S-markettiin omille ruokaostoksille. Tein tiukkaakin tiukemman budjetin ja orjallisesti kauppalappua noudattavat ostokset, joissa ei ollut mitään ylimääräistä, herkuista puhumattakaan. Olin tyytyväinen, kun kuusi kassillista peruselintarvikkeita maksoi vain 120e.
Tankkaamassa olisi voinut käydä, mutta en millään enää malttanut, kun kello lähenteli jo kolmea. Kotona informoin pappaa, että seuraavalla kirkonkylänreissulla täytyy muistaa käydä tankilla.
Pappa oli jo tokeentunut pystyyn. Sanoi syöneensä lisää valkosipulia. Pappa otti mukaansa kauroja, kananrehua, kalkkia ja vesikannun ja lähti täydennyskäynnille kanalaan. Pois hän tuli sieltä kaksi munaa mukanaan. Äreää väkeä oli siellä ollut vastassa, kun ei kuulema herneillä elä kukaan.
Ostosten paikoilleenlaiton lomassa aloittelin jo kiireen vilkkaa ruuanlaittoa. Perinteinen makaronipöpeliskö on kuin luotu tuollaisten hetkien ruuaksi. Joudutin kattilallisen gluteenitonta ruokaa ensin ja sitten toisen kattilallisen tavallista. Kun ruokakattilat jaksoivat odottaa, kävin laittamassa pannuhuoneessa lämmityskattilaan tulet, jotta sain sähkön pois päältä. En mielelläni laita kattilaan tulia niin, että lähden pois kotoa. Sen takia tulenteko jäi iltapäivään.
Jossakin vaiheessa alkuiltaa havahduin siihen, kuinka leppoisa ja harmoninen ilmapiiri kotona vallitsikaan. Ennen kaupunkikodissa television ääni oli usein vallitseva ja sen puuttumisen havaitsin ensimmäisenä. Nyt lapset hellittelivät kissoja ja koiria, juttelivat niille ja juttelivat iloisina keskenään. Tokihan tämä katraskin on varttunut, mutta erimielinen sanailu on ollut erittäin harvinaista tässä talossa.
Huomenna vanhin pojista täyttää 30 vuotta. Tein gluteenittoman kymmenen munan kakkupohjan, keitin pakastevadelmista hillon, jota jatkoin kaupan hillolla. Täytin kakun hillolla ja kermavaahdolla, vedin kelmut napakasti päälle ja jätin kakun jääkaappiin odottamaan huomista kuorrutusta.
Tältä päivältä jätin suosiolla pyykinpesut pois. Onhan tämä sentään vapaapäivä ja halusin juhlistaa sitä kirjoittelemalla kaikessa rauhassa blogia. Tätä haluaisi tehdä enemmän, mutta sopivan ajan lisäksi myös ajatuksen pitää olla suurin piirtein kirkas.
Iltani päättyy mitä todennäköisemmin saunomiseen ja vuoteessa nautiskeltuun iltateehen.
Lakananvaihto jää odottamaan seuraavaa vapaapäivää.
