 |
Ei ollut kyse taikauskosta tai rituaalista: ne jotka ristin tekivät, pysähtyivät hetkeksi kiittämään leivästä, viljasta, elämisestä ja siunasivat leivän.
Ristillä oli samalla myös käytännöllinen merkitys: kun risti hävisi näkyvistä, oli taikina tarpeeksi kohonnutta.
En muista äidilläni tai mummollani olleen tätä tapaa. Siinä mielessä ei ole kyse Lautakankaan emäntien perinteestä.
Kun kotimaisen viljan ja muun ruuantuotannon arvostus on ollut häpeällisen alhaalla, muistutan mieliimme, että suomalainen ruiskaan ei ole tänä päivänä suinkaan mikään itsestäänselvyys.
Siksi leivän siunaaminen on meille hyvin tärkeä asia.
Aitini teki tuon ristin aina. En tieda mista tapa johtui, ei ollut uskonnollinen himppuakaan.
VastaaPoistaMutta kaunis tapa tuo on.
Samoin teki myös minun äitini, eikä ollut erikoisen uskonnollinen.
PoistaSamoin minun äitini.
VastaaPoistaNyt vanhemmiten jatkan perinnettä tekemällä ristin taikinan päälle,kuten äitini teki. Ei tässä niin uskonnollisia ole oltu, mutta se vaan kuuluu perinteeseen ja toivon,että se perinne jatkuu lapsillani.
VastaaPoistaLeivän siunaaminen on tietääkseni Karjalan ortodoksien kautta muualle Suomeenkin levinnyt ikivanha tapa. Siinä on tarkoitus kiittää Jumalaa leivästä ja pyytää, että sitä riittäisi tulevaisuudessakin eikä tulisi nälänhätää. "Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme..", rukoili Jeesus. Hän myös siunasi leivän viimeisellä ehtoollisella.
VastaaPoista