Kymmenen vuotta suurperhetarinaa: ensin Ruoholahden maisemissa ja kesästä 2015 jatkuen Kangasniemellä, kirjoittajan syntymäkotitilalla.
sunnuntai 22. maaliskuuta 2020
Lautakankaan vanhoja rakennuksia
Jo lapsena suuri iloni oli kiertää katselemassa tilan riihtä ja latoja. Kolme heinälatoa on purettu jo aikaa sitten ja jäljellä olevissa kahdessa säilytetään nykyään polttopuita.
Kahdessa ylimmässä kuvassa on riihi. Sen tarkka rakennusvuosi on hämärän peitossa - virallisiin papereihin on merkitty 1900. Riihi on aina ollut ehdoton suosikkini tilan rakennuksista. Vielä lapsuudessani siellä oli tallella viljan ja savun haju, vaikka rakennusta ei oltu käytetty alkuperäiseen tarkoitukseensa enää vuosiin.
Nykyään siellä haisee vanhalle polttoaineelle, koska isä säilytti riihessä traktorin polttoainekanistereita ja öljyjä.
Riihen ovi on maailman kaunein.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ah..nostalgiaa...
VastaaPoistaKiitos kuvista!
Mulla kans ollut lapsesta asti kiintymys kaikkeen vanhaan...
Ja se tuoksu tai haju,vieläkin saatan sen aistia.
Siunausta sinulle ja perheellesi!
Kiitos, samoin sinulle!
PoistaTuo vanhan hirren harmaa on se oikea harmaa väri, sitä on vaikea vastustaa. Ihania kuvia.
VastaaPoistaJostain mies oli löytänyt polttopuiksi vanhoja pätkittyjä hirsiä. Minun piti ihan miettiä, raskinko niitä heittää lämmityskattilan syövereihin. Kirpaisihan se kyllä.
VastaaPoistaOlisiko peräti niin, että harmaantunut hirsi olisi rakennusmateriaaleista kaunein ja mieleisin.