tiistai 31. maaliskuuta 2020

Palkkapäivä ja vapaapäivä

Aamulla herään ennen kuutta siihen, kun Pappa kysyy:
- "Tiedätkö, mummo, että sähköt on poikki?"
En ollut uskoa asiaa todeksi, koska ulkona oli rikkumattoman tyyntä. Pakkasta oli kyllä päälle kymmenen asteen, mutta eihän se nyt ollut  ollenkaan ihmeellistä.

Sähköyhtiön häiriökartassa ei ollut ainuttakaan punaista palloa koko Etelä-Savon alueella, joten aloin jo pelätä, että omassa sähkökaapissamme on jotakin vikaa. Ajattelin kuitenkin ensin soittaa sähköyhtiöön ja kysyä lisätietoa. Ystävällinen asiakaspalvelija selvitti käden käänteessä, että vika ei ole meidän laitteissamme, vaan on kyse verkkoviasta. Puhelun päätyttyä tulikin viesti katkoksesta ja sen arvioidusta kestosta ja jopa oli häiriökarttakin päivittynyt ja Kangasniemellä oli yli 600 asiakasta sähköttä.

Eihän siinä auttanut muu kuin alkaa muistella, mihin olin raivannut kaikki kynttilät edellisen katkon jälkeen. Tovin etsittyäni näin, että siinähän se kynttilänjalka kynttilöineen on keittiön ikkunalla.

Talon kissat ja koirat kokoontuivat keittiöön ihmettelemään, kun aloin raivata tavaroita pois hellan päältä ja viritellä tulta hellaan. Miten olinkaan toissapäivänä vaihtanut puhtaan veden varasäiliöön ja samalla ajatellut, että eipä ole aikoihin ollutkaan sähkökatkoa.

Töihin lähtevä poika sai kahvia, kissat ja koirat ruokaa ja me Papan kanssa jäimme odottelemaan sähkön palautumista. Mihinkään työhön ei oikein osannut tarttua.

Seitsemän maissa napsahti talossa hurinat ja kohinat käyntiin ja valot syttyivät keittiöön. Huojennus oli suuri.

Olimme suunnitelleet Papan kanssa tälle päivälle kaatopaikkakuormien viemistä. Eno lainasi auton peräkärryä ja ensimmäiseen kuormaan kasasimme talon etukatokseen kertyneen roinan. Kummasti silmät tottuu rikkinäisiin pyöränraatoihin, purettuihin huonekaluihin ja kaikenmoiseen metalliromuun, mikä jostain syystä laitetaan katokseen odottamaan jatkokäsittelyä.

Toiseen  kuormaan tuli ladosta isäni aikaisia tyhjiä ja puolitäysiä polttoaine- ja öljykanistereita ja tämän talon rakennusaikoina talteen laitettua "tarpeellista" ylijäämätavaraa. Siellä ne oli olleet liki 40 vuotta odottamassa, jos joku niitä joskus tarvitsisi.

Jäteasema on auki vain muutaman tunnin kolmena päivänä viikossa, joten tällä kertaa saimme hoidettua vain kaksi kuormaa. Tosin ajomatkaakin jäteasemalle tulee melkein 15 kilometriä.

Paluumatkalla haimme kananrehua, kalkkia, rehukauraa ja purua kanalaan. Kärrissä tuli painavat säkit vaivattomasti ja auton takakonttiin sopi kahdesta kaupasta tehdyt ruokaostokset.

Ennen vanhaan pidin kovasti "Viipaleita" - blogin Sadun päivityksistä, joissa hän kuvasi isohkon perheensä ruokaostokset. Olin ajatellut, että saisin kivan blogijutun samasta aiheesta, mutta kun tulin kotiin kuuden pursuavan kauppakassin kanssa auton lava täynnä säkkejä ja purupaaleja, tulin toisiin ajatuksiin. Pelkkään kassien purkamiseen meni puoli tuntia.

Puolenpäivän jälkeen
sytytin pannuhuoneen kattilaan tulen. Vesi varaajassa oli alle 60-asteista ja käsitiskejä ei kannata ruveta työstämään, jos ei ole paljon kuumaa vettä.

Laurilla on tällä viikolla iltavuoroviikko ja tein hänelle ennen töihinlähtöä paistinpannulla paistettuja perunoita ja lihapullia. Kun Pappa lähti viemään Lauria töihin, menin viemään kanalaan rehut ja vedet. Paluukyydissä kanalasta tuli 14 munaa. Viime viikolla kanat tekivät uuden päiväennätyksen: 26 munaa!
Ja minä yritän pysyä päätöksessäni, että tämä on viimeinen talvi meillä kanoja.

Päivän ruokaa varten kuorin kolme kiloa perunoita. Tänään ajattelin päästä helpolla: laittaisin perunamuussin sekaan pannulla kuumennettuja Kivikylän valmislihapullia puolitettuina.

Huomiselle työläisten evääksi tein suikaloiduista possufilepihveistä soossin.
Hävikkivihanneksista tein taas papupataa, josta monet perheessämme pitävät.

S- marketissa oli tänään mukavasti -30% alennusruokaa ja sain kaikki lihat ja leikkeleet alennettuun hintaan.

Myös S- market on aloittanut täällä hävikkihevin myynnin. 0,60e/kg sain tänään erittäin hyvälaatuisia veriappelsiineja, porkkanoita ja sipuleita.

Pyykinpesun, tiskauksen, imuroinnin, lakananvaihdon, lukiolaisen koulukirjatilauksen ja laskujenmaksun myötä koitti ilta, jonka kruunasi Saaran tekemän Oreo-juustokakun maistelu.

Suunnittelen, että huomenaamulla nukkuisin mahdollisimman pitkään, koska seuraava yö on töitä. Työyötä varten kannattaa nukkua varastoon ja hiukan säästellä voimia.

2 kommenttia:

  1. Teidän talossanne riittää työtä ja toimintaa. Pysykää terveinä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Unelma!
    Siitä tämä on niin antoisa asuinpaikka, että tekemätön työ ei lopu ikinä. Kaupunkikodissa tuli joskus hetkiä, että mitään järjellistä tarpeellista tekemistä ei löytynyt.
    Voi hyvin sinäkin!

    VastaaPoista