Hyttystensyömät talkoolaiset palanneet

Mummolasta meidän pojat palauttanut Pikkuveli totesi, että  "ei miehiä hätkähdytä naisten tekemät voimaa vaativat työt". Minä kun kävin kehumaan, kuinka olin toimittanut parvekkeelta olohuoneen, keittiön ja kapean eteiskäytävän läpi kolmen- ja kahdenistuttavat sohvat. Vähättelin vielä sohvien kantamista ja kiskomista ja tähdensin huomioitavana aikaansaannoksena sitä, että sohvat piti myös saada pihalla 170 senttiä korkean siirtolavan reunan yli lavalle. Siinä työvaiheessa minulla oli Kampaajatyttö apuna ja omasta mielestämme olimme olleet hyvin poikkeuksellisia naisihmisiä. No, jos kerran sellainen työ on ihan tyypillistä hommaa naissukupuolelle, niin en käy tämän enempää asiasta kehuskelemaan.
Mummolassa talkoissa ollut miesväki sen sijaan oli viikonloppuna ollut poikkeuksellisen ahkeraa ja urheata, koska mummolassa ei kuulema koskaan ennen ole ollut niin paljoa hyttysiä. Asian huomasi heti siitä hetkestä, kun  he astuivat kotikynnyksen yli: silmissä hienoinen riutuva ilme ja kyhnytys niskassa, kintuissa ja kävivarsissa kuumottavissa punaisissa paukamissa.
Lauri-pojan mummolaanpääsyä olivat isosiskot epäilleet, koska arvelivat mummolan ladon ja vanhan tuvan työkalujen ja koneiden houkuttelevan häntä luvattomiin hommiin. Laurin työpanos oli kuitenkin yllättänyt mummonkin ja mummo puhelimessa erikseen mainitsi, kuinka Lauri oli ollut hyvin ahkera puuntekijä.
Lauri oli ihastunut meidän "Kangasniemen kotiin". Vakaalla äänellä hän äsken ilmaisi, että haluaa sinne seuraavallakin kerralla. Lauri oli viimeistä piirtoa myöten mummolankävijä: hän tuli kotiin enonsa paidassa ja mummon antamat papan tuulipuvun housut yllään.

Edellisen kirjoitukseni loppuun on lisätty linkki Pikkuveljen ottamaan kuvaan eiliseltä päivältä. Minä jaksan ihailla työteliäitä miehiä.