Riihen luona

Keuhkot kaipasivat tuuletusta kahden maskin läpi hengitetyn yövuoron jälkeen. Muutenkin huomaan itsessäni, että talven väistyttyä pakkomielle päästä metsään alkaa lisääntyä. Otan mukaani jotakin kättä pidempää, eikä ensisijainen tarkoitus olekaan minkään työn tekeminen, vaan jos vastaan tulee jotakin sopivaa, huiskan muutaman vedon kirveellä tai vesurilla. Samalla kroppa saa monipuolista liikuntaa.

Tänään menin riihen takana olevalle viimesyksyiselle harvennushakkuulle ja kuljetin kymmenkunta rankoa ladon edessä olevaa pölkkyä vasten.

Tuuli oli kylmä. Heti kun pysähtyi ihmettelemään, huomasi viiman pyrkivän vaatteiden läpi. Muutaman kuvan otettuani lompsin toisen ladon luokse ja panin mielihyvällä merkille, että viime näkemästäni oli yksi pojista kasvattanut polttopuukasaa: rankokasa ulkona oli huvennut ja ladon sisällä oli pätkittyä ja halottua polttopuuta suuri kasa.

Puolentoista tunnin kävely metsässä oli tehnyt tehtävänsä. Mieli oli seesteinen, ajatukset hidastuneet ja kropassa tuntui hienoinen uupumus - juuri sen verran, että tuntui hyvältä ajatukselta lähteä sisälle aihimaan päivän ruokaa.