Jotkut muistavat minun maininneen täällä, että olemme sinnitelleet sellaisen vuoteen kanssa, josta kylkeä kääntäessä romahtaa pohjalaudat lattialle. Muutenkin se sänky oli epäkäytännöllinen ja hankala ja aivan liian matala. Kuukausiin lonkkaleikkauksen jälkeen mies ei voinut nukkua siinä ollenkaan, koska ei olisi päässyt sängystä ylös.
Muutama kuukausi sitten sanoin miehelle, että alan rukoilla meille uutta sänkyä. Tässä yhteydessä voi mainita, että suuri osa huonekaluistamme on rukousvastauksina saatu. Rukousvastaus tarkoittaa sitä, että kerron Taivaan Isälle, mitä ja millaista tarvitsen, sitten alan rukoilla asian puolesta ja kiittää siitä, että vastaus on jo matkalla ja sitten Taivaan Isä järjestää asian.
Sängyn suhteen esitin toivomuksen, että se olisi hyvin tukeva ja saisi olla valkoinen.
Me saimme valkoisen, tukevan parisängyn ja eilen kasasimme sen miehen kanssa. Viime yön nukuimme tasaisella patjalla ja naulatut pohjalaudat pysyivät visusti paikoillaan, vaikka koko yön alitajuisesti pelkäsin, milloin pohja romahtaa.
Mistä se sänky sitten meille siunaantui? Eräs ystävämme lähetti (sängyntarpeestamme tietämättä) sähköpostiviestiä tuttavapiiriinsä, että heillä olisi varastossa joutenoleva parisänky, jonka tarvitseva voi noutaa pois. Vastasin viestiin, että jos sänky vielä on vapaana, meille kelpaa.
Sänky on kaunis. Äitini virkkaama pitsipeittokin pääsi vihdoin käyttöön. Eikä minun tarvitse enää hävetä olohuoneen nurkassa ollutta rotanpesää.
tiistai 26. helmikuuta 2013
sunnuntai 24. helmikuuta 2013
Hassuja vinkkejä
Oletko koskaan kiinnittänyt huomiota, millainen kauha, lusikka tai otin laitetaan tarjoiluastioihin kullekin ruokalajille. Muistan, että ennen kiinalaisissa ravintoloissa riisikupissa oli soma posliininen lusikka, jolla sai kauhoa kerran jos toisenkin, että riisikeko oli omalla lautasella. Lusikka kuvasti hyvin riisin arvostusta kallisarvoisena ja suuritöisenä viljana.
Kaviaarikulhossa näytti olevan laivan buffetpöydässä pienen pieni lusikka.
Jostakin syystä otamme ruokaa tarkemmin arvioiden, jos tarjoiluastian otin on pienikokoinen. Kokeilepa seuraavan kerran lihakastikkeeseen pientä ja pyöreäpesäistä kauhaa. Kastike onkin yllättäen paljon riitoisampaa.
Sama periaate toimii myös kääntäen: jos haluat, että muusit, riisit tai pastat tulee aterialla kaikki syötyä, valitse tarjoiluastiaan mahdollisimman suuri kauha.
Lastenkutsuilla sama periaate toimii tiettyyn rajaan asti. Tosin lapsia ei voi yhtä hyvin huijata, kuin aikuisia. Lapsi tokaisee hyvin nopeasti suklaadippikulhon ääreltä:
- "Tässä on ihan liian pieni lusikka!"
Kaviaarikulhossa näytti olevan laivan buffetpöydässä pienen pieni lusikka.
Jostakin syystä otamme ruokaa tarkemmin arvioiden, jos tarjoiluastian otin on pienikokoinen. Kokeilepa seuraavan kerran lihakastikkeeseen pientä ja pyöreäpesäistä kauhaa. Kastike onkin yllättäen paljon riitoisampaa.
Sama periaate toimii myös kääntäen: jos haluat, että muusit, riisit tai pastat tulee aterialla kaikki syötyä, valitse tarjoiluastiaan mahdollisimman suuri kauha.
Lastenkutsuilla sama periaate toimii tiettyyn rajaan asti. Tosin lapsia ei voi yhtä hyvin huijata, kuin aikuisia. Lapsi tokaisee hyvin nopeasti suklaadippikulhon ääreltä:
- "Tässä on ihan liian pieni lusikka!"
lauantai 23. helmikuuta 2013
Kymmenen kassillista tavaraa ruokakaupasta
http://www.youtube.com/watch?v=FdsW8JzoQuc
Noita puhuttelevia videoita jaan teillekin katsottavaksi. "Pastorit" oli meidän nuorisolle tuttu - itse kuulin heitä äsken ensimmäistä kertaa. Mitä mieltä olette nuorten miesten sanomasta?
Puoli neljältä töistä tultuani seisoin kauppakassini kanssa kodin ulko-oven takana, kun puhelin soi. 23-vuotias poikani soittaa ja lausuu seuraavat sanat:
- Mis´sä oot? Tuu äkkiä kotiin.
Ei hänellä mitään hätää ollut, eikä kenelläkään muullakaan kotona. Mutta voi, miten äidin sydämessä tuntuu hyvältä vieläkin muistella tuota puhelua. Niin lempeällä äänellä äidille puhuttiin.
Mummon kuulumiset on pakko jakaa teillekin. Soitin nimittäin äidille aamulla ja äiti kertoi, että oli juuri siivonnut makuuhuoneensa ja vaihtanut lakanat sänkyynsä. Äidillähän on siis se kipsi vasemmassa jalassa.
Minä en tiedä, miten hän tuon oikein tekee.
Kyllä äidillä on siellä edelleen hyvät oltavat siinäkin suhteessa, että auttajia ja kuulumisien kyselijöitä riittää joka päivälle. Siitäkin on etua, että tuttavapiirissä on muutama lääkäri, jotka ohi ajaessaan käyvät kyselemässä vointia.
Lupaamiani mansikkalaatikoita on kyllä aikanaan luvassa kymmenille auttajille.
Iltapäivällä Anne-Mari kertoi fb-kaverin vinkanneen, että Asematunnelin Alepassa myydään kaikki tuotteet puoleen hintaan. Olin mukavasti päivänokosilla miehen kainalossa ja en ensi alkuun oikein innostunut asiasta, kun epäilin, että kauppa oli jo tyhjennetty tavarasta. Mies kuitenkin sai minut lähtemään ja hyvä oli, että laitoimme toimeksi. Puurotarpeita, leipää, maitoa ja pesuaineita on nyt joksikin aikaa.
Noita puhuttelevia videoita jaan teillekin katsottavaksi. "Pastorit" oli meidän nuorisolle tuttu - itse kuulin heitä äsken ensimmäistä kertaa. Mitä mieltä olette nuorten miesten sanomasta?
Puoli neljältä töistä tultuani seisoin kauppakassini kanssa kodin ulko-oven takana, kun puhelin soi. 23-vuotias poikani soittaa ja lausuu seuraavat sanat:
- Mis´sä oot? Tuu äkkiä kotiin.
Ei hänellä mitään hätää ollut, eikä kenelläkään muullakaan kotona. Mutta voi, miten äidin sydämessä tuntuu hyvältä vieläkin muistella tuota puhelua. Niin lempeällä äänellä äidille puhuttiin.
Mummon kuulumiset on pakko jakaa teillekin. Soitin nimittäin äidille aamulla ja äiti kertoi, että oli juuri siivonnut makuuhuoneensa ja vaihtanut lakanat sänkyynsä. Äidillähän on siis se kipsi vasemmassa jalassa.
Minä en tiedä, miten hän tuon oikein tekee.
Kyllä äidillä on siellä edelleen hyvät oltavat siinäkin suhteessa, että auttajia ja kuulumisien kyselijöitä riittää joka päivälle. Siitäkin on etua, että tuttavapiirissä on muutama lääkäri, jotka ohi ajaessaan käyvät kyselemässä vointia.
Lupaamiani mansikkalaatikoita on kyllä aikanaan luvassa kymmenille auttajille.
Iltapäivällä Anne-Mari kertoi fb-kaverin vinkanneen, että Asematunnelin Alepassa myydään kaikki tuotteet puoleen hintaan. Olin mukavasti päivänokosilla miehen kainalossa ja en ensi alkuun oikein innostunut asiasta, kun epäilin, että kauppa oli jo tyhjennetty tavarasta. Mies kuitenkin sai minut lähtemään ja hyvä oli, että laitoimme toimeksi. Puurotarpeita, leipää, maitoa ja pesuaineita on nyt joksikin aikaa.
Joh.3:16
Jos sinun on ollut vaikea ymmärtää, mitä Joh.3:16 tarkoittaa, tämä tarina auttaa ymmärtämisessä. Vaikka et osaisi englantia, videon katsottuasi tiedät, mitä on Isän Jumalan rakkaus.
http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=BjSio8jur2Y
Me kaikki istumme matkustajina tuossa junassa.
http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=BjSio8jur2Y
Me kaikki istumme matkustajina tuossa junassa.
perjantai 22. helmikuuta 2013
How Great Is Our God!
Psalmi 100:
"Kohottakaa riemuhuuto Herralle, kaikki maa!
Palvelkaa Herraa iloiten, tulkaa hänen kasvojensa eteen riemuiten.
Tietäkää, että Herra on Jumala.
Hän on meidät tehnyt, ja hänen me olemme,
hänen kansansa ja hänen laitumensa lampaat.
Tulkaa hänen portteihinsa kiittäen,
hänen esipihoihinsa ylistäen.
Kiittäkää häntä, ylistäkää hänen nimeään,
sillä Herra on hyvä.
Hänen armonsa pysyy ikuisesti
ja hänen uskollisuutensa polvesta polveen."
Aika tuoda kiitosta Jumalallemme. Päivästä toiseen hänen armonsa on sama,
hänen uskollisuutensa kestää.
http://www.youtube.com/watch?v=GyGD3zH9Xvc
Linkistä klikkaamalla kuulet/näet yhden yli maan piirin soivan ylistyslaulun
Taivaan Isän suuruudesta.
. . .
Mieheni on tämän yön työssä. Kun me aamulla heräämme, hän tulee kotiin nukkumaan.
Hän soitti minulle äsken. Ja tätä hänelle toivotin:
"varjeluksen enkeli vartioimaan häntä, ilon enkeli tuomaan iloa, terveyden enkeli antamaan
terveyttä, voiman enkeli antamaan vahvuutta, rauhan enkeli tuomaan rauhan, kiitoksen
enkeli tuomaan kiitollisuutta."
"Kohottakaa riemuhuuto Herralle, kaikki maa!
Palvelkaa Herraa iloiten, tulkaa hänen kasvojensa eteen riemuiten.
Tietäkää, että Herra on Jumala.
Hän on meidät tehnyt, ja hänen me olemme,
hänen kansansa ja hänen laitumensa lampaat.
Tulkaa hänen portteihinsa kiittäen,
hänen esipihoihinsa ylistäen.
Kiittäkää häntä, ylistäkää hänen nimeään,
sillä Herra on hyvä.
Hänen armonsa pysyy ikuisesti
ja hänen uskollisuutensa polvesta polveen."
Aika tuoda kiitosta Jumalallemme. Päivästä toiseen hänen armonsa on sama,
hänen uskollisuutensa kestää.
http://www.youtube.com/watch?v=GyGD3zH9Xvc
Linkistä klikkaamalla kuulet/näet yhden yli maan piirin soivan ylistyslaulun
Taivaan Isän suuruudesta.
. . .
Mieheni on tämän yön työssä. Kun me aamulla heräämme, hän tulee kotiin nukkumaan.
Hän soitti minulle äsken. Ja tätä hänelle toivotin:
"varjeluksen enkeli vartioimaan häntä, ilon enkeli tuomaan iloa, terveyden enkeli antamaan
terveyttä, voiman enkeli antamaan vahvuutta, rauhan enkeli tuomaan rauhan, kiitoksen
enkeli tuomaan kiitollisuutta."
Asutaan ahtaasti mutta aika mukavasti
Äiti Pohjois-Suomesta tervehti meitä joku aika sitten kommentillaan ja esitti juttutoiveita.
Asumisjärjestelyistämme olen kirjoittanut joskus aikaisemminkin, mutta koska ahtaus näyttää vain käyvän hurjemmaksi, voi olla ihan huojentavaa jakaa arkemme iloja teillekin.
Meitä asuu täällä isä, äiti, kaksi täysi-ikäistä poikaa ja kaksi täysi-ikäistä tyttöä, sekä neljä alaikäistä poikaa ja neljä alaikäistä tyttöä. Arvatkaa huviksenne, miksei meillä asu yhtään kissaa, koiraa taikka kanipupua.
Kotimme on Helsingin kaupungin vuokra-asunto, jossa on neliöitä tarkalleen 105,5. Siihen kuuluu neljä makuuhuonetta, olohuone, keittiö, sauna, wc ja wc-kylpyhuone. Puolentoista neliön suuruinen koppi on piirustuksissa nimeltään "kodinhoitohuone". Sinne mahtuu pesukone, pyykkikasa ja kierrätyspullopussi.
Yksi täysi-ikäisistä tytöistä asui omassa vuokra-asunnossa viime kesän, mutta vuokrasopimuksen umpeuduttua ei saanut mistään toista asuntoa ja muutti (onneksi) takaisin kotiin. Sanomme yhteen ääneen "onneksi", koska hirmuinen ikävä on sitä pesän poikasta, joka välillä käy pesän ulkopuolella.
Vääjäämättä on ero edessä poikueella, mutta haluamme näköjään pitkittää sitä mahdollisimman kauan. Anne-Marikin olisi saanut viime syksynä opiskelija-asunnon tunnin ajomatkan päästä kaupungin toiselta laidalta, mutta (onneksi) ei halunnut muuttaa niin kauas meistä.
Tällä hetkellä yhdellä vanhimmista pojista on asuntohakemus vetämässä, mutta suoranainen taivaan ihme on, jos hänelle asunto heltiää. Täydet pisteet hän saa hakemukselleen vanhempien luona asumisesta ja kotimme ahtaudesta, mutta niitä täyden pisteen hakemuksia kun on Helsingissä sadoittain.
Vuoden, kahden kuluttua viimeistään on edessä asunnon etsiminen niille Helsinkiin töihin ja opiskelemaan jääville nuorille, jotka eivät ole lähdössä Kangasniemelle ja jotka eivät siihen mennessä ole omaa asuntoa löytäneet. Vapailta markkinoilta löytyy mitä vain, kunhan on valmis neliöistään maksamaan.
Kohtuullisena pitävät monet tämän asuntomme nykyistä vuokraa, 1360e vesimaksuineen, kun ottaa huomioon asunnon sijainnin ja Helsingin yleisen vuokratason. Jollei perheessämme olisi useampaa työläistä osallistumassa vuokranmaksutalkoisiin, olisimme pulassa vuokran kanssa. Luonnollisesti tällaisen perheen asumiskustannuksia ei yhteiskunnan taholta tueta mitenkään, emmekä sitä odotakaan. Jos haluaa päästä pienemmillä asumismenoilla, voi valita vapaasti asuinpaikkansa toisin. Meille edelleen kodin sijainti liikenneyhteyksien ja koulujen puolesta on erinomainen. Kuinka monella perheenisällä on kahden minuutin työmatka, eikä tarvitse omaa autoa hyvien julkisten liikennejärjestelyjen takia? Se, minkä säästämme "autottomuudella", sijoitamme hyvällä paikalla asumiseen.
Se, miten neljätoista ihmistä jakautuu asumaan tähän huusholliin, on diplomaattisesti sanottuna sosiaalisten kontaktien päivittäistä hiomista. Kun lasten ikähaarukka on 6-23 vuotta ja joukossa on muutama teini-iän kanssa sinnittelevä nuori, niin väistämättä toisten huomioonottamista opiskellaan kotioloissa jatkuvasti.
Nyt kun työssäkäyviäkin on joka lähtöön, täytyy huomioida myös se, että aamulla kun toiset herää, saattaa yön töissä ollut poika tulla nukkumaan huoneeseensa, joka on keittiötä vastapäätä. Esimerkiksi tänään meillä ei imuroida eikä käytetä sähkövatkainta tästä tietystä syystä. Arvatkaapa, onko kuusivuotiaan suotavaa saada kiljumiskohtausta, jos isoveli erehtyy kiusaamaan.
Tähän sipisemiseen olemme muutenkin jo vuosien ajan tottuneet, kun isi on tehnyt pelkkää yötyötä.
Luonnollisesti ahtaus ja pitkin päivää nukkuvat työläiset vaikuttaa myös siihen, että vieraiden kutsuminen kylään on jäänyt aika vähiin. Kaiken lisäksi minua edelleen ahdistaa näyttää vieraille olohuoneesta tervehtivää pyykkivuorta, joka näyttää olevan ikuinen. Jos pesen neljä koneellista pyykkiä päivittäin ja saman verran valmistuu kuivaa pyykkiä jatkokäsittelyä varten, on tyhjät pyykkikorit aika utopinen tilanne.
Yhtenä päivänä joku löysi harvinaisen valokuvan, jossa Saara oli Risto-papan (edesmennyt isäni) sylissä vanhimman tyttäremme lakkiaispäivänä. Kuva on otettu keittiön pöydän ääressä ja kuvan taustana on mahtava vaatekasa.
Näistä vaatekasoista ja muista olosuhteista johtuen joudumme järjestämään lakkiaiset ja muut juhlat jossakin muualla.
Olohuoneessa nukkuu isän ja äidin lisäksi kolme lasta. Välillä tuntuu, ettei meillä muita huonekaluja olekaan kuin sänkyjä.
Ihmettelen niitä kahta suloista nuorta naista, jotka ovat käyneet meillä viime aikoina ja jotka ovat läheisissä väleissä kahden poikamme kanssa, etteivät he ole kotimme nähtyään heittäneet rukkasiaan naulaan. He ovat osoittaneet harvinaista sopeutuvaisuutta ja sitä samaista toisten huomioonottamista, kun ovat saaneet raivata vaatepinkkoja pois keittiönpenkiltä sopiakseen istumaan.
Asumisjärjestelyistämme olen kirjoittanut joskus aikaisemminkin, mutta koska ahtaus näyttää vain käyvän hurjemmaksi, voi olla ihan huojentavaa jakaa arkemme iloja teillekin.
Meitä asuu täällä isä, äiti, kaksi täysi-ikäistä poikaa ja kaksi täysi-ikäistä tyttöä, sekä neljä alaikäistä poikaa ja neljä alaikäistä tyttöä. Arvatkaa huviksenne, miksei meillä asu yhtään kissaa, koiraa taikka kanipupua.
Kotimme on Helsingin kaupungin vuokra-asunto, jossa on neliöitä tarkalleen 105,5. Siihen kuuluu neljä makuuhuonetta, olohuone, keittiö, sauna, wc ja wc-kylpyhuone. Puolentoista neliön suuruinen koppi on piirustuksissa nimeltään "kodinhoitohuone". Sinne mahtuu pesukone, pyykkikasa ja kierrätyspullopussi.
Yksi täysi-ikäisistä tytöistä asui omassa vuokra-asunnossa viime kesän, mutta vuokrasopimuksen umpeuduttua ei saanut mistään toista asuntoa ja muutti (onneksi) takaisin kotiin. Sanomme yhteen ääneen "onneksi", koska hirmuinen ikävä on sitä pesän poikasta, joka välillä käy pesän ulkopuolella.
Vääjäämättä on ero edessä poikueella, mutta haluamme näköjään pitkittää sitä mahdollisimman kauan. Anne-Marikin olisi saanut viime syksynä opiskelija-asunnon tunnin ajomatkan päästä kaupungin toiselta laidalta, mutta (onneksi) ei halunnut muuttaa niin kauas meistä.
Tällä hetkellä yhdellä vanhimmista pojista on asuntohakemus vetämässä, mutta suoranainen taivaan ihme on, jos hänelle asunto heltiää. Täydet pisteet hän saa hakemukselleen vanhempien luona asumisesta ja kotimme ahtaudesta, mutta niitä täyden pisteen hakemuksia kun on Helsingissä sadoittain.
Vuoden, kahden kuluttua viimeistään on edessä asunnon etsiminen niille Helsinkiin töihin ja opiskelemaan jääville nuorille, jotka eivät ole lähdössä Kangasniemelle ja jotka eivät siihen mennessä ole omaa asuntoa löytäneet. Vapailta markkinoilta löytyy mitä vain, kunhan on valmis neliöistään maksamaan.
Kohtuullisena pitävät monet tämän asuntomme nykyistä vuokraa, 1360e vesimaksuineen, kun ottaa huomioon asunnon sijainnin ja Helsingin yleisen vuokratason. Jollei perheessämme olisi useampaa työläistä osallistumassa vuokranmaksutalkoisiin, olisimme pulassa vuokran kanssa. Luonnollisesti tällaisen perheen asumiskustannuksia ei yhteiskunnan taholta tueta mitenkään, emmekä sitä odotakaan. Jos haluaa päästä pienemmillä asumismenoilla, voi valita vapaasti asuinpaikkansa toisin. Meille edelleen kodin sijainti liikenneyhteyksien ja koulujen puolesta on erinomainen. Kuinka monella perheenisällä on kahden minuutin työmatka, eikä tarvitse omaa autoa hyvien julkisten liikennejärjestelyjen takia? Se, minkä säästämme "autottomuudella", sijoitamme hyvällä paikalla asumiseen.
Se, miten neljätoista ihmistä jakautuu asumaan tähän huusholliin, on diplomaattisesti sanottuna sosiaalisten kontaktien päivittäistä hiomista. Kun lasten ikähaarukka on 6-23 vuotta ja joukossa on muutama teini-iän kanssa sinnittelevä nuori, niin väistämättä toisten huomioonottamista opiskellaan kotioloissa jatkuvasti.
Nyt kun työssäkäyviäkin on joka lähtöön, täytyy huomioida myös se, että aamulla kun toiset herää, saattaa yön töissä ollut poika tulla nukkumaan huoneeseensa, joka on keittiötä vastapäätä. Esimerkiksi tänään meillä ei imuroida eikä käytetä sähkövatkainta tästä tietystä syystä. Arvatkaapa, onko kuusivuotiaan suotavaa saada kiljumiskohtausta, jos isoveli erehtyy kiusaamaan.
Tähän sipisemiseen olemme muutenkin jo vuosien ajan tottuneet, kun isi on tehnyt pelkkää yötyötä.
Luonnollisesti ahtaus ja pitkin päivää nukkuvat työläiset vaikuttaa myös siihen, että vieraiden kutsuminen kylään on jäänyt aika vähiin. Kaiken lisäksi minua edelleen ahdistaa näyttää vieraille olohuoneesta tervehtivää pyykkivuorta, joka näyttää olevan ikuinen. Jos pesen neljä koneellista pyykkiä päivittäin ja saman verran valmistuu kuivaa pyykkiä jatkokäsittelyä varten, on tyhjät pyykkikorit aika utopinen tilanne.
Yhtenä päivänä joku löysi harvinaisen valokuvan, jossa Saara oli Risto-papan (edesmennyt isäni) sylissä vanhimman tyttäremme lakkiaispäivänä. Kuva on otettu keittiön pöydän ääressä ja kuvan taustana on mahtava vaatekasa.
Näistä vaatekasoista ja muista olosuhteista johtuen joudumme järjestämään lakkiaiset ja muut juhlat jossakin muualla.
Olohuoneessa nukkuu isän ja äidin lisäksi kolme lasta. Välillä tuntuu, ettei meillä muita huonekaluja olekaan kuin sänkyjä.
Ihmettelen niitä kahta suloista nuorta naista, jotka ovat käyneet meillä viime aikoina ja jotka ovat läheisissä väleissä kahden poikamme kanssa, etteivät he ole kotimme nähtyään heittäneet rukkasiaan naulaan. He ovat osoittaneet harvinaista sopeutuvaisuutta ja sitä samaista toisten huomioonottamista, kun ovat saaneet raivata vaatepinkkoja pois keittiönpenkiltä sopiakseen istumaan.
torstai 21. helmikuuta 2013
Halvan ruuan aika ohitse?
Perheenäitien keskusteluaiheiden kestosuosikki on ruuan hinta ja sen vaihtelut. Valitettavasti hintavaihtelut ovat viime aikoina olleet hyvin yksitoikkoisia: suunta on ollut itsepäisesti ylöspäin.
Jos perheen tulot ovat säilyneet ennallaan, eikä säästökohteita ole etsitty muualta, haukkaa ruokamenot jatkuvasti suuremman ja suuremman osuuden. Itse olen huomannut sen selvimmin siinä, että kaappientyhjennyspäivien aikaan ei päivän pakollisiin ruokaostoksiin riitä enää se nihkeä kaksikymppinen, vaan ihan peruselintarvikkeisiin hupenee tuplasti enemmän.
Esimerkiksi tänään ostoslistallani oli perunat, porkkanat, voi, maito, leipä ja 800g jauhelihaa ja ostosten yhteissumma oli 37e.
Jos olen jo vuosikaudet ollut erittäin "niuho" ruuanlaittaja, niin nykyään edullisesta ruuanlaitosta tehdään jo improvisaatiotaidetta.
Joku aika sitten sain oivan vinkin täysin tuntemattomalta henkilöltä kaupan vihannesosastolla. Tarjousomenia siinä valikoidessamme ja hintoja päivitellessämme iäkkäämpi nainen sanoi ostavansa nykyään vain tarjoustuotteita.
Tuota ideaa olen mielessäni pyöritellyt ja alkanut yhä enemmän noudattaa samaa periaatetta. Toki perusasiat, kuten maito, leipä, voi ja perunat täytyy joka tapauksessa ostaa. Mutta lähes kaiken muun voi ostaa tarjousten mukaan. Jos aikaa riittää, voi tarjoukset käydä poimimassa toisestakin kaupasta, mutta nykyään omassa ruokakaupassani löytyy tarjouksia joka osastolta.
Kun jotakin perusraaka-ainetta on hyvässä tarjouksessa ja kotoa löytyy tilaa ja tuote säilyy hyvin, kannattaa ilman muuta ostaa varastoon.
Totuttuun tapaan olen jättänyt sydäntalven ajaksi ulkomaisten hedelmien ostamisen lähes kokonaan. Jos tarjoushinta on euron kilolta, kannattaa tilaisuus hyödyntää. Tarkkana kannattaa kuitenkin olla, ettei haksahda ostamaan raakoja kiivejä, jotka pilaantuvat ennen kypsymistään.
Kun viimeksi S-marketissa myytiin suuria, hiukan happamia omenia 0,99e/kg, ostin niitä kylmiöön varastoon useamman kilon. Säilykepunajuuren kanssa karkeaksi raastettuna omenista saa ruuan lisukkeen, jota itse tykkään syödä ihan välipalaksikin.
Ennen suomalaisten ruokapöydässä pääsi kunniaan juurekset, marjat ja viljatuotteet. Väitän, että vanhoihin aikoihin palataan hyvin pian ruuan hinnan jatkaessa nousuaan. Kotiruoka, joka valmistetaan edullisista, ravintorikkaista raaka-aineista, nousee uuteen suosioon, kun perheiden ruokalaskut alkaa hirvittää. Suuntaus ei ole ollenkaan huono siinä mielessä, että peruna, porkkana, lanttu, punajuuri ja kaali ovat monipuolisia ja edelleen kohtuuhintaisia. Taloudellinen hyvinvointi on vain tuonut tarjolle raaka-aineita, joita ei välttämättä monipuoliseen suomalaiseen ruokaan tarvita.
Lopuksi perheemme viime viikkojen hittiherkut, joita edullisempia ruokia on vaikea löytää.
Tee paksu ruskeakastikepohjainen jauhelihakastike. Tee kolminkertainen määrä kastikkeeseen nähden perunamuussia jauhoisista perunoista. Käytä muussiin voita ja täysmaitoa.
Laita uunivuokan pohjalle ensin kastiketta ja päälle muussia. Paista 200 asteessa puolisen tuntia, kunnes pinta saa väriä. Uuninpesulta vältyt, kun laitat vuokan uunipellille leivinpaperin päälle. Ruoka nimittäin kuohuu jonkin verran.
Punajuuriomenaraaste on mehevä lisä uunimuussille.
Sopii hyvin myös eväsruuaksi, koska maku vain paranee uudelleenlämmitettäessä.
Helpot sämpylät tehdään neljästä desistä löysää kaurapuuroa, 2dl hirssihiutaleita, 2dl ruisrouhetta, pala hiivaa, 3 tl suolaa, 1dl rypsiöljyä, 5dl vettä ja vehnäjauhoja.
Liota hiiva veteen, lisää muut ainekset ja lisää vehnäjauhoja muutama desi juuri sen verran, että taikina on löysää puuroa. Anna taikinan kohota tunti. Nosta kahdella ruokalusikalla kekoja pellille leivinpaperin päälle ja anna vielä nousta hetki. Paista 225 asteessa vaalean ruskeiksi.
Sämpylöiden erikoisuus on rapea pinta ja erikoisen pehmeä sisus. Sämpylät säilyvät hyvänmakuisina kulhossa liinalla peitettyinä seuraavaan päivään. Muutoin pakasta ylimääräiset.
Jos pakasteestasi löytyy marjoja, vanhanajan marjarahka maistuu myös rahkanvihaajille, kun sekaan laitetaan reilusti kuohukermaa.
500g maustamatonta rahkaa, 4dl kuohukermaa, vaniljasokeria, sokeria, marjoja (ja hilloa).
Vatkaa kerma sokereiden kanssa löysäksi vaahdoksi, lisää rahka ja vatkaa sekaisin. Lisää marjoja makusi mukaan.
Tämänpäiväisessä rahkassamme oli mansikoiden ja mustikoiden lisäksi puolukka-marja-aroniahilloa.
Happamia marjoja käyttäessäsi esimerkiksi makea mansikkahillo tasoittaa happamuutta.
Loppulausetta miettiessäni Anne-Mari mainitsi tuossa vieressä, että "Cittarissa myydään meksikolaisia karhunvadelmia". Vaikka pakasteestani löytyy kangasniemeläisiä karhunvadelmia, voisin ne vallan mainiosti korvata ihan supisuomalaisilla puolukoillakin. Kysehän on aika pitkälti siitä, millä haluamme vatsamme täyttää ja nälkämme tyydyttää.
Jos perheen tulot ovat säilyneet ennallaan, eikä säästökohteita ole etsitty muualta, haukkaa ruokamenot jatkuvasti suuremman ja suuremman osuuden. Itse olen huomannut sen selvimmin siinä, että kaappientyhjennyspäivien aikaan ei päivän pakollisiin ruokaostoksiin riitä enää se nihkeä kaksikymppinen, vaan ihan peruselintarvikkeisiin hupenee tuplasti enemmän.
Esimerkiksi tänään ostoslistallani oli perunat, porkkanat, voi, maito, leipä ja 800g jauhelihaa ja ostosten yhteissumma oli 37e.
Jos olen jo vuosikaudet ollut erittäin "niuho" ruuanlaittaja, niin nykyään edullisesta ruuanlaitosta tehdään jo improvisaatiotaidetta.
Joku aika sitten sain oivan vinkin täysin tuntemattomalta henkilöltä kaupan vihannesosastolla. Tarjousomenia siinä valikoidessamme ja hintoja päivitellessämme iäkkäämpi nainen sanoi ostavansa nykyään vain tarjoustuotteita.
Tuota ideaa olen mielessäni pyöritellyt ja alkanut yhä enemmän noudattaa samaa periaatetta. Toki perusasiat, kuten maito, leipä, voi ja perunat täytyy joka tapauksessa ostaa. Mutta lähes kaiken muun voi ostaa tarjousten mukaan. Jos aikaa riittää, voi tarjoukset käydä poimimassa toisestakin kaupasta, mutta nykyään omassa ruokakaupassani löytyy tarjouksia joka osastolta.
Kun jotakin perusraaka-ainetta on hyvässä tarjouksessa ja kotoa löytyy tilaa ja tuote säilyy hyvin, kannattaa ilman muuta ostaa varastoon.
Totuttuun tapaan olen jättänyt sydäntalven ajaksi ulkomaisten hedelmien ostamisen lähes kokonaan. Jos tarjoushinta on euron kilolta, kannattaa tilaisuus hyödyntää. Tarkkana kannattaa kuitenkin olla, ettei haksahda ostamaan raakoja kiivejä, jotka pilaantuvat ennen kypsymistään.
Kun viimeksi S-marketissa myytiin suuria, hiukan happamia omenia 0,99e/kg, ostin niitä kylmiöön varastoon useamman kilon. Säilykepunajuuren kanssa karkeaksi raastettuna omenista saa ruuan lisukkeen, jota itse tykkään syödä ihan välipalaksikin.
Ennen suomalaisten ruokapöydässä pääsi kunniaan juurekset, marjat ja viljatuotteet. Väitän, että vanhoihin aikoihin palataan hyvin pian ruuan hinnan jatkaessa nousuaan. Kotiruoka, joka valmistetaan edullisista, ravintorikkaista raaka-aineista, nousee uuteen suosioon, kun perheiden ruokalaskut alkaa hirvittää. Suuntaus ei ole ollenkaan huono siinä mielessä, että peruna, porkkana, lanttu, punajuuri ja kaali ovat monipuolisia ja edelleen kohtuuhintaisia. Taloudellinen hyvinvointi on vain tuonut tarjolle raaka-aineita, joita ei välttämättä monipuoliseen suomalaiseen ruokaan tarvita.
Lopuksi perheemme viime viikkojen hittiherkut, joita edullisempia ruokia on vaikea löytää.
Tee paksu ruskeakastikepohjainen jauhelihakastike. Tee kolminkertainen määrä kastikkeeseen nähden perunamuussia jauhoisista perunoista. Käytä muussiin voita ja täysmaitoa.
Laita uunivuokan pohjalle ensin kastiketta ja päälle muussia. Paista 200 asteessa puolisen tuntia, kunnes pinta saa väriä. Uuninpesulta vältyt, kun laitat vuokan uunipellille leivinpaperin päälle. Ruoka nimittäin kuohuu jonkin verran.
Punajuuriomenaraaste on mehevä lisä uunimuussille.
Sopii hyvin myös eväsruuaksi, koska maku vain paranee uudelleenlämmitettäessä.
Helpot sämpylät tehdään neljästä desistä löysää kaurapuuroa, 2dl hirssihiutaleita, 2dl ruisrouhetta, pala hiivaa, 3 tl suolaa, 1dl rypsiöljyä, 5dl vettä ja vehnäjauhoja.
Liota hiiva veteen, lisää muut ainekset ja lisää vehnäjauhoja muutama desi juuri sen verran, että taikina on löysää puuroa. Anna taikinan kohota tunti. Nosta kahdella ruokalusikalla kekoja pellille leivinpaperin päälle ja anna vielä nousta hetki. Paista 225 asteessa vaalean ruskeiksi.
Sämpylöiden erikoisuus on rapea pinta ja erikoisen pehmeä sisus. Sämpylät säilyvät hyvänmakuisina kulhossa liinalla peitettyinä seuraavaan päivään. Muutoin pakasta ylimääräiset.
Jos pakasteestasi löytyy marjoja, vanhanajan marjarahka maistuu myös rahkanvihaajille, kun sekaan laitetaan reilusti kuohukermaa.
500g maustamatonta rahkaa, 4dl kuohukermaa, vaniljasokeria, sokeria, marjoja (ja hilloa).
Vatkaa kerma sokereiden kanssa löysäksi vaahdoksi, lisää rahka ja vatkaa sekaisin. Lisää marjoja makusi mukaan.
Tämänpäiväisessä rahkassamme oli mansikoiden ja mustikoiden lisäksi puolukka-marja-aroniahilloa.
Happamia marjoja käyttäessäsi esimerkiksi makea mansikkahillo tasoittaa happamuutta.
Loppulausetta miettiessäni Anne-Mari mainitsi tuossa vieressä, että "Cittarissa myydään meksikolaisia karhunvadelmia". Vaikka pakasteestani löytyy kangasniemeläisiä karhunvadelmia, voisin ne vallan mainiosti korvata ihan supisuomalaisilla puolukoillakin. Kysehän on aika pitkälti siitä, millä haluamme vatsamme täyttää ja nälkämme tyydyttää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)