Asutaan ahtaasti mutta aika mukavasti

Äiti Pohjois-Suomesta tervehti meitä joku aika sitten kommentillaan ja esitti juttutoiveita.

Asumisjärjestelyistämme olen kirjoittanut joskus aikaisemminkin, mutta koska ahtaus näyttää vain käyvän hurjemmaksi, voi olla ihan huojentavaa jakaa arkemme iloja teillekin.

Meitä asuu täällä isä, äiti, kaksi täysi-ikäistä poikaa ja kaksi täysi-ikäistä tyttöä, sekä neljä alaikäistä poikaa ja neljä alaikäistä tyttöä. Arvatkaa huviksenne, miksei meillä asu yhtään kissaa, koiraa taikka kanipupua.
Kotimme on Helsingin kaupungin vuokra-asunto, jossa on neliöitä tarkalleen 105,5. Siihen kuuluu neljä makuuhuonetta, olohuone, keittiö, sauna, wc ja wc-kylpyhuone. Puolentoista neliön suuruinen koppi on piirustuksissa nimeltään "kodinhoitohuone". Sinne mahtuu pesukone, pyykkikasa ja kierrätyspullopussi.

Yksi täysi-ikäisistä tytöistä asui omassa vuokra-asunnossa viime kesän, mutta vuokrasopimuksen umpeuduttua ei saanut mistään toista asuntoa ja muutti (onneksi) takaisin kotiin. Sanomme yhteen ääneen "onneksi", koska hirmuinen ikävä on sitä pesän poikasta, joka välillä käy pesän ulkopuolella.
Vääjäämättä on ero edessä poikueella, mutta haluamme näköjään pitkittää sitä mahdollisimman kauan. Anne-Marikin olisi saanut viime syksynä opiskelija-asunnon tunnin ajomatkan päästä kaupungin toiselta laidalta, mutta (onneksi) ei halunnut muuttaa niin kauas meistä.

Tällä hetkellä yhdellä vanhimmista pojista on asuntohakemus vetämässä, mutta suoranainen taivaan ihme on, jos hänelle asunto heltiää. Täydet pisteet hän saa hakemukselleen vanhempien luona asumisesta ja kotimme ahtaudesta, mutta niitä täyden pisteen hakemuksia kun on Helsingissä sadoittain.

Vuoden, kahden kuluttua viimeistään on edessä asunnon etsiminen niille Helsinkiin töihin ja opiskelemaan jääville nuorille, jotka eivät ole lähdössä Kangasniemelle ja jotka eivät siihen mennessä ole omaa asuntoa löytäneet. Vapailta markkinoilta löytyy mitä vain, kunhan on valmis neliöistään maksamaan.

Kohtuullisena pitävät monet tämän asuntomme nykyistä vuokraa, 1360e vesimaksuineen, kun ottaa huomioon asunnon sijainnin ja Helsingin yleisen vuokratason. Jollei perheessämme olisi useampaa työläistä osallistumassa vuokranmaksutalkoisiin, olisimme pulassa vuokran kanssa. Luonnollisesti tällaisen perheen asumiskustannuksia ei yhteiskunnan taholta tueta mitenkään, emmekä sitä odotakaan. Jos haluaa päästä pienemmillä asumismenoilla, voi valita vapaasti asuinpaikkansa toisin. Meille edelleen kodin sijainti liikenneyhteyksien ja koulujen puolesta on erinomainen. Kuinka monella perheenisällä on kahden minuutin työmatka, eikä tarvitse omaa autoa hyvien julkisten liikennejärjestelyjen takia? Se, minkä säästämme "autottomuudella", sijoitamme hyvällä paikalla asumiseen.

Se, miten neljätoista ihmistä jakautuu asumaan tähän huusholliin, on diplomaattisesti sanottuna sosiaalisten kontaktien päivittäistä hiomista. Kun lasten ikähaarukka on 6-23 vuotta ja joukossa on muutama teini-iän kanssa sinnittelevä nuori, niin väistämättä toisten huomioonottamista opiskellaan kotioloissa jatkuvasti.
Nyt kun työssäkäyviäkin on joka lähtöön, täytyy huomioida myös se, että aamulla kun toiset herää, saattaa yön töissä ollut poika tulla nukkumaan huoneeseensa, joka on keittiötä vastapäätä. Esimerkiksi tänään meillä ei imuroida eikä käytetä sähkövatkainta tästä tietystä syystä. Arvatkaapa, onko kuusivuotiaan suotavaa saada kiljumiskohtausta, jos isoveli erehtyy kiusaamaan.
Tähän sipisemiseen olemme muutenkin jo vuosien ajan tottuneet, kun isi on tehnyt pelkkää yötyötä.

Luonnollisesti ahtaus ja pitkin päivää nukkuvat työläiset vaikuttaa myös siihen, että vieraiden kutsuminen kylään on jäänyt aika vähiin. Kaiken lisäksi minua edelleen ahdistaa näyttää vieraille olohuoneesta tervehtivää pyykkivuorta, joka näyttää olevan ikuinen. Jos pesen neljä koneellista pyykkiä päivittäin ja saman verran valmistuu kuivaa pyykkiä jatkokäsittelyä varten, on tyhjät pyykkikorit aika utopinen tilanne.
Yhtenä päivänä joku löysi harvinaisen valokuvan, jossa Saara oli Risto-papan (edesmennyt isäni) sylissä vanhimman tyttäremme lakkiaispäivänä. Kuva on otettu keittiön pöydän ääressä ja kuvan taustana on mahtava vaatekasa.
Näistä vaatekasoista ja muista olosuhteista johtuen joudumme järjestämään lakkiaiset ja muut juhlat jossakin muualla.

Olohuoneessa nukkuu isän ja äidin lisäksi kolme lasta. Välillä tuntuu, ettei meillä muita huonekaluja olekaan kuin sänkyjä.

Ihmettelen niitä kahta suloista nuorta naista, jotka ovat käyneet meillä viime aikoina ja jotka ovat läheisissä väleissä kahden poikamme kanssa, etteivät he ole kotimme nähtyään heittäneet rukkasiaan naulaan. He ovat osoittaneet harvinaista sopeutuvaisuutta ja sitä samaista toisten huomioonottamista, kun ovat saaneet raivata vaatepinkkoja pois keittiönpenkiltä sopiakseen istumaan.