perjantai 22. helmikuuta 2013

Asutaan ahtaasti mutta aika mukavasti

Äiti Pohjois-Suomesta tervehti meitä joku aika sitten kommentillaan ja esitti juttutoiveita.

Asumisjärjestelyistämme olen kirjoittanut joskus aikaisemminkin, mutta koska ahtaus näyttää vain käyvän hurjemmaksi, voi olla ihan huojentavaa jakaa arkemme iloja teillekin.

Meitä asuu täällä isä, äiti, kaksi täysi-ikäistä poikaa ja kaksi täysi-ikäistä tyttöä, sekä neljä alaikäistä poikaa ja neljä alaikäistä tyttöä. Arvatkaa huviksenne, miksei meillä asu yhtään kissaa, koiraa taikka kanipupua.
Kotimme on Helsingin kaupungin vuokra-asunto, jossa on neliöitä tarkalleen 105,5. Siihen kuuluu neljä makuuhuonetta, olohuone, keittiö, sauna, wc ja wc-kylpyhuone. Puolentoista neliön suuruinen koppi on piirustuksissa nimeltään "kodinhoitohuone". Sinne mahtuu pesukone, pyykkikasa ja kierrätyspullopussi.

Yksi täysi-ikäisistä tytöistä asui omassa vuokra-asunnossa viime kesän, mutta vuokrasopimuksen umpeuduttua ei saanut mistään toista asuntoa ja muutti (onneksi) takaisin kotiin. Sanomme yhteen ääneen "onneksi", koska hirmuinen ikävä on sitä pesän poikasta, joka välillä käy pesän ulkopuolella.
Vääjäämättä on ero edessä poikueella, mutta haluamme näköjään pitkittää sitä mahdollisimman kauan. Anne-Marikin olisi saanut viime syksynä opiskelija-asunnon tunnin ajomatkan päästä kaupungin toiselta laidalta, mutta (onneksi) ei halunnut muuttaa niin kauas meistä.

Tällä hetkellä yhdellä vanhimmista pojista on asuntohakemus vetämässä, mutta suoranainen taivaan ihme on, jos hänelle asunto heltiää. Täydet pisteet hän saa hakemukselleen vanhempien luona asumisesta ja kotimme ahtaudesta, mutta niitä täyden pisteen hakemuksia kun on Helsingissä sadoittain.

Vuoden, kahden kuluttua viimeistään on edessä asunnon etsiminen niille Helsinkiin töihin ja opiskelemaan jääville nuorille, jotka eivät ole lähdössä Kangasniemelle ja jotka eivät siihen mennessä ole omaa asuntoa löytäneet. Vapailta markkinoilta löytyy mitä vain, kunhan on valmis neliöistään maksamaan.

Kohtuullisena pitävät monet tämän asuntomme nykyistä vuokraa, 1360e vesimaksuineen, kun ottaa huomioon asunnon sijainnin ja Helsingin yleisen vuokratason. Jollei perheessämme olisi useampaa työläistä osallistumassa vuokranmaksutalkoisiin, olisimme pulassa vuokran kanssa. Luonnollisesti tällaisen perheen asumiskustannuksia ei yhteiskunnan taholta tueta mitenkään, emmekä sitä odotakaan. Jos haluaa päästä pienemmillä asumismenoilla, voi valita vapaasti asuinpaikkansa toisin. Meille edelleen kodin sijainti liikenneyhteyksien ja koulujen puolesta on erinomainen. Kuinka monella perheenisällä on kahden minuutin työmatka, eikä tarvitse omaa autoa hyvien julkisten liikennejärjestelyjen takia? Se, minkä säästämme "autottomuudella", sijoitamme hyvällä paikalla asumiseen.

Se, miten neljätoista ihmistä jakautuu asumaan tähän huusholliin, on diplomaattisesti sanottuna sosiaalisten kontaktien päivittäistä hiomista. Kun lasten ikähaarukka on 6-23 vuotta ja joukossa on muutama teini-iän kanssa sinnittelevä nuori, niin väistämättä toisten huomioonottamista opiskellaan kotioloissa jatkuvasti.
Nyt kun työssäkäyviäkin on joka lähtöön, täytyy huomioida myös se, että aamulla kun toiset herää, saattaa yön töissä ollut poika tulla nukkumaan huoneeseensa, joka on keittiötä vastapäätä. Esimerkiksi tänään meillä ei imuroida eikä käytetä sähkövatkainta tästä tietystä syystä. Arvatkaapa, onko kuusivuotiaan suotavaa saada kiljumiskohtausta, jos isoveli erehtyy kiusaamaan.
Tähän sipisemiseen olemme muutenkin jo vuosien ajan tottuneet, kun isi on tehnyt pelkkää yötyötä.

Luonnollisesti ahtaus ja pitkin päivää nukkuvat työläiset vaikuttaa myös siihen, että vieraiden kutsuminen kylään on jäänyt aika vähiin. Kaiken lisäksi minua edelleen ahdistaa näyttää vieraille olohuoneesta tervehtivää pyykkivuorta, joka näyttää olevan ikuinen. Jos pesen neljä koneellista pyykkiä päivittäin ja saman verran valmistuu kuivaa pyykkiä jatkokäsittelyä varten, on tyhjät pyykkikorit aika utopinen tilanne.
Yhtenä päivänä joku löysi harvinaisen valokuvan, jossa Saara oli Risto-papan (edesmennyt isäni) sylissä vanhimman tyttäremme lakkiaispäivänä. Kuva on otettu keittiön pöydän ääressä ja kuvan taustana on mahtava vaatekasa.
Näistä vaatekasoista ja muista olosuhteista johtuen joudumme järjestämään lakkiaiset ja muut juhlat jossakin muualla.

Olohuoneessa nukkuu isän ja äidin lisäksi kolme lasta. Välillä tuntuu, ettei meillä muita huonekaluja olekaan kuin sänkyjä.

Ihmettelen niitä kahta suloista nuorta naista, jotka ovat käyneet meillä viime aikoina ja jotka ovat läheisissä väleissä kahden poikamme kanssa, etteivät he ole kotimme nähtyään heittäneet rukkasiaan naulaan. He ovat osoittaneet harvinaista sopeutuvaisuutta ja sitä samaista toisten huomioonottamista, kun ovat saaneet raivata vaatepinkkoja pois keittiönpenkiltä sopiakseen istumaan.

12 kommenttia:

  1. Kyllä sopu tilaa antaa. Perhe hitsautuu hyvin yhteen kun asuu yhdessä hiukan niukemmissa neliöissä.

    VastaaPoista
  2. Yhtenä vaihtoehtona voisi olla, että aikuiset nuoret jäisivät muiden maallemuuton jälkeen asumaan tuohon nykyiseen asuntoonne. Olisi edullinen kimppakämppä eikä muuttokuluja. Sängyt ja osa muutakin kalustusta voisi jäädä pois muuttokuormasta. Samalla olisi läheisyyttä sisarusten kesken ja myöhemmin voisivat muuttaa omilleen jos/kun tulisi oman perheenperustamisen aika.
    Tässä alkaa jo sivullistakin jännittämään teidän tuleva muuttonne. Vähän yli vuoden kuluttuahan teillä alkanee se "viimeinen" eli viimeinen kesä täällä, viimeinen syksy, viimeinen talvi jne.
    Mukavaa "viimeistä edellistä kevättä"!

    VastaaPoista
  3. Todella: muutaman vuoden kuluttua ei ole kovin montaa henkeä enää huushollissa - vanhimmat lapset ovat sitten jo omillaan.
    Tuo pyykkiralli on aikamoinen - miten saat kaiken tuon kuivaksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olohuoneen kalustukseen kuuluu neljä-viisi pyykkitelinettä. Rappukäytävässä kerros alaspäin on taloyhtiön kuivauskaappi, jonne kiikutamme suurempia ja paksumpia kuivatettavia.

      Poista
  4. Teillä' kyllä itsekkyys karsiutuu, ei voi kukaan vaatia vain omaa oloa, kaikkien pitää sopeutua. Se on valtava aarre elämän varrelle.

    VastaaPoista
  5. Samaa kuin Anitta olisin ehdottamassa: porukassa asumiseen tottuneina voisi nuorisonne viihtyä kimppakämpässä, neljälle (joka makuuhuoneessa yksi) jaettuna tuossa jää vuokraa reipas 300 euroa / nenu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä vaihtoehtoa on myös harkittu ja se on "varasuunnitelma". Tosin kahdenkymmenen vuoden lapsiperheasumisen jälkeen huoneisto kaipaa täysremonttia ja jos koko perhe muuttaa, asunto menee ensimmäiseksi remontiin.
      Ne, jotka ovat Helsinkiin jäämässä, ovat pohtineet, että olisi kurjaa asua tässä kodissa sen jälkeen, kun äiti, isä ja pikkusisarukset olisivat muuttaneet muualle. Ymmärrän kyllä senkin näkökulman.

      Poista
  6. Minäkin ajattelin tuota lasten kimppakämppä-asumista vaihtoehtona sitten tuonnempana.

    Mietin tuota teidän pyykkimäärää. Siis että vaihdatteko usein vaatteita, kun teillä on noin paljon pyykkiä koko ajan? Tämä kysymys siis ihan vain mielenkiinnosta. Koitin vähän vertailla omaan pyykkäykseen, meitä on tosin vain 6 henkeä... mutta ei meillä riitä kyllä joka päiväksi kahta koneellista, ei edes välttämättä koneellista per päivä. Kun lapset oli pieniä, opetin ne siihen, että joka päivä vaihdetaan puhtaat vaatteet (koko vaatekerta) mutta kyllä mä nyt isompana olen sitten koittanut tolkuttaa, että joka päivä ei todellakaan tarvii vaihtaa koko repertuaaria, riittää että vaihtaa sukat, alkkarit ja aluspaidan. Kyllä samoissa vaatteissa hyvin voi pari-kolmekin päivää olla, ellei nyt jostain syystä ihan selvästi likaannu. Mä olen itekin päiväkausia samoissa vaatteissa, jos eivät ole selkeästi likaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastaan tähän vaikka en olekaan Sirkku. Meitä on viisi henkeä ja pesen pyykkiä keskimäärin kolme tai neljä koneellista viikon aikana, siis yksi kone joka toinen päivä. En ole kauhean tarkka likatahrojen suhteen ja lakanat vaihdetaan sitten,kun ne on oikeasti likaiset. Toisaalta minulla on myös sellaiset lapset, jotka viihtyvät pitkiä aikoja kirjojen ja legojen parissa.

      tv Leena

      Poista
  7. Itse yhtenä näistä "lapsista", joka mahdollisesti jää Helsinkiin muiden maalle muutettua, sanon tuohon kimppakämppäjuttuun, että itse en ainakaan halua asua aikuisten sisarusteni kanssa keskenämme. Helposti esim. pojat sysäisivät siivoamisen, pyykkäämisen, tiskaamisen, ruuanlaiton yms. siskoille. Meillä on myös erilaiset vuorokausirytmit, pojat tykkää pelata yöllä, tuoda välillä laumankin kavereita kylään, nukkua päivisin... Minä taas haluaisin useimmiten mennä ennen puoltayötä nukkumaan ja ilman pelien räiskettä (ei, peliä ei voi pelata hiljaisella volyymillä/kuulokkeilla, "se pilaa fiiliksen"), haluaisin joskus leipoakin ja kutsua omia kavereita. Näen jotensakin mahdottomana ajatuksen, että asuisimme saman katon alla ilman vanhempia.

    VastaaPoista
  8. Kiva kuulla Anne-Marin mielipide asiaan! Näin ulkopuolisena sitä näkee asiat niin erilailla, mutta varmasti aivan totta tuo mitä sanot. Empä usko, että meilläkään vanhin tytär haluaisi asua veljensä kanssa kovin pitkään... nyt ovat yhteisessä huoneessa ja kyllähän se vaan meinaa niin mennä, että tyttö siivoaa pojankin puolesta, eikä aina ihan yksiin mene muutenkaan ajatukset huoneen tilasta.

    Sirkun tekstistä vain jotenkin sai sen käsityksen (minä ainakin), että sisarukset ovat mielellään yhdessä ja mahdollisesti haluaisivat jatkaakin kimpassa asumista sitten kun muu perhe muuttaa pois.

    VastaaPoista
  9. Sisarukset on tosi kivoja, mutta kun kasvaa aikuiseksi, ihminen tarvitsee oman reviirin mm. oppiakseen elämää. Itsekin olen isosta perheestä, esikoinen ja todellakin halusin muuttaa, jopa toiselle paikkakunnalle, että saisin omankin elämän. Välit sisaruksiini ovat erittäin lämpimät. Anne-Marille tsemppiä isojen veljien seurassa ja onnellisia hetkiä omassa kodissa, kun sen aika tulee!

    VastaaPoista