Iloisenääninen äitini soitti tänään kotoa. Äidin voinnissa ja pärjäämisessä ei ollut enää mitään sellaista, mikä olisi edellyttänyt sairaalaolosuhteita. Kyynärsauvojen ja pyörätuolin kanssa pärjää kotona siinä missä sairaalassakin. Kaikki tuttavapiirin apuvoimat on äidillä käytössä niissä hommissa, mihin ei kipsin kanssa taivu.
Ei sairaalassaolossa mitään valittamista ole, kun ruokaa kannetaan eteen ja pyykkihuolto pelaa. Mutta voin kuvitella, millä kiitollisuudella ja riemumielellä äiti on tänä iltana käynyt nukkumaan omaan vuoteeseen.
Toivottavasti ruokkijan muutaman päivän poissaolo ei ole karkoittanut lintujen ruokintapaikan vierailijoita.
Haagan mummo antoi lahjaksi yhdelle isommista pojista uuden Raamattu kansalle- raamatunkäännöksen.
Emme olleet vielä ehtineet hankkia uutta käännöstä, joten pojan Raamattu kulkee nyt kädestä käteen, kun kaikki haluavat sitä tutkia.
http://www.raamattukansalle.fi/
Linkistä pääset tutustumaan asiaan paremmin.
Raamattu avautui eteeni Psalmista 5 jae 13. Sana pitää paikkansa myös näiden siunattujen isoäitien kohdalla.
" Sillä sinä, Herra, siunaat vanhurskasta, sinä suojaat häntä hyvyydelläsi kuin kilvellä."
Hienoa, että äitisi pääsi omaan kotiin. Vaikka varmasti sairaalassa on ollut hyvä hoito ja siellä on helppo olla, niin mikään ei voita omassa kodissa oloa. Ja kyllähän sairaalassa ollessa suhteellisen nopeasti myös laitostuu. Kotona kuitenkin tulee voimiensa ja kunnon mukaan edes pieniä juttuja tehtyä itse.
VastaaPoistaOikein hyvää toipilasaikaa sinne äidillesi!
-sarda-
Hei,
VastaaPoistatosi hienoa lukea noin monen lapsen kotiäidin ajatuksia elämästä. Minulla on vasta yksi lapsi, mutta useammasta haaveillaan ja koen että Jumala on kutsunut minut hoitamaan lapseni kotona, ja ehkä opettamaankin.
Suomessa ei ole kovin montaa hyvää kristillistä äitiblogia, joten olen iloinen että löysin tänne :)
t.Meri