Räppiä ja muita elämän ääniä

Lauantai-iltana ostin seurakunnasta levyn. Seuraavassa linkissä on näyte levyn sisällöstä.
http://www.youtube.com/watch?v=F8A-ez2DHL0
"Immanuel" ja "Imboys" olivat vierailulla seurakuntamme Roba Hope -nuortentilaisuudessa.
Olin mukana perheen nuorten kanssa. Aika moni heistä pitää hengellisestä räpistä ja huomaan kyllä itsekin kuuntelevani mielelläni tätä musiikinlajia usein. Levyn mukana on kappaleiden sanoitukset ja kun perehtyy tarkemmin niihin, valkenee kappaleiden pysäyttävä, kohtikäyvä sanoma.
Lauantain tilaisuuden lopussa puheenvuoron käyttänyt Jouko Komulainen toi julki saman asian, joka minuakin sykähdyttää tätä musiikkia kuunnellessani: Jumala käyttää eri musiikin lajeja erilaisten ihmisten saavuttamiseen. Tiedän, että on suuri joukko ihmisiä, jotka eivät voi sietää kuunnella niitä hartaita, hitaita ja vanhanaikaisia hengellisiä lauluja, joita esimerkiksi minä laulan useimmiten, kun minua pyydetään seurakuntaan laulamaan. Mutta tiedän myös, että on joukko ihmisiä, jotka voivat ylittää kirkon kynnyksen tullakseen kuuntelemaan "Immanuelia".

. . .

Hurjaa katsella kalenteria ensi viikon kohdalta, kun sinne ei ole kirjoitettu yhtään mitään! Kaiken lisäksi koululaisilla on hiihtoloma. Melska tulee onneksi hoitoon sitä myöten kuin äitinsä saa työvuoroja. Anne-Mari sai keikkatyötä lastenhoitajana päiväkodeista ja innolla rientää eväspussi kainalossaan huomenna Espooseen töihin. Eli työläiset menevät töihin ja me muut keksimme muuta mukavaa tekemistä.
Kyllä minä tänään ajattelin epätoivon ajatuksia, kun olin lähdössä vaivaisen kahden tunnin työkeikalle ja Saara sanoo lähtiessä:
- Älä äiti mene töihin, kun kukaan ei täällä hoida mua eikä anna ruokaa...
Lohdutin lapsiparkaa, annoin ruokaa ja käskin kahden isosiskon huolehtimaan, ettei Saara näe nälkää poissaollessani. Onneksi olin jo aikaa sitten päättänyt, että en ota hiihtolomaviikolle työvuoroja. Päätös oli oikea, sillä vaikka minulla ei olisi ainokaista lastakaan, jo tuo käsittämätön pyykin määrä vaatii tulevalla viikolla muutaman kymmenen työtuntia.

. . .

Viime aikoina olen pannut merkille, että on hyvin paljon ihmisiä, jotka kamppailevat väsymyksen, uupumuksen, alakulon ja elämän yleisen ankeuden kanssa.
Varsinaisesti monellakaan ei ole elämässä mitään perustavaa laatua olevaa hankaluutta tai ongelmaa, mutta mieliala on jäänyt alakulon puolelle. Tuohon alakuloon liittyy väsymys, joka vie aloitteellisuuden, mielikuvituksen, tarmon ja kääntää katseen ympäröivästä maailmasta jonnekin sisällepäin. Nämä ihmiset suorittavat kyllä ne tehtävät, jotka on pakko tehdä, huolehtivat itsestään, hengittävät ja jopa nukkuvat, mutta virta elämästä on napsaistu pois. Tämä tilanne voi ihan yhtä hyvin olla uskovalla, joka on antanut asiansa Taivaallisen Isän hoitoon, kuin sellaisella, joka ei paljoa taivasasioista perusta.
En usko, että kaikki on pelkää pimeän vuodenajan aiheuttamaa masennusta. Kyllä "ajan henki" yrittää suistaa ihmiset epätoivoon.

Tiedän Yhden, jolla on apu ihmiselämän kaikkiin pulmiin. Jumalaa kiinnostaa sinun hyvinvointisi ja Hän haluaa tarjota apuaan aina, kun me vain sitä pyydämme. Raamatusta löytyy mielenkiintoinen Roomalaiskirje ja sen luettuasi tiedät, mitä kannattaa tehdä, jos haluat saada käytännön apua omalta Luojaltasi.