Tavallista leipää

Äidin laittamat jauhosäkit ovat huvenneet tällä viikolla vauhdilla. Lievestuoreen Mylly jauhattaa niin upeita tuotteita, että pullaa ja leipää pitää tehdä pelkästä tekemisen ja syömisen ilosta.
Esimerkiksi tavallinen pulla ei maistu enää yhtään miltään kaupan jauhoista leivottuna, kun on saanut maistaa keski-suomalaisesta vehnästä tehtyä nisua. Tuo sana "nisu" sopiikin minusta oikein erikoisen hyvin maukkaalle vehnälle, kun tuntee syövänsä kunnon viljaa.

Tänään tein taas hapanruisleipää ja kun illansuussa otin leipiä liinojen alta pussitettavaksi ja maistettavaksi, näytin niitä lapsillekin. Olin tehnyt ihan normaalikokoisen taikinan, josta tulee kolme vuokaleipää. Leivät olivat kohonneet niin upeiksi ja suuriksi, että emme olleet aikoihin nähneet niin muhkeita leipiä. Yhdellä leivällä oli painoakin liki kaksi kiloa. Yksi syy leipien uhkeaan näköön ja sanattomaksi saavaan makuun oli tietysti jauhot, jotka olivat hiukan karkeammaksi jauhettuja.
Kunhan mies tulee töistä ja pääsee iltateensä kanssa leipiä maistelemaan, ei ylistyksen sanoille tule loppua.
Tuollaisia ruisleipien kuuluu minunkin mielestäni olla, kunhan vain saisivat paistua leivinuunissa.

Mies teki aamulla herättyään aamukävelyn sohjoisessa, harmaassa kaupungissa. Kun hän tuli sisälle, sanoin, että mummolassa teemme aamukävelyt metsään.
Kun vein Saaraa eskariin, lokit lentelivät kanavan yllä kirkuen kuin ei olisi talvesta tietoakaan. Sydäntalvi on näköjään jäänyt täällä taakse ja pakko hyväksyä loskakelien ja lumien sulamisen aika.
Maalaisensydän ei oikein vielä helmikuun puolessavälissä välittäisi pakkaskeleistä luopua. Tuntuu, että vastahan minä suurella vaivalla rahtasin kellarista kolme säkillistä luistimia eteisen täytteeksi ja nyt ne saisi jo viedä takaisin.

Tänään olen ajatellut niitä tuttavia ja ystäviä, jotka ovat elämän kanssa lujilla. Tuntuu jotenkin kummalliselta, että tasaisena soljuva elämänvirta voikin yhtäkkiä muuttua mutkittelevaksi puronliruksi, joka on ihan ehtyä kuiviin. Ja jälleen kerran huomaan muistuttavani itselleni, että "opeta minua laskemaan päiväni oikein, että saisin viisaan sydämen". Anna minulle viisas sydän, että laskisin päiväni oikein.
Jos sinua peräti kyllästyttää, että tavanomaiset päivät seuraavat toistaan, tavallinen, puuduttava työmaa on aamulla taas edessäsi ja tavallinen ruisleipäviipale aamukahvisi seurana, kiitä nöyrällä sydämellä Jumalaa kaikesta siitä tavallisesta. Hän antaa sinulle kiitollisuuden siihen tavalliseen ja ilon sydämeesi.
Tunnen tällä hetkellä liian monta, jotka kaipaavat sydän vereslihalla tavallisia aamuja ja tavallisia ruisleipäviipaleita aamukahvilleen.