tiistai 5. helmikuuta 2013

Miksi meidän isi ei tiskaa

Mieheni sai vapautuksen keittiöhommista jo jokunen vuosi sitten. Taisi olla muutama vuosi ennen lonkkaleikkausta, jolloin paikallaan seisominen oli hänelle kipeiden lonkkien takia yhtä tuskaa. Yhtä lailla vapautuksen syynä oli terveydelliset rajoitukset, kuin eräs toinen seikka. Kun isi täytti tai tyhjensi tiskikonetta, joka kerran rikkoutui ainakin yksi lasi tai muki ja äiti oli sitten tavallisesti se, joka nyppi lasinsirut tiskikoneen siivilästä ja imuroi keittiön.
Kun muutaman kerran lasit helisi ja isi syytti "huonoa motoriikkaa", sanoin hänelle, että ehkä on viisainta, että hän keskittyy ihan muihin töihin. Ollenkaan ei isi laittanut hanttiin, koska ei hänelle ikinä meidän tiskiröykkiöiden setviminen mitään himohommaa ollut ollutkaan.

Koska perheessä on keittiöhommista innostunutta väkeä välillä liiankin kanssa, ei tiskisota ole yhtä miestä kaivannut. Välillä kuitenkin isi selvästi saa salaista nautintoa, kun pääsee revittelemään huushollihommien kanssa.
Viime sunnuntaina kuulin töistä tultuani raporttia lapsilta, että "isi oli paistanut Jennin paistinpannulla perunoita ja käyttänyt metallisia työvälineitä."
Pannulla voissa paistetut perunat ovat mieheni suurta herkkua ja hän oli äkännyt kylmiössä kipollisen keitettyjä perunoita. Kun hellapoliisi oli poissa näkyvistä, oli mies tarttunut toimeen ja laittanut omin käsin ruokaa itselleen töihin lähtiessä.

Ei minulla suinkaan ole mitään mieheni keittiöpuuhia vastaan, mutta Jennin omilla rahoillaan ostamaa teflonpannua hiukan säälin. Täytyy ostaa hänelle uusi paistinpannu, jos haarukannaarmut alkavat ruostua.

Äsken patistelin miestä korvatulppien kanssa päivänokosille ennen pitkää työvuoroa, koska takana on aika pitkä työputki, eikä sille loppu häämötä vieläkään. Keittiön kaapista korvatulpat kaiveltuaan mies olohuoneeseen lähtiessään onnistui huitaisemaan työtasolta kaksi jämerää juomalasia lattialle  Lasten iso kynälaatikko sattui olemaan lasinsirusateen alla.

Kyse ei siis ole mistään sukupuoliroolien vääristymästä, kun suosittelen miehelleni keittiötiloissa oleskelun välttämistä. Ihan käytännön syyt ja hoidossa olevan lapsenlapsenkin turvallisuus on kyseessä.

Yksi raamatunpaikka muistui tässä yhteydessä mieleen.
"Älä nuhtele vanhaa miestä ankarasti, vaan neuvo häntä kuin isää..." (1.Tim.5:1)

Kun puolisomme alkavat käydä vanhoiksi, ei ole Raamatun mukaan soveliasta nuhdella heitä kovasanaisesti. Nuori mies sen vielä sietääkin.
Raamatun viisaat neuvot ovat erittäin ajankohtaisia myös tällä vuosituhannella.

9 kommenttia:

  1. Tietenkin noin. Olennaista minusta onkin se, että on jonkinmoinen jako miehen ja naisen välillä kotihommissa - etenkin jos nainenkin käy töissä. Kaupungissa ei noita ns perinteisiä miestenhommia ole niin paljon, että siitä tasausta olisi. Ikävää myös on, jos sukupuolirooleista tehdään esimerkiksi osa kristillistä dogmaa - täällä olen kuullut opetusta, että "mies rakentaa talon ja nainen sisustaa sen Raamatun mukaan". Henk. koht. en ko. miehen rakentamaa taloa ostaisi ja samaa voin sanoa monesta naisen "sisustamasta" taloasta.

    Toinen ongelma on, että oletetaan, että naiselta ne kokkaushommat, lastenhoito tai siivous käy luonnostaan. Ei välttämättä käy. Toinen isoäitini, 12 lapsen äiti, oli täysin kädetön kotitaloushommissa ja lasten kanssa, eikä edes osannut ajatella talouellisesti. Toinen puolen isoisäni taas opetteli erityisesti siivoshommat sen jälkeen kun lehmät pantiin pois. Lapsiaan hän oli hoitanut aina. Oli vielä lempeämpi kuin mummo. Puhun ihmisistä, jotka ovat syntyneet 1910-1920, eli ennen kuin tasa-arvosta on ollut puhettakaan.

    Winnie

    VastaaPoista
  2. Onko v.53 syntynyt vanha? Ei mun mies todellakaan. Olemme olleet yhdessä teini-iästä lähtien ja elämä kukoistaa kaikilla tavoin edelleenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mies on siis myös syntynyt -53. Hän on kolmentoista lapsen isä ja yhden lapsen pappa. Kahden vuoden kuluttua hän jää eläkkeelle. Ei hän koe olevansa enää nuori. Me ollaan oltu yhdessä vaivaiset 25 vuotta ja elämä kukoistaa meilläkin kauniimpana kuin koskaan ennen.
      Olemme, Anonyymi, onnekkaita!

      Poista
    2. Se tuo ikä riippuu ihmisestä. Minulla oli kollega, joka oli 27-vuotiaana sekä ajatuksiltaan ja olemukseltaan jo vanha jollakin tavalla. Tuskin olemus tai ajatukset nuorenevat. Ja sitten, joidenkin ihmisten kohdallla yllättyy, kun kuulee heidän ikänsä - siitä ottaisi ainakin 10 vuotta pois. Winnie

      Poista
    3. Minunkin mieheni on syntynyt 1953. Ja on 26 vuotta vanhempi kuin silloin, kun tavattiin :-)

      Edelliselle anonyymille: minulla on itseäni neljä vuotta vanhempi kollega, joka työpaikkaan tullessani 25 vuotta sitten tuntui minusta ikälopulta, mutta nyt paljon nuoremmalta kuin minä. Jotkut pysyvät samanlaisina ja siten jossain vaiheessa saattavat tuntuakin nuoremmilta kuin ikätoverinsa.

      Poista
  3. Hyvä kuulla, että nuorelle saa sanoa vähän kovemmin:) Meillä se taitaa olla mä joka rikon enemmän astioita. Ja tänään glotta tiputti yhden purkin...

    VastaaPoista
  4. Olemme sen ikäisiä kuin haluamme! ;)
    Meilläkään ei mies tiskaa, mutta tekee todella hyvää ruokaa (tosin tiskaakin, jos on yksin kotosalla ja on pakko jotain käsin tiskata - hän laittaa kyllä likaiset astiansa aina astianpesukoneeseen)
    Työnjakoa on monenlaista ja taitojen ja tarpeiden mukaan.

    VastaaPoista
  5. Olen itse tasa-arvon kannattaja. En siinä mielessä että asioiden pitäisi mennä tasan, vaan siinä mielessä että perheessä asiat hoitaa ne joka sen parhaiten taitaa.

    En voisi kuvitellakaan antavani mieheni pestä pyykkiä. Kokemukset samaa luokkaa kuin sirkulla joten mieluusti hoidan ne itse. Tulee nopeammin valmista, parempaa jälkeä jne. Toisaalta, mieheni tekee kyllä ruokaa ja hoitaa lapsia. En uskaltaisi koskeakaan hänen erityisruokalajeihinsa.

    Jokainen perhe löytäköönoman toimivan systeeminsä. Meillä tuli 17 vuotta täyteen vihittynä parina viime sunnuntaina. Se tuntuu olevan harvinaista nelikymppisille tähän maailman aikaa. Hääpäivä meni erossa sillä olen 9 päivää kestävällä työmatkalla. Sen aikaa mies on talon herra. Taitaa pällepäsmärin paikka vaihtua kun pääsen huomen illalla kotiin.

    Kiitos sirkku kivasta blogista. Tänne on aina niin mukava tulla lukemaan juttuja.

    VastaaPoista
  6. Ja edellisen kommentin lähetti päkkänä. Unohtuipa mainita viestin lopussa :)

    VastaaPoista