maanantai 13. tammikuuta 2014

Puurot ja porkkanat

Täytyy siirtää Facebookin marjapuurokeskustelu tänne blogin puolelle, kun kohta alkaa kaverit kummastelemaan, etteikö emännillä ole enää tähdellisempää keskustelunaihetta.
Muistutin aamulla, että nyt eletään sitä vuodenaikaa, jota varten loppukesällä marjojenpakastajat ahkeroivat. Itse tein puurokokeilun mustikoista, punaviinimarjoista ja kourallisesta lakkoja. Jos mieheni ja minä olemme yksimielisiä siitä, että sellainen marjapuuro on hyvää, niin se todellakin on sitä.
Meillä marjapuuroa syödään taas sellaisella tahdilla, että joka päivä porisee puuropata hellalla. Marjankuorien sihtaamisen ja puuron vatkaamisen olen jättänyt jo vuosia sitten. Mitä tulee suomalaisten marjojen terveysvaikutuksiin, lukekaa ulkomaisten terveysgurujen tekstejä ja hämmästykää, millaisessa aarreaitassa suomalaiset metsäläiset saavat asua.

Toinen ajankohtainen asia on porkkana. Suomalaisen porkkanan sato alkaa vedellä viimeisiään vähittäiskaupoissa, joten rientäkäämme ostamaan kiireen vilkkaa viimeiset kotimaiset A-vitamiini - ja beetakaroteenipommit. Minä, joka olen oikein ehostamisen ja ihonhoidon malliesimerkki (en meikkaa enkä hoida ihoani millään lailla), uskon vahvasti, että porkkanansyönti tekee myös iholle hyvää. En perustele uskomustani millään, asia vain on niin. Lisäksi porkkana tekee ruuansulatuselimistölle hyvää monella tapaa.

(Kirjoitan tämän sulkuihin, koska tämä on hiljaisen huokauksen haaveilua...Lautakankaalla minulla on niin hervottoman pitkät porkkanarivit, että kun Kunnallislehden toimittaja tekee meistä juttua ja kysyy lapsilta, mikä maallemuutossa on kurjinta, niin kaikki huutavat yhteen ääneen: "porkkanamaan kitkeminen ja hyttyset!"
Sitä pohdiskelen, että jos porkkanasato on kovin runsas, ei kellari ehkä vedä porkkanoiden säilömistä turvelaatikoihin, missä ne kyllä säilyisivät vaikka helmikuulle asti.)

Kiireetön ja harvinaisen puhelias Kuopion Veli soitteli autosta ajellessaan Lautakankaalta Kuopioon päin. Veli oli käynyt katsastamassa metsäasioita ja kertoi sitten kuulumisia, jotka tietysti viritti sellaisen metsäikävän, että vaikea on helsinkiläisen pysytellä  metroradan varressa. Tarkoitan sillä sitä, että mielummin kulkisin puun luota toisen luo kuin metrossa istuen asemalta toiselle.
Kun isäni lähti tästä ajasta, sanoin hänelle, että me pidämme hänen metsistään hyvää huolta. En ollut etukäteen ajatellut sanovani mitään sellaista - sanat vain tulivat suustani. Tuskin kuoleva syöpäsairas lähtönsä hetkellä metsiään ajattelee ja isä ei välttämättä enää kuullut sanojani. Mutta lupauksella on mielestäni aika syvä ja tärkeä merkitys. Lupasin, että emme anna isän ja hänen isänsä tekemää työtä Lautakankaan metsien hyväksi valua hukkaan. Tästä asiasta oli pohjimmiltaan kyse myös Veljeni ja minun tämänpäiväisessä puhelinkeskustelussa.
Metsä muuttui minulle hyvin todelliseksi senkin takia, että viime viikolla posti toi minulle elämäni ensimmäisen "metsätalouden veroilmoituksen" täytettäväksi.

Metsän keskellä asuvat: nuuhkikaa ulkonakäydessänne metsän tuoksua puolestani.

9 kommenttia:

  1. Metsään jos haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt...lauletaan lastenlaulussa. Metsä on monella tavalla tärkeä. Minulle yleensä marjastamiseen ja sienestämiseen ja kuljeskeluun, koska en omista mökin pientä tonttia, jossa joka nurkalle ulottuu sähkösahallakin, enempää metsää.

    VastaaPoista
  2. Tästäpä innostuneena laitoin marjapuuron porisemaan, puolukoita, mustikoita ja punaisia viinimarjoja, nam!
    -päivi-

    VastaaPoista
  3. Mietin juuri, että tarkenisiko tuonne metsään lähteä koirien kanssa käväisemään ennen työvuoron alkua... meillä on täällä nimittäin melkoinen pakkanen!

    Mutta sen sanon, että vaikka aina kovasti yritän metsän tuoksuja nuuhkia, niin olen todennut, että metsä ei tuoksu yhtään miltään. Siis oikeesti. Ehkä tuo on niin pieni läntti, ettei siellä ole sellasta. Mutta monesti olen sitä ihmetellyt. Olen ajatellut myös, että onko mun hajuaistissa jotain vikaa, ja miksi se metsä ei tuoksu... Minusta kun on maailman ihanin tuoksu syksyisin, kun lehtipuut pudottaa lehdet ja se tuoksu on vahva... mutta ei sitäkään tuntunut viime syksynä, vaikka ihan tosissani nuuskuttelin.

    Sinä olet kyllä tosi onnekas, kun sulla on tuo maatila metsineen odottamassa.

    Ja nyt mun alkoi tehdä mieli porkkanaa!! Taidan napata yhden, enkä syöttää niitä kaikki kaneille...

    VastaaPoista
  4. Meillä ei marjapuuro kelpaa enää omille lapsille, hoitolapsetkin syövät ei niin mielellään joten tekeminen on tosi vähäistä. Itse napsin marjoja joka aamu jogurtin sekaan, juuri huolestuneena katsoin pakastimen tilannetta. Ei riitä marjat seuraavaan satoon saakka. Oman maan porkkanatkin on jo syöty. Ja sitten olen pulassa jos kotimainen porkkana loppuu kaupoista! Syön porkkanaa lähes joka päivä.

    VastaaPoista
  5. ♥Hyvää päivää ja maukkaita puurohetkiä sinne! :) Marjapuuro onkin niiin hyvää!

    VastaaPoista
  6. Teetkö puuron ihan normaalin puolukkapuuron ohjeen mukaan? Siis mannaryyneistä?

    tv Leena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mannaryyneistä, mutta veteen lorautan vähän marjamehua. Lisään myös hiukan vaniljasokeria ja suolaa.

      Poista
  7. Puuroon asti meillä ei päästy, mutta sinun innostamana tekaisin mustikkasopan. Kiitos vinkistä. Olen napannut monia reseptejä täältä meidän perheen ruuanlaitto- ja leivontaperinteeseen, mm. vaaleat aamiaismuffinit. Kun joku oikea äiti on kokeillut reseptin ja havainnut käyttökelpoiseksi, niin silloin tietää, että siitä tulee hyvä (omista taidoistahan se lopputulos kyllä viimekädessä on kiinni).

    VastaaPoista
  8. Ja täällä kun ei ole metsiä nuuhkittavaksi, niin nuuhkin suolaista merivettä - ja hyvin kelpaa sekin... Näkyväisyyskin on turvattu eikä risut ole silmän edess¨. Nyt en tarvitse vesuriakaan. Ja aurinko nousi eka kertaa tänä vuonna tänään! Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista