perjantai 15. toukokuuta 2015

Hetki iltavuorosta

Tein kuluneella viikolla taas töitä vanhainkodissa.
Yhden päivän iltavuoro jäi mieleeni. Työhön liittyi hyvin koskettava hetki.

Osaston mummot oli jo lähes kaikki auteltu vuoteisiin. Pari vielä teki iltatouhujaan huoneissaan: järjesteli päivävaatteitaan tuolinkarmille tai asetteli tavaroita yöpöydällä. Asukkaiden huoneiden ovet olivat raollaan, jotta iltavuoroa tekevät kaksi hoitajaa pystyivät näkemään ja kuulemaan, mikä tilanne kullakin oli.

Tein vastuullani olevien asukkaiden luona vielä viimeistä tarkistuskierrosta ennen työvuoron vaihtumista.
Seison erään asukkaan huoneen ovella, kun mummon vuoteesta alkaa kuulua voimallisella, vakaalla äänellä iltasiunaus:
"Isä meidän, joka olet taivaassa..."
Mummon ääni oli vakaa ja kantava ja sen kuulessaan pysähtyi vaistomaisesti kuuntelemaan, koska tavallisesti mummo puhui hennolla, hiljaisella ja vapisevalla äänellä. Mutta nyt mummon ääni oli voimakas, kantava ja todellakin pysäyttävä.
Jäin kuuntelemaan iltasiunausta. Sen myötä koko osastolle laskeutui syvä taivaan rauha. Lämpö, turvallisuus ja enkeleiden läsnäolo oli niin vaikuttava, että kesken olleet askareet unohtuivat.

"...sillä Sinun on valtakunta, voima ja kunnia, iankaikkisesti. Amen."
Isämeidän- rukouksen perään mummo jatkoi kauniilla ja sydämellisellä äänellä, jokaista sanaa painottaen:
"Levolle lasken, Luojani. Armias ole, suojani. Jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi."

Minä olin kosketettu. Tietämättään mummo jakoi taivaan siunausta ympärilleen. Enkä minäkään enää ihmettele, miksi yövuorossa juuri sillä osastolla lepää levollisuuden, rauhallisuuden ja turvallisuuden henki.

Tihkusateessa töistä metroasemalle kävelessäni korvissani soi Raamatun sanat:
"Uskovan rukous voi paljon, kun se on harras."

3 kommenttia:

  1. taatusti liikuttava ja herkkä hetki <3 Tuosta muistuikin mieleeni oma työ-sarkani ollessani nuorena siellä etelässä :) Kahvi-pöydässä dementikko mummo alkoi puhelemaan uskomisen tärkeydestä elämässä. Olihan se puhutteleva hetki nuorellekin :)

    VastaaPoista
  2. Olin tänään Helsingissä 102-vuotiaan papin siunaustilaisuudessa. Tämä lähetystyöntekijä Päivö Parviainen oli aina valmis rukoilemaan toisten kanssa ja aina osasi olla välittämässä sanaa Jeesuksesta.
    Rukous on elintärkeää.

    VastaaPoista
  3. Siunausta elämääsi! Olet oikealla paikalla.

    VastaaPoista