Meidän uuni on nyt pesty. Ai miksikö sitä pitää tähän aikaan lauantai-iltana tulla tänne mainostamaan? Juuri siksi, koska en ole sitä ihmistyyppiä, joka vaihtaisi yöunensa uuninpesuun.
Nyt vain sattui niin, että annoin sulasta säälistä ja armeliaisuudesta lähihoitajaopiskelijatytölle luvan kokeilla uutta muffinssivuokaansa, jossa saa kerralla uuniin kuusi todella suurta muffinssia. Ne kuusi kokeilumuffinssia kävi sitten ihan kirjaimellisesti uunissa, koska vuoka teki "voltin" uunin suuluukulla. Uunin pohjalla, tiivisteissä ja suuluukun välissä oli sitten koko taikina.
En rohjennut katsoa niin tarkkaan, valuiko tytön silmistä vettä, mutta ääni oli sen verran murtunut tapauksen jälkeen, että katsoin viisaammaksi ryhtyä tyynen rauhallisesti pesemään taikinavelliä uunista. Tyttö kaiveli pumpulipuikoilla taikinanrippeet uuninluukun tiivisteistä ja saranoiden sisältä. Uunin alapuolella oleva peltiensäilytyslaatikkokin oli taikinassa.
Oikeastaan uuni oli muutenkin jo pesun tarpeessa. Siksi vetelin metalliraapalla lasinkin puhtaaksi. Kyllä kelpaa huomenna ottaa uusi yritys leipomisen saralla.
Tapaus "uuni" on malliesimerkki huushollimme siivouksesta. Samaa metodia noudattaen keittiön lattia tulee pestyä perusteellisen hyvin, kun joku kaataa sille kannullisen mustaherukkamehua. Viimeksi pesin kylmiön, kun punajuuripurkista oli valunut liemet ylähyllyltä alas asti ja kaikki hyllyt matkan varrelta. Pakastin tulee sulatettua, kun joku lapsi keksii tehdä omatoimisesti mehujäitä. Olohuoneen sohvanalus pestään ja raivataan leluista, kun joku potkaisee täysinäisen cocis-mukin sohvan alle.
Ehkä joskus vielä koittaa aika, että minulla on ihan oikea siivouspäivä, että siivoan ihan itsensä siivoamisen takia, eikä sen vuoksi, että olosuhteet niin vaativat.
lauantai 12. tammikuuta 2013
Muistokirjan muistoja
Saara löysi lipaston laatikosta lapsuuteni muistokirjan. Sellaisen kirjan, johon olin liimannut kaikenlaisia kuvia ja sitten ystäväni, sukulaiseni, naapurin mummot ja papat, olivat kirjoittaneet muistovärssyn valitsemansa kuvan kohdalle.
Yksi sydäntä lämmittävä muisto oli kirjoitettu nauriin kuvan kohdalle. Sivun alareunaan olin vielä liimannut kirjoittajan kuvan - isäni kuvan.
Isä oli kirjoittanut joskus 70-luvun alkupuolella:
"Sirkulle!
Onnea, onnea, onnea vaan
punainen tupa ja perunamaa
Isi "
Tänään töihin mennessäni havahduin, että kolmen vuoden kuluttua keväällä istutetaan omaan maahan perunat kasvamaan. Jos oikein olisimme aikaansaavia, voisi perunamaan laittaa jo kahden vuoden päästä. Silloin olisi jo ensimmäisenä mummolantalvena omat perunat. Eli kaukana ei ole enää oma perunamaa.
Muistokirjaa selatessa huomaa myös oman vanhenemisensa: suuri joukko kirjaan kirjoittaneista henkilöistä on jo aikaa sitten siirtynyt ajasta ikuisuuteen.
Isän kuvaa katsellessa huomasin myös, että todellakin olen ihan isän näköinen tyttö. Lapsuudessani kuulin sen usein, mutta nyt sen vasta itse hoksasin.
Yksi sydäntä lämmittävä muisto oli kirjoitettu nauriin kuvan kohdalle. Sivun alareunaan olin vielä liimannut kirjoittajan kuvan - isäni kuvan.
Isä oli kirjoittanut joskus 70-luvun alkupuolella:
"Sirkulle!
Onnea, onnea, onnea vaan
punainen tupa ja perunamaa
Isi "
Tänään töihin mennessäni havahduin, että kolmen vuoden kuluttua keväällä istutetaan omaan maahan perunat kasvamaan. Jos oikein olisimme aikaansaavia, voisi perunamaan laittaa jo kahden vuoden päästä. Silloin olisi jo ensimmäisenä mummolantalvena omat perunat. Eli kaukana ei ole enää oma perunamaa.
Muistokirjaa selatessa huomaa myös oman vanhenemisensa: suuri joukko kirjaan kirjoittaneista henkilöistä on jo aikaa sitten siirtynyt ajasta ikuisuuteen.
Isän kuvaa katsellessa huomasin myös, että todellakin olen ihan isän näköinen tyttö. Lapsuudessani kuulin sen usein, mutta nyt sen vasta itse hoksasin.
torstai 10. tammikuuta 2013
Meidän iltarukouksesta
Opetan lapsille, että Taivaan Isälle voimme kertoa kaikki asiamme, pienimmätkin. Taivaan Isä on meistä ja asioistamme kiinnostunut. Luottamus Taivaan Isään on pohja lapsenkin perusturvallisuudelle. Se on perustus ja sen päälle rakennetaan lisää turvallisuutta omasta perheestä - vanhemmista, sisaruksista ja isovanhemmista.
On sanonta, että puhdas omatunto on paras päänalunen. Kun mieli on tasapainossa ja päivän tapahtumat on saatu käsiteltyä, on hyvä käydä nukkumaan.
Meillä on luontevaksi tavaksi tullut iltarukous. Nykyään pidämme kolmen nuorimman kanssa iltahetkemme olohuoneessa, jossa kaikki nukumme. Neljän seuraavan lapsen luona käyn heidän yhteisessä huoneessaan.
Jokainen lapsi saa ensin kertoa omat kiitosaiheensa ja ne asiat, joihin pyytää Taivaan Isän apua. Kiitosaiheita ei juurikaan tarvitse miettiä. Tänä iltana kiitettiin esimerkiksi naapurin tuomasta vaatepussista, josta löytyi monta mieleistä vaatetta.
Mitä pienemmästä rukoilijasta on kyse, sitä yksityiskohtaisempia ja käytännönläheisempiä ovat pyynnöt Taivaan Isälle. "Rukoillaan, että mä saan hyvin unen päästä kiinni ja en nää pahaa unta ja herään aamulla virkeänä".
Minun täytyy sanoa, että tämän toiveen ymmärsin esittää Taivaan Isälle vasta kuusivuotiaan annettua esimerkin.
Niin. Oliko se jotenkin niin, että meidän tulisi tulla lasten kaltaisiksi? Että luottamuksemme Jumalan hoitoon ja hoivaan olisi niin kokonaisvaltaista ja elämän perusasioista lähtevää, että nöyrtyisimme Hänen edessään vastaanottamaan kaiken hyvän, myös hyvän yöunen, Hänen suurena lahjanaan.
Jos et pidä tapanasi rukoilla vanhanaikaista iltarukousta, voit kokeilla, millaisia vaikutuksia sillä olisi elämääsi. Mieti kuin lapsi, mitä haluaisit kertoa Hänelle, jonka hallinnassa on koko maailmankaikkeus ja sinunkin elämäsi jokainen henkäys.
Kerro Hänelle pienet ja suuret asiasi. Kerro ne vaikka ajatuksissasi, jos ääneen lausuminen tuntuu oudolta. Maailmankaikkeuden valtias tietää ajatuksemmekin.
Jos sydämessäsi tunnet kiitollisuutta jostakin asiasta, kerro sekin Hänelle. Senkin voit Taivaan Isälle mainita, että haluat kokeilla, millaisia vaikutuksia rukouksellasi on.
Jos rukousasia kiinnostaa sinua enemmän, Raamatusta löytyy paljon lisätietoa aiheesta.
On sanonta, että puhdas omatunto on paras päänalunen. Kun mieli on tasapainossa ja päivän tapahtumat on saatu käsiteltyä, on hyvä käydä nukkumaan.
Meillä on luontevaksi tavaksi tullut iltarukous. Nykyään pidämme kolmen nuorimman kanssa iltahetkemme olohuoneessa, jossa kaikki nukumme. Neljän seuraavan lapsen luona käyn heidän yhteisessä huoneessaan.
Jokainen lapsi saa ensin kertoa omat kiitosaiheensa ja ne asiat, joihin pyytää Taivaan Isän apua. Kiitosaiheita ei juurikaan tarvitse miettiä. Tänä iltana kiitettiin esimerkiksi naapurin tuomasta vaatepussista, josta löytyi monta mieleistä vaatetta.
Mitä pienemmästä rukoilijasta on kyse, sitä yksityiskohtaisempia ja käytännönläheisempiä ovat pyynnöt Taivaan Isälle. "Rukoillaan, että mä saan hyvin unen päästä kiinni ja en nää pahaa unta ja herään aamulla virkeänä".
Minun täytyy sanoa, että tämän toiveen ymmärsin esittää Taivaan Isälle vasta kuusivuotiaan annettua esimerkin.
Niin. Oliko se jotenkin niin, että meidän tulisi tulla lasten kaltaisiksi? Että luottamuksemme Jumalan hoitoon ja hoivaan olisi niin kokonaisvaltaista ja elämän perusasioista lähtevää, että nöyrtyisimme Hänen edessään vastaanottamaan kaiken hyvän, myös hyvän yöunen, Hänen suurena lahjanaan.
Jos et pidä tapanasi rukoilla vanhanaikaista iltarukousta, voit kokeilla, millaisia vaikutuksia sillä olisi elämääsi. Mieti kuin lapsi, mitä haluaisit kertoa Hänelle, jonka hallinnassa on koko maailmankaikkeus ja sinunkin elämäsi jokainen henkäys.
Kerro Hänelle pienet ja suuret asiasi. Kerro ne vaikka ajatuksissasi, jos ääneen lausuminen tuntuu oudolta. Maailmankaikkeuden valtias tietää ajatuksemmekin.
Jos sydämessäsi tunnet kiitollisuutta jostakin asiasta, kerro sekin Hänelle. Senkin voit Taivaan Isälle mainita, että haluat kokeilla, millaisia vaikutuksia rukouksellasi on.
Jos rukousasia kiinnostaa sinua enemmän, Raamatusta löytyy paljon lisätietoa aiheesta.
keskiviikko 9. tammikuuta 2013
Työtä kotona
Arjen alkaminen joululoman jälkeen on tuntunut oikein hyvältä. Auringon valoa kaikki kaipaavat, mutta paluu koulutyöhön oli kaikille opiskelijoille mieluista. Aamuihin tuli uusi kuvio, kun Melskan mummolle hoitoon tuotuaan hänen äitinsä suuntaakin työpaikan sijasta kouluun. Yhdeksän koululaista lähtee meiltä aamuisin. Vanhoja rutiineja on siis hyvä edelleen kunnioittaa, koska kovinkaan suurta joustoa ei aamun aikatauluun sovi. Sen nyt luulisin oppineeni, etten ota aamuihin mitään hammaslääkärireissuja tai muita ylimääräisiä tohinoita.
Perspektiiviä kotiäitiyden hupeneviin päiviin antoi epäilemättä joululoman työrupeamani. Työpäivien jälkeen on ollut suuri ilo pestä urakalla pyykkiä, laittaa ruokaa ja hoitaa lapsia. Yllättäen lapset ilmaisivat hyvin selvästi ja kauniisti, että arvostavat kotonaoloani ja asioiden tuttua sujumista. Ensi syksyn opiskelemaanlähtöäni silmälläpitäen pieni totuttelu uusiin rutiineihin on kuitenkin paikallaan. Mutta sydäntäni toki lämmitti, kun sekä suuret että pienet sanoivat ikävän vaivanneen poissaollessani.
Nyt kuitenkin näyttäisi tutun tahdin jatkuvan ainakin kesään asti: Melska on hoidossa arkipäivät ja viikonloppuisin teen yhteensä viisi tuntia töitä kodin ulkopuolella. Isi elättelee toiveita satunnaisista ylityöpäivistä leivälle jatketta tienatakseen.
Pääkaupunkiseudulla kesätyöt tulevat hakuun jo pääosin tammikuun lopussa tai heti helmikuussa. Sormet syyhyten ovat meidän työntavoittelijat selailleet työnantajien sivuja ja pohtineet strategioita. Evästän hakijoita luottamaan vahvaan itsetuntoon. Työn laadulla ei juurikaan ole merkitystä, tärkeintä on hoitaa tehtävänsä huolellisesti ja luotettavasti työtään kunnioittaen.
Täällä nuoret ovat siinäkin asiassa etuoikeutettuja moneen maakunnan nuoreen verrattuna, että työpaikkoja on paljon. Toki täysi-ikäinen kesätyönhakija voi jäädä tyystin ilman kesätyötä, vaikka olisi hakenut viiteenkymmeneen eri työhön. Sekin kun on nähty. Oma-aloitteisuus, eli oman naaman ja nimen saattaminen työnantajan tietoisuuteen on kuitenkin tehokkaampi keino työpaikan lohkeamiseen, kuin neutraalin asiallinen nettihakemus tuhannen samanlaisen hakemuksen joukossa.
Tänä aamuna toivotan kotona työtä tekeville oikein antoisaa työpäivää. Nautitaan tästä mahdollisuudesta, koska eläkevirasta ja ikuisuuspestistä ei liene kellään kyse. Antoisaa työpäivää myös karjatilallisille. Olette kiitollisuudella mielelläni joka kauppareissulla, kun näen lihapaketin tai maitopurkin kyljessä tekstin: "alkuperämaa Suomi" tai joutsenlipun tekstin "hyvää Suomesta". Uskokaa itseenne ja tulevaisuuteen itsepäisesti.
Perspektiiviä kotiäitiyden hupeneviin päiviin antoi epäilemättä joululoman työrupeamani. Työpäivien jälkeen on ollut suuri ilo pestä urakalla pyykkiä, laittaa ruokaa ja hoitaa lapsia. Yllättäen lapset ilmaisivat hyvin selvästi ja kauniisti, että arvostavat kotonaoloani ja asioiden tuttua sujumista. Ensi syksyn opiskelemaanlähtöäni silmälläpitäen pieni totuttelu uusiin rutiineihin on kuitenkin paikallaan. Mutta sydäntäni toki lämmitti, kun sekä suuret että pienet sanoivat ikävän vaivanneen poissaollessani.
Nyt kuitenkin näyttäisi tutun tahdin jatkuvan ainakin kesään asti: Melska on hoidossa arkipäivät ja viikonloppuisin teen yhteensä viisi tuntia töitä kodin ulkopuolella. Isi elättelee toiveita satunnaisista ylityöpäivistä leivälle jatketta tienatakseen.
Pääkaupunkiseudulla kesätyöt tulevat hakuun jo pääosin tammikuun lopussa tai heti helmikuussa. Sormet syyhyten ovat meidän työntavoittelijat selailleet työnantajien sivuja ja pohtineet strategioita. Evästän hakijoita luottamaan vahvaan itsetuntoon. Työn laadulla ei juurikaan ole merkitystä, tärkeintä on hoitaa tehtävänsä huolellisesti ja luotettavasti työtään kunnioittaen.
Täällä nuoret ovat siinäkin asiassa etuoikeutettuja moneen maakunnan nuoreen verrattuna, että työpaikkoja on paljon. Toki täysi-ikäinen kesätyönhakija voi jäädä tyystin ilman kesätyötä, vaikka olisi hakenut viiteenkymmeneen eri työhön. Sekin kun on nähty. Oma-aloitteisuus, eli oman naaman ja nimen saattaminen työnantajan tietoisuuteen on kuitenkin tehokkaampi keino työpaikan lohkeamiseen, kuin neutraalin asiallinen nettihakemus tuhannen samanlaisen hakemuksen joukossa.
Tänä aamuna toivotan kotona työtä tekeville oikein antoisaa työpäivää. Nautitaan tästä mahdollisuudesta, koska eläkevirasta ja ikuisuuspestistä ei liene kellään kyse. Antoisaa työpäivää myös karjatilallisille. Olette kiitollisuudella mielelläni joka kauppareissulla, kun näen lihapaketin tai maitopurkin kyljessä tekstin: "alkuperämaa Suomi" tai joutsenlipun tekstin "hyvää Suomesta". Uskokaa itseenne ja tulevaisuuteen itsepäisesti.
maanantai 7. tammikuuta 2013
7.1.13
Joulukuisella laivamatkalla luin kirjan. Kirja alkoi pysähdyttävällä vertauskuvalla. Kirjan tekijä vertasi elämän päiviemme määrää tiiliskiviin. Hän loi ajatusleikin, että meillä jokaisella on kasa tiiliä, kellä korkeampi kasa, kellä matalampi. Kasan korkeutta emme tiedä. Jokainen päivämme on yksi tiili siinä kasassa. Seisomme kukin oman tiilikasamme päällä ja jokainen eletty päivä heittää yhden tiilen altamme.
Mitä mahtaisimmekaan ajatella, jos huomaisimme, että tiilikasamme huojuu jo uhkaavasti? Mitä päätöksiä tekisimme, jos huomaisimme seisovamme kahdella tiiliskivellä? Eläisimmekö huolettomasti, jos näkisimme kivikekomme olevan huomattavasti korkeampi, kuin lähellämme olevien? Entä mitä tekisimme, jos näkisimme jonkun rakkaamme kasan loppuvan tuossa tuokiossa?
Tätä ajatusleikkiä vasten olen viime päivinä ajatellut ajankäytön tärkeyttä. Vaikka tietäisin eläväni yli 90-vuotiaaksi, koen kuitenkin jokaisen päivän olevan mittaamattoman arvokas lahja minulle. Jokainen aamu on Jumalan antama uusi mahdollisuus. Terveyteni, voimani, ajatukseni, suunnitelmani ja päätökseni ovat edessäni käytettävissäni. Päätöksistäni riippuu, voinko kiitollisena katsoa illalla yhden tiiliskiven katoamista menneisyyteen.
Jotkut kokevat, ettei heidän elämänsä kulku ole missään muotoa omien päätösten ja toiveiden hallinnassa. Elämä ei kysy lupaa vaikealle sairaudelle tai muille vastoinkäymisille. Myös silloin on ajankäytöllämme merkitystä.
Ihminen, joka laittaa turvansa ikiaikojen Jumalaan, pyytää viisautta käyttää aikansa oikein. Ihminen, joka kokee pärjäävänsä ilman yhteyttä luojansa kanssa, tekee päätöksensä omien mieltymystensä ja ymmärryksensä mukaan.
. . .
Blogimaailmamme pieni enkeli, jonka katseessa oli aina puolet taivasta, lähti Taivaan Kotiin tänä aamuna. Pienen Sennin vanhemmat tiesivät koko ajan, että heidän aarteensa on heillä lainassa vain hyvin vähän aikaa. Elämän rajallisuuden tajuaminen niin konkreettisella tasolla vaikutti heidän elämäänsä sen, että jokainen uusi päivä Sennin kanssa oli mittaamattoman arvokas lahja. Vaikka raskaita päiviä oli heidän elämässään monta, ihan fyysisellä tasolla, he ymmärsivät joka hetki, että Sennin oikea koti on Taivaassa.
Sennin äidin blogiin pääset tästä http://tastakaikesta.blogspot.fi/
Sennin elämä oli kiedottu rakkauteen. Me blogituttavat toivotamme kaikille Sennin läheisille, erityisesti äidille ja isälle, Taivaan Isän rakkauteen kiedottuja lohdullisia päiviä.
Mitä mahtaisimmekaan ajatella, jos huomaisimme, että tiilikasamme huojuu jo uhkaavasti? Mitä päätöksiä tekisimme, jos huomaisimme seisovamme kahdella tiiliskivellä? Eläisimmekö huolettomasti, jos näkisimme kivikekomme olevan huomattavasti korkeampi, kuin lähellämme olevien? Entä mitä tekisimme, jos näkisimme jonkun rakkaamme kasan loppuvan tuossa tuokiossa?
Tätä ajatusleikkiä vasten olen viime päivinä ajatellut ajankäytön tärkeyttä. Vaikka tietäisin eläväni yli 90-vuotiaaksi, koen kuitenkin jokaisen päivän olevan mittaamattoman arvokas lahja minulle. Jokainen aamu on Jumalan antama uusi mahdollisuus. Terveyteni, voimani, ajatukseni, suunnitelmani ja päätökseni ovat edessäni käytettävissäni. Päätöksistäni riippuu, voinko kiitollisena katsoa illalla yhden tiiliskiven katoamista menneisyyteen.
Jotkut kokevat, ettei heidän elämänsä kulku ole missään muotoa omien päätösten ja toiveiden hallinnassa. Elämä ei kysy lupaa vaikealle sairaudelle tai muille vastoinkäymisille. Myös silloin on ajankäytöllämme merkitystä.
Ihminen, joka laittaa turvansa ikiaikojen Jumalaan, pyytää viisautta käyttää aikansa oikein. Ihminen, joka kokee pärjäävänsä ilman yhteyttä luojansa kanssa, tekee päätöksensä omien mieltymystensä ja ymmärryksensä mukaan.
. . .
Blogimaailmamme pieni enkeli, jonka katseessa oli aina puolet taivasta, lähti Taivaan Kotiin tänä aamuna. Pienen Sennin vanhemmat tiesivät koko ajan, että heidän aarteensa on heillä lainassa vain hyvin vähän aikaa. Elämän rajallisuuden tajuaminen niin konkreettisella tasolla vaikutti heidän elämäänsä sen, että jokainen uusi päivä Sennin kanssa oli mittaamattoman arvokas lahja. Vaikka raskaita päiviä oli heidän elämässään monta, ihan fyysisellä tasolla, he ymmärsivät joka hetki, että Sennin oikea koti on Taivaassa.
Sennin äidin blogiin pääset tästä http://tastakaikesta.blogspot.fi/
Sennin elämä oli kiedottu rakkauteen. Me blogituttavat toivotamme kaikille Sennin läheisille, erityisesti äidille ja isälle, Taivaan Isän rakkauteen kiedottuja lohdullisia päiviä.
keskiviikko 2. tammikuuta 2013
Iltalaulu
http://jesus-loves-you.org/?p=1007
Tässä linkin takaa löytyvässä laulussa ja videossa on jotakin sydäntä lämmittävää ja turvallista.
Tässä linkin takaa löytyvässä laulussa ja videossa on jotakin sydäntä lämmittävää ja turvallista.
tiistai 1. tammikuuta 2013
Ensimmäistä sivua vuoden tyhjästä kirjasta
Armeijapoika lähti yhdentoista päivän lomaltaan Santahaminaan mukanaan siviilivaatteet. Kun hän seuraavan kerran tulee kotiin, voi poika merkata ruksin kohtaan "asevelvollisuus suoritettu". Muistutin poikaa kengistä - kun veljensä lähti aikanaan siviilivaatteiden kanssa viimeistä kertaa Vekaranjärvelle, unohti kassista kengät. Huvitus oli meillä suuri, kun armeijasta kotiintulevalla oli jalassaan mummolan tohvelit. Kyytimiehenä ollut veljeni oli arvioinut papan tohvelit soveliaimmiksi kotiintulokengiksi ja vei ne pojalle.
Tämä nykyinen armeijapoika unohti sukat, mutta ehti vielä tulla hakemaan ne.
Kun saamme armeijapojan kotiin, on taas perhe koossa.
Meidän isi teki taas yhden bussinkuljettajan "kauhuvuoron" ajamalla koko uudenvuoden yön. Vappuyö on se toinen totuuden paikka.
Senaatintorilla oli arvioiden mukaan ollut liki 20 000 ihmistä yöllä ja silloin ei kyllä mikään julkinen liikenne riitä täyttämään tehtäväänsä. Mies kuvaili tilannetta lähes epätoivoiseksi, kun auto täyttyi ääriään myöten jo keskustasta lähtiessä, eikä ollut mitään mahdollisuutta ottaa ihmisiä kyytiin kaupungin pysäkeiltä. Lisäksi rahastusjärjestelmä takkusi.
Yö on kuitenkin takana ja riemukas ajatus on, että näillä tietämin miehellä on jäljellä enää kaksi uudenvuoden yötä työurallaan.
Pyykkikoneessamme on vuorostaan naapurin papan pyykit. Pappa varovaisesti aamulla soitti ja kysyi, ehdinkö hakemaan pyykkikoria. Muistutin häntä, että vanha lupaus on voimassa. Meillähän on sopimus, että pesen papan pyykit niin kauan kuin hän pyykinpesua tarvitsee tai kun vielä täällä asumme. Pappahan lahjoitti minulle syksyllä mankelin ja pyykinpesu on pientä korvausta siitä.
Kiitos kaikille sydämellisille kommentoijille toivotuksistanne. Harvemmin ehdin vastata jokaiselle erikseen. Kiitos kaikille uskollisille lukijoille ja satunnaisille pistäytyjille mukanaolostanne. Toivotan teille jokaiselle, että elämämme päivät saisivat jatkua ja sydämemme saisi elää rikkaana kaikesta hyvyydestä.
Tämä nykyinen armeijapoika unohti sukat, mutta ehti vielä tulla hakemaan ne.
Kun saamme armeijapojan kotiin, on taas perhe koossa.
Meidän isi teki taas yhden bussinkuljettajan "kauhuvuoron" ajamalla koko uudenvuoden yön. Vappuyö on se toinen totuuden paikka.
Senaatintorilla oli arvioiden mukaan ollut liki 20 000 ihmistä yöllä ja silloin ei kyllä mikään julkinen liikenne riitä täyttämään tehtäväänsä. Mies kuvaili tilannetta lähes epätoivoiseksi, kun auto täyttyi ääriään myöten jo keskustasta lähtiessä, eikä ollut mitään mahdollisuutta ottaa ihmisiä kyytiin kaupungin pysäkeiltä. Lisäksi rahastusjärjestelmä takkusi.
Yö on kuitenkin takana ja riemukas ajatus on, että näillä tietämin miehellä on jäljellä enää kaksi uudenvuoden yötä työurallaan.
Pyykkikoneessamme on vuorostaan naapurin papan pyykit. Pappa varovaisesti aamulla soitti ja kysyi, ehdinkö hakemaan pyykkikoria. Muistutin häntä, että vanha lupaus on voimassa. Meillähän on sopimus, että pesen papan pyykit niin kauan kuin hän pyykinpesua tarvitsee tai kun vielä täällä asumme. Pappahan lahjoitti minulle syksyllä mankelin ja pyykinpesu on pientä korvausta siitä.
Kiitos kaikille sydämellisille kommentoijille toivotuksistanne. Harvemmin ehdin vastata jokaiselle erikseen. Kiitos kaikille uskollisille lukijoille ja satunnaisille pistäytyjille mukanaolostanne. Toivotan teille jokaiselle, että elämämme päivät saisivat jatkua ja sydämemme saisi elää rikkaana kaikesta hyvyydestä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)