keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Työtä kotona

Arjen alkaminen joululoman jälkeen on tuntunut oikein hyvältä. Auringon valoa kaikki kaipaavat, mutta paluu koulutyöhön oli kaikille opiskelijoille mieluista. Aamuihin tuli uusi kuvio, kun Melskan mummolle hoitoon tuotuaan hänen äitinsä suuntaakin työpaikan sijasta kouluun. Yhdeksän koululaista lähtee meiltä aamuisin. Vanhoja rutiineja on siis hyvä edelleen kunnioittaa, koska kovinkaan suurta joustoa ei aamun aikatauluun sovi. Sen nyt luulisin oppineeni, etten ota aamuihin mitään hammaslääkärireissuja tai muita ylimääräisiä tohinoita.
Perspektiiviä kotiäitiyden hupeneviin päiviin antoi epäilemättä joululoman työrupeamani. Työpäivien jälkeen on ollut suuri ilo pestä urakalla pyykkiä, laittaa ruokaa ja hoitaa lapsia. Yllättäen lapset ilmaisivat hyvin selvästi ja kauniisti, että arvostavat kotonaoloani ja asioiden tuttua sujumista. Ensi syksyn opiskelemaanlähtöäni silmälläpitäen pieni totuttelu uusiin rutiineihin on kuitenkin paikallaan. Mutta sydäntäni toki lämmitti, kun sekä suuret että pienet sanoivat ikävän vaivanneen poissaollessani.
Nyt kuitenkin näyttäisi tutun tahdin jatkuvan ainakin kesään asti: Melska on hoidossa arkipäivät ja viikonloppuisin teen yhteensä viisi tuntia töitä kodin ulkopuolella. Isi elättelee toiveita satunnaisista ylityöpäivistä leivälle jatketta tienatakseen.
Pääkaupunkiseudulla kesätyöt tulevat hakuun jo pääosin tammikuun lopussa tai heti helmikuussa. Sormet syyhyten ovat meidän työntavoittelijat selailleet työnantajien sivuja ja pohtineet strategioita. Evästän hakijoita luottamaan vahvaan itsetuntoon. Työn laadulla ei juurikaan ole merkitystä, tärkeintä on hoitaa tehtävänsä huolellisesti ja luotettavasti työtään kunnioittaen.
Täällä nuoret ovat siinäkin asiassa etuoikeutettuja moneen maakunnan nuoreen verrattuna, että työpaikkoja on paljon. Toki täysi-ikäinen kesätyönhakija voi jäädä tyystin ilman kesätyötä, vaikka olisi hakenut viiteenkymmeneen eri työhön. Sekin kun on nähty. Oma-aloitteisuus, eli oman naaman ja nimen saattaminen työnantajan tietoisuuteen on kuitenkin tehokkaampi keino työpaikan lohkeamiseen, kuin neutraalin asiallinen nettihakemus tuhannen samanlaisen hakemuksen joukossa.

Tänä aamuna toivotan kotona työtä tekeville oikein antoisaa työpäivää. Nautitaan tästä mahdollisuudesta, koska eläkevirasta ja ikuisuuspestistä ei liene kellään kyse. Antoisaa työpäivää myös karjatilallisille. Olette kiitollisuudella mielelläni joka kauppareissulla, kun näen lihapaketin tai maitopurkin kyljessä tekstin: "alkuperämaa Suomi" tai joutsenlipun tekstin "hyvää Suomesta". Uskokaa itseenne ja tulevaisuuteen itsepäisesti.

6 kommenttia:

  1. Emäntä pohojanmaalta9. tammikuuta 2013 klo 13.48

    Mukava lukea,että meitä karjanhoitajia muistetaan tuolla kauppojen täpötäysien maito-ja lihahyllujen äärellä.Jotenkin pakkaa toisinaan tuntumaan siltä,että se kova työ 7-päivänä viikossa iltaa aamua,on utopiaa liian monille kuluttajille.Puhdas kotimainen ruoka on kyllä kiitollisuuden aihe meille suomalaisille.Hyvää vuodenjatkoa sinne "kivikylään"teidän perhekunnalle.

    VastaaPoista
  2. Onkohan multa mennyt jotain ohi, kun mainitset lähteväsi opiskelemaan? Vai olenko vain unohtanut? Sitäkin tuppaa tapahtumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensi syksynä minun on tarkoitus aloittaa vuoden mittainen hierojakoulutus. Olisin päässyt kouluun jo nyt tammikuun alussa, mutta siirsin syksyyn, niin ei tarvitse laittaa Saaraa kokopäivähoitoon, eikä lapsenlapsen tarvitse vielä mennä päiväkotiin.
      Olen 30 vuotta haaveillut alasta ja nyt hommaan ammattipätevyyden varaleipäpuuksi ennen maallemuuttoa. Alkaa olla jo asiakaskuntakin valmiina...

      Poista
  3. Rukoillaan, että lapset löytäisivät työpaikat kesäksi.
    Iloitaan, että vielä saat olla kotona hoitamassa huushollia ja Melskaakin - mummo on tärkeä!

    VastaaPoista
  4. Olisiko vinkkejä muista "suurperheen arki"-blogeista tai sen tyyppisistä? Lukisin mielelläni! Itse olen löytänyt lähinnä sisustusaiheisia ja ne ei oikein kiinnosta itseä.

    Täällä vasta ensimmäistä lasta odotellaan. Haaveissa välkkyy kuitenkin aina välillä iso perhe ja elämä maalla. Tuttavapiiristä ei löydy ketään, jolla olisi useampia lapsia kuin kaksi, joten kokemuksia olisi hauska lukea lisääkin. Kiitos tästä blogista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuule, minäkin aina haikailen suurperheblogien perään. Bloggeriin laitoin hakusanaksi blogien etsintään sanan "suurperhe" ja joitakin sieltä kautta on löytynyt. Ne on melkein tuossa minun blogin oikeassa sivupalkissa päivitysjärjestyksessä. (Toki siellä on muitakin blogeja.)
      Näkyy aika monen suurperheen äidin harrastus olevan kodin sisustaminen. Joh-hoh...meillä siis sisustellaan pyykinkuivaustelineillä.
      Kiitos, Eppu, terveisistäsi ja kaikkea hyvää odotukseesi!

      Poista