Tavallista iltaa

Taisi olla jokin sanonta kapallisesta kirppuja. Se tuli äsken mieleeni, kun tämä sakki tekee nukkumaanlähtöä.
Pienet pujahtelevat isojen huoneisiin, kun on sen seitsemän tärkeää asiaa. Isoilla on vielä ikävä pieniä ja kun pieni on asettunut jo yöpuulleen, iso tulee silittelemään, halimaan ja jutustelemaan.
Saara varsinkaan ei malttaisi  asettua aloilleen, kun täytyy ihailla isosiskon ostamia hiuspinnejä, talvitakkia ja uutta pipoa. Isot veljet olivat luistelemassa koulun kentällä Miikan ja Laurin kanssa ja heillä on keuhkot täynnä virkistävää pakkasilmaa ja nyt on vaikea rauhoittua nukkumaan. Isi pääsi töistä hyvin harvinaiseen aikaan, eli iltayhdeksältä ja aikaa kuluu siinäkin, kun kaikki 12 kertovat päällimmäiset kuulumiset.  Kun isi on paljon töissä, myös ne vanhimmat haluavat vaihtaa muutaman sanan yhteisistä mielenkiinnon kohteista.

Sitten kun puheet on puhuttu ja "viimeinen käsky on käynyt", joku rohkea uskaltaa vielä tulla juomaan "hirveässä janossa" tai leikkaamaan "kipeetä kynttä". Kaisa rauhoittuu, kun saa tietää, että isi saattaa huomenna kouluun ja kantaa luistinpussin. Kaisa suri jo etukäteen sitä, että huomenna on raskas ja pitkä koulupäivä ja liikuntavarusteetkin pitäisi jaksaa kantaa. Elia kävi hakemassa "vielä yhden halin" ja ilmoitti samalla, että vaikka häntä ei nukuta, hän on silti ihan hiljaa sängyssä. Puoli kuuden aikaan aamulla päiväkotiharjoitteluun lähtevä lähihoitajatyttö pyysi lupaa saada paistaa aamulla kananmunia. Isot pojat varaavat suihkuvuoroja ja käyvät suihkun oven takana hoputtamassa vitkuttelijoita. Tähän aikaan vuorokaudesta on meidän yhden suihkun taktiikalla suihkutusaikaa maksimissaan neljä minuuttia per nokka. Pidempi suihkuttelu saa aikaan rähinän suihkuhuoneen oven taakse. Lisäksi hampaidenpesijät valittavat kuorossa, että "ei ovia saa laittaa lukkoon - me pestään vaan hampaat!"

Elian toisen halin myötä selvisi kuljeskelun todellinen syy: nälkä. "Jos kukaan ei syö tuota pizzanpalaa, mä voin syödä sen". Kun pari isompaa tyttöä käy vielä huoltamassa korvatulppiaan ja varmistamassa, että huomenaamulla äiti varmasti keittää heillekin kahvia ja kaurapuuroa, alkaa liikenne rauhoittua. Huomenaamulla ensimmäiset heräävät jo viiden jälkeen, joten hiljaisuus on vihelletty ja rikkurit hiljennetään nopeasti.

Puoli kupillista maitoa ja meidän äidin unilääke on nautittu. Olipas taas ihana ja ihan tavallinen ilta.

Löytyi sentään Saaran sormesta vielä niin iso haava, että se vaatii laastarin.