7.1.13

Joulukuisella laivamatkalla luin kirjan. Kirja alkoi pysähdyttävällä vertauskuvalla. Kirjan tekijä vertasi elämän päiviemme määrää tiiliskiviin. Hän loi ajatusleikin, että meillä jokaisella on kasa tiiliä, kellä korkeampi kasa, kellä matalampi. Kasan korkeutta emme tiedä. Jokainen päivämme on yksi tiili siinä kasassa. Seisomme kukin oman tiilikasamme päällä ja jokainen eletty päivä heittää yhden tiilen altamme.

Mitä mahtaisimmekaan ajatella, jos huomaisimme, että tiilikasamme huojuu jo uhkaavasti? Mitä päätöksiä tekisimme, jos huomaisimme seisovamme kahdella tiiliskivellä? Eläisimmekö huolettomasti, jos näkisimme kivikekomme olevan huomattavasti korkeampi, kuin lähellämme olevien? Entä mitä tekisimme, jos näkisimme   jonkun rakkaamme kasan loppuvan tuossa tuokiossa?

Tätä ajatusleikkiä vasten olen viime päivinä ajatellut ajankäytön tärkeyttä. Vaikka tietäisin eläväni yli 90-vuotiaaksi, koen kuitenkin jokaisen päivän olevan mittaamattoman arvokas lahja minulle. Jokainen aamu on Jumalan antama uusi mahdollisuus. Terveyteni, voimani, ajatukseni, suunnitelmani ja päätökseni ovat edessäni käytettävissäni. Päätöksistäni riippuu, voinko kiitollisena katsoa illalla yhden tiiliskiven katoamista menneisyyteen.
Jotkut kokevat, ettei heidän elämänsä kulku ole missään muotoa omien päätösten ja toiveiden hallinnassa. Elämä ei kysy lupaa vaikealle sairaudelle tai muille vastoinkäymisille. Myös silloin on ajankäytöllämme merkitystä.

Ihminen, joka laittaa turvansa ikiaikojen Jumalaan, pyytää viisautta käyttää aikansa oikein. Ihminen, joka kokee pärjäävänsä ilman yhteyttä luojansa kanssa, tekee päätöksensä omien mieltymystensä ja ymmärryksensä mukaan.

. . .

Blogimaailmamme pieni enkeli, jonka katseessa oli aina puolet taivasta, lähti Taivaan Kotiin tänä aamuna. Pienen Sennin vanhemmat tiesivät koko ajan, että heidän aarteensa on heillä lainassa vain hyvin vähän aikaa. Elämän rajallisuuden tajuaminen niin konkreettisella tasolla vaikutti heidän elämäänsä sen, että jokainen uusi päivä Sennin kanssa oli mittaamattoman arvokas lahja. Vaikka raskaita päiviä oli heidän elämässään monta, ihan fyysisellä tasolla, he ymmärsivät joka hetki, että Sennin oikea koti on Taivaassa.
Sennin äidin blogiin pääset tästä http://tastakaikesta.blogspot.fi/
Sennin elämä oli kiedottu rakkauteen. Me blogituttavat toivotamme kaikille Sennin läheisille, erityisesti äidille ja isälle, Taivaan Isän rakkauteen kiedottuja lohdullisia päiviä.