Auringonottajia

Melska makaa olohuoneen sohvalla kädet pään alla, Saara-tädin pikkuhousut silmillä aurinkolaseina ja ojentaa päätä kohti kattolamppua:
- Mä otan aurinkoa, mummo.
Saara on vetänyt sängyltämme peitot ja tyynyt syrjään ja hän "ui".
Nyt molemmat tytöt istuvat "keskellä merta kivellä" ja laulavat "tää on maailman paras päiväää..."
Seuraavaksi riisutaan paidat ja "mennään ruskettumaan".
Rannalla on "ihan kauhean kuuma" ja kumpikin huokailee kuumuuden kourissa.
"Makaa nyt vaan rennosti, sun täytyy ruskettuu" komentaa Saara välillä Melskaa.
Ennen rantaleikkiä täällä juoksi kaksi pääsiäispupua vaaleanpunaiset käsilaukut päässään.

Näitä leikkejä huomaan seuraavani hiukan kaihomielellä. Ensi syksynä Melskan Saara-täti aloittaa koulunkäynnin ja Melska siirtyy mummon hoidosta päiväkotiin. Tällainen rauha keskipäivän yhteiselle leikille käy aika harvinaiseksi.
Lapsenlapsi oli reilusti alle vuoden ikäinen, kun hän tuli mummon päivähoitolapseksi. Ensi elokuussa tuo lysti mummolta loppuu, mutta toivottavasti Melskalla lystit vain lisääntyy ja hän saa paljon uusia kavereita päiväkodissa.
Saara ei malttaisi kouluunpääsyä edes odottaa. Maanantaisella kouluuntutustumiskäynnillä hän jo näki tulevia luokkakavereitaan. Saaran luokalla tulee olemaan reilusti alle 10 oppilasta.

. . .

Miehellä oli kahden työrupeaman välillä sen verran taukoa, että ehti käydä kotona koneella opiskelemassa vielä yhden uuden linjan, joka oli yllättäen löytynyt tämänpäiväisestä ylityölistasta. Onneksi linjan alkuosa kulkee samoja reittejä entuudestaan tutun linjan kanssa. Ainoastaan lentokentän ympäristössä pujottelu täytyi opetella. Minä yritin peitellä huolestuneisuuttani, mutta mies vakuutteli linjan koukeroiden selvinneen karttaviivoja katselemalla.
Näiden kahden päivän ponnistelujen tuloksena on mies opetellut kolme uutta linjaa. Niiden hallitseminen antaa paljon lisäresursseja ylitöiden tekemiseen myös jatkossa.

Henkilökohtaisen avustajan töitä olisi tarjolla enemmän kuin löytyy tekijöitä. Puhelimeeni on tämän aamupäivän aikana tullut kaksi eri työtarjousta, jotka olisivat liki 100 työtuntia kuukautta kohti!
Ajattelin, että olipa hyvä, että juuri muutama päivä sitten selvitin itselleni, etten ala ahnehtimaan työtä ja rahaa perheen hyvinvoinnin kustannuksella.
Hiukan ristiriitaiselta tilanne tuntuu siinä mielessä, että moni tuttava muualla tuskailee työtilaisuuksien puuttumisen kanssa.

Nyt  vien tuonne olohuoneen rannalle kahdelle auringonottajalle pientä välipalaa. On kuulema jo "nahka ihan palanut ja aurinkorasva on lopussa".