perjantai 25. tammikuuta 2013

Mummolla "jalaka kippee"

Tämän jutun kirjoitan ihan Mummon luvalla. Ja "mummo" on tässä tapauksessa äitini, se tarmokas nainen, joka pitää mummolan taloa pystyssä. "Talon pystyssä pitäminen" on sanonta, jota viljellään siellä kotiseudullani ja tarkoittaa samaa, kuin "olla kotimiehenä" tai kaikkia niitä toimia, mitä tarvitaan talon asuttavana pysymiseen erilaisina vuodenaikoina.

Mummo oli tänään hakemassa kottikärryjen kanssa tavalliseen tapaan lämmityspuita ladosta. Kärrin pyörä oli luiskahtanut ajolankun päältä sivuun, kärrit kaatuivat ja kaatoivat Mummon mukanaan puukasan päälle. Mummon vasemmasta polvesta oli siinä rytäkässä kuulunut "outo" ääni.
Mummo soitti minulle jonkun ajan päästä  ja ehdotti neuvonpitoa asian tiimoilta. Mummo selvitti minulle tapahtuneen, kuvaili vasemmassa polvessa olevan ison nestepahkuran sijainnin ja sitten testasi, missä määrin jalka "antaa päälle" eli minkä verran sen varaan voi astua. Koko painolla jalka ei sietänyt astua ollenkaan. Päälle seitsemänkymppiset mummot kun eivät kovin pitkää matkaa edes hyppele yhdellä jalallakaan.
Sovimme, että tiedustelen terveyskeskuksesta, kuinka meidän kannattaisi toimia, kun maalaisjärki sanoi, että lääkärireissu ja kuvan otto on edessä.

Kangasniemellä, liki 6000 asukkaan kunnassa, on tilanne, että röntgenhoitaja on paikalla muutaman kerran kuukaudessa. Muulloin ja päivystystilanteissa röntgenkuvien tarvitsijat käyvät Mikkelissä asti. Terveyskeskuksesta matkaa sinne tulee yli 50 kilometriä. 
Huomaan, että tilanne on reippaasti huonontunut siitä, kun itse olin kesätyöläisenä samaisessa terveyskeskuksessa. Silloin röntgenlaitteet saatiin kuvauskuntoon joka arkipäivä, kun talosta löytyi ammattilaisia.

Auliisti ja ystävällisesti apua tarjottiin kuitenkin niiden resurssien puitteissa, mitä saatavilla oli. Päivystävälle lääkärille oli yksi varattava aika vielä illaksi vapaana ja sen sain äidilleni. Lääkärin kontolle jäi sitten jatkotoimenpiteistä päättäminen.

Avuliaiden taksikuljettajien avun myötä Mummo selvitti lääkärissäkäynnin. Huomenaamulla on edessä röntgenissä käynti Mikkelissä. Siihen reissuun Mummo sai alttiin veljensä kyytimieheksi.

Vaikka Mummon polvessa luut ehjänä olisikin, ei niin kipeän polven kanssa puukuormia kuskata. Hätätilanteessa talon ja veden saa lämmitettyä sähkökytkintä napsauttamalla ja myymäläauton kuljettaja kyllä kantaa kauppaostokset keittiön pöydälle asti.

Jos satutte lähiaikoina kulkemaan mummolan talon ohi, ei Mummo ollenkaan pistä pahakseen, jos käytte kysäisemässä, olisiko jotakin asian toimittamista tarjolla.
Minä maksan palvelukset sitten tulevina vuosina mansikoina takaisin.

9 kommenttia:

  1. Pikaista tervehtymista Mummon polvelle! Onneksi on perhetta apuna. Nain ei ole kaikilla. Ja nuo ihanat vanhan ajan myymala-autot. Niita soisi olla enemmankin, mutta ei kai se nykyaan kannata. Entisen kotitaloni ohi meni parhaaseen aikaan kolme eri myymala-autoa ja joku myi vaatteitakin samaan tapaan. Nykyaan ei yhtakaan.

    VastaaPoista
  2. Kyllä saa olla varovainen kun yksin on taloa pystyssä pitämässä, kuten tässä minäkin. Pitäs puhelin olla mukana puunhakureissullakin. vaikka en ihan kömpelö olekaan, mutta kun ei kuulu naapuriin vaikka kuinka huutais!
    Ihana että mummosi selvisi!

    VastaaPoista
  3. Toivottavasti Mummo selviää pelkällä säikähdyksellä ja onneksi teitä läheisiä on lähelläkin. Hyvä, että kuvaus on jo huomenna.

    Muistan miten itselle kävi, kun kaaduin yhtenä jouluaattona hautuumaalla enkä tietenkään mennyt aattona päivystykseen enkä tietenkään valittanut lääkärillekään ennen kuin kuukausien päästä. Kun lopulta oli pakko mennä iso raha kourassa yksityiseen magneettikuvaukseen, niin olihan siellä revennyttä sivusidettä ja hajonnutta kierukkaa, mutta tulipa nivel sitten samassa tähystyksessä rapsutettua puhtaaksi. Turha olisi varmaan ollut enää siinä vaiheessa marista seurakunnalle liukkaasta käytävästä. Vakuutusyhtiökään ei suostunut korvaamaan mitään, vaikka sopiva vakuutus oli voimassa. Niin että parempi mennä heti eikä viidestoista päivä---

    VastaaPoista
  4. Harmi! noita kolareita ei kelleen toivoisi ja viimeksi m,eille mummoille, ei enään parane vammat sitärataa kuin nuorempana. Minulla on sellainen pilkkimiesten isohko pulkka jolla lumen aikaan vedän puita kotiin, kulkee kevyemmin kuin kottikärryillä.
    Voi kun ei mitään pahempaa olisi. Pikaista paranemista toivon äidillesi.

    VastaaPoista
  5. Paranemisia - hienoa, että apua löytyy.

    VastaaPoista
  6. Tämän päivän tilanne on se, että äitini köllöttelee Kangasniemen terveyskeskuksessa jalka pitkässä kipsissä. Mikäli oikein ymmärsin, sääriluun yläosassa on suuri murtuma. Maanantaina on edessä uusi käynti Mikkeliin ortopedin pakeille, joka vielä tarkistaa tilanteen. Ainakin 6 viikkoa on edessä kipsin kanssa pärjäämistä ja kipeälle jalalle ei saa varata ollenkaan.
    Käytännön asiat ovat nyt kovassa mietinnässä.

    VastaaPoista
  7. Voi hurja mikä tilanne. Mummo ei varmaan pysty pitkän kipsin kanssa edes istumaan saati hoitamaan huushollia. Kipsin poiston jälkeenkin menee pitkä aika ennenkuin mummo liikkuu kunnolla.
    Teillä on nyt isot asiat mietinnässä. Jaksamista pohdintojen kanssa.

    VastaaPoista
  8. Onko lapsista yhtään työtöntä, vapaata lähtemään pitämään taloa pystyssä so. lämmittämään tms. ja muutenkin käymään mummon luona sairaalassa ja kun hän pääsee kotiin , niin auttajaksi sitten siihen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole sellaista lasta "vapaana", jolla olisi ajokortti ja joka jotakin ymmärtäisi sellaisen talon lämmityksistä sun muista hommista. Kaupungin kasvatit hädin tuskin tietävät, mitä tarkoittaa sana "pannuhuone" ja "kiertovesipumppu".

      Poista