Vuosia

En tiedä, onko kellekään naisihmiselle, jolle EI ole tehty demantiadiagnoosia, käynyt koskaan näin.
Väittelin poikani kanssa siitä, olenko nyt 46- vai 47-vuotias.
Olen kuluneen vuoden aikana silmää räväyttämättä sanonut jokaiselle asiaa kysyneelle, että olen 46-vuotias. Äsken poikani väitti, että olen 47-vuotias ja täytän kesäkuussa 48.
48!
Kyllä minä sen olen tiennyt jo jonkin aikaa, että kun muutamme mummolaan, pidämme tervetuliaisjuhlia yhtä aikaa 50-vuotispäivieni kanssa, mutta tämä 47-vuotispäivä on ohittunut ihan varkain.

Olen ihan aidosti järkyttynyt siitä, että olen oikeasti luullut olevani 46- vuotias.
Saa sanoa, että väliäkös tuolla. Vanha mikä vanha.
Ja vielä yksi asia: ei minulla ole menossa mikään ikäkriisi, kun eilen pohdin mummouden olemusta ja tänään sekoilen vuosien kanssa. Tärkeintä on kuitenkin se, että tänään vietämme miehen kanssa neljännesvuosisataista hääpäivää. Äitini kirjoitti aamun onnittelutekstariin:
- "Se on hyvä alku".

Minulla on koko Helsingin komein mies, joka on myös Bussiliikenteen paras kuljettaja. Yksikään toinen mies tämän taivaankannen alla ei saa sydäntäni sykkimään samalla tavalla. Kukaan toinen ei osaa ripustaa pyykkejä yhtä hyvin, kuin hän. Hän on 25 vuoden ajan antanut pyyteettömästi joka ainoan palkkansa minun käyttööni tyytyen itse roposiin. Ja vaikka ei olisi niin tehnytkään, on hän silti pitänyt kanssani tiukasti kiinni samasta köydestä.
Koen olevani hänen kanssaan "yhtä lihaa" niin konkreettisella tasolla, että kun olemme erossa toisistamme, ikävöin häntä. Kun hän on työssä, ajattelen häntä ja rukoilen enkeliarmeijan varjelusta hänen ympärilleen.
Hänen ilonsa on myös minun iloni, hänen huolensa on myös minun huoleni.

Jumala asetti avioliiton vain tätä aikaa varten. Taivaassa emme ole vaimoja ja miehiä. Koska ihmiselämä on hyvin lyhyt, on tarkoitus, että nautimme myös avioliitostamme sen kaikilla ulottuvuuksilla. Muistaen samalla, että avioliiton tanner ei tule kaikkien osaksi.

En kuulkaa ollut näin rakastunut mieheeni 25 vuotta sitten!

Kierrätystapahtuma Kaapelitehtaalla toukokuussa

Kierrätystapahtuma, ellei ihan kierrätysmessut, on jälleen tulossa.
4.-5.5. 2013 klo 10-17 Kaapelitehtaalla Helsingissä tavataan tuttuja, viedään tarpeettomat tavarat kiertoon, tehdään löytöjä ilmaistorilta ja perehdytään näytteilleasettajayritysten kierrätyshenkiseen tuotantoon.

Iloinen yllätys on myös tapahtuman uusi yhteistyökumppani, Varusteleka http://www.varusteleka.fi/fi/.
Jos yritys ei ole sinulle entuudestaan tuttu, kannattaa käydä linkistä tutustumassa. Postimyyntikin toimii Varustelekassa moitteettoman sujuvasti.

Kierrätystehdas on siitä mielenkiintoinen tapahtuma, että lapset ovat siitä todella innoissaan. Toivottavasti joskus tulevaisuudessa tapahtumaa saadaan pitkitettyä myös loppuviikolle, jotta koulut voisivat hyödyntää tapahtuman monipuolista antia opintokäyntien muodossa.

Kaapelitehdas on todella hyvien liikenneyhteyksien varrella. Esimerkiksi Ruoholahden metroasemalta on (aurinkoinen) vajaan puolen kilometrin kävelymatka ja raitiovaunu 8:n pysäkki on Kaapelitehtaan kupeessa.

Aikaisemmilta vuosilta olen pannut merkille, että tapahtuman kahvila- ja ruokalatarjonta on ollut hiukan aneemista. Tai sitten olen tullut kylläisenä paikalle.
Ruoholahden kauppakeskuksesta (Itämerenkatu 21 http://www.kauppakeskusruoholahti.fi/ ) löytyy nyt remontin jälkeen paljon hauskoja ruoka- ja kahvipaikkoja.
Metroaseman kiinteistössä on lisäksi aina ystävällisesti ja ripeästi palveleva Mc Donald´s.

Vielä muistutan ilmaistorista. Sen idea on "tuo tullessasi, jos sinulla on tarpeetonta tavaraa, ota itsellesi, jos jotakin tarvitset tai haluat". Voit ottaa tavaraa mukaasi, vaikket olisi mitään tuonutkaan.
Varaa suuria kasseja mukaasi, koska saatat tehdä mukavia löytöjä.

Elektroniikkaa ei ilmaistorille saa turvallisuussyistä tuoda.
Kaapelitehtaan pihalla on mahdollisuus jättää ilmaiseksi kierrätykseen elektroniikka- ja metalliromua.
(esim. paristot, pienakut, kodinkoneet, televisiot, polkupyörät, lastenvaunut, grillit, vanteet jne.)

Astmaatikot! Muista ottaa "piippu" mukaan. Merikaapelihallin ilma on tilaisuuden luonteesta johtuen aika pölyistä.

http://www.kierratystehdas.fi/?lang=fi_fi
Ylläolevasta linkistä pääset tapahtuman sivuille.

Mummobloggari

Katselin vanhoja blogitekstejäni ja totesin, että olen alkanut kirjoittaa tylsästi. Ennen vanhaan saattoi seuraavassa lauseessa lukea ihan mitä tahansa. Nyt arvaa etukäteen ainakin kaksi seuraavaa lausetta. Mistäköhän tämä lässähtäminen johtuu? Vai olenko tonkinut kaikki maailman asiat niin perusteellisesti, ettei auringon alla ole enää mitään uutta.
Entinen Tirtetta, nykyinen Saara on alkanut enimmäkseen puhua ihan järkevän ihmisen asioita, ettei hänenkään jutuistaan irtoa mitään hauskaa jutunjuurta. Melska kyllä panee parastaan, mitä lausahduksiin tulee, mutta paljoa ei parane tyttärensä lapsen oivalluksia tänne raapustella. Toki Melska sanoi tänä aamuna vieressään aamupalaa syövälle Sakke-Makelle (Sakke- Makke on Melskan antama lempinimi Sakarille)
- "Koitapas nyt rauhottua".

Yksi syy tähän ilmaisuni kaventumiseen on armotta vanheneminen. Vielä vuosi sitten tunsin olevani Melskan rattaiden kanssa ulkona liikkuessani vallankin tosissaan otettava perheenäiti. Nyt kun liikun ulkona Melskan ja omien lasteni kanssa, kaikuu ympärilläni jokaisen suusta "mummo, hei, katsopas tätä.." Kyllä vain: omatkin lapset taitavat useimmin kutsua minua mummoksi, kuin äidiksi. Eikä se vielä mitään: mieskin huhuilee pihassa lumikasan päältä:
- "Mummoo! Me lasketaan täällä Melskan kanssa pyllymäkeä! Tule sinä kanssa!"

Mutta näin se on. Mummo ja pappa tässä ollaan ihan kokosydämisesti. Tänään tuli kaiken lisäksi 25 vuotta siitä, kun maistraatista lähdimme vihkimätodistus kourassa. Huomenna tulee 25 vuotta ikimuistoisesta hääjuhlastamme Iso Roobertinkatu 24:ssä. Ja herttaiset naurut olisi saanut jutuilleen kuulla se, joka olisi tuolloin meille kertonut tulevaisuuden lapsiluvuksemme 13.

Sunnuntaina, kun vietimme päivänokoshetkeä ja suurin osa lapsista oli omissa menoissaan - Saaraa myöten, mies totesi, että "pitäisi saada lisää lapsia, kun on niin hiljaista".
Toivon mukaan lapsenlapsia saadaan joskus lisää, mutta rauhallisempaan menoon saa alkaa totutella.

Mielenkiinnolla kyllä odotan uutta elämänvaihetta, joka on ensi syksynä edessä. Lähetin tänään varmistuksen, että otan vastaan opiskelupaikan Hieronta-akatemiassa ja aloitan klassisen hieronnan yksivuotisen opiskelun 13.8. 2013. Kirjastosta varasin käytännön lihashuollon ja anatomian oppikirjat tutustumista varten.
Katsotaan, miten mummon käy, hyytyykö kirjoituskäsi entisestään vai alkavatko vetreät tuulet puhaltamaan.

Levollista asiaa

Muistetaan oman hyvinvointimme kannalta pyhittää lepopäivä. Vaikka nykyelämässä jokainen ei voikaan levätä perinteistä lepopäivää, olisi tärkeää erottaa yksi päivä viikosta huilille ja rentoutumiselle. Asia tuli mieleeni, kun itse olin tiiviissä menossa koko viikonlopun. Miehellä oli poikkeuksellisesti viikonloppu vapaa. Useinhan vietämme lepopäivän yhdessä. Jos miehen vapaapäivä sattuu arkipäivälle, käytämme aikaa lepäämiseen, raamatunlukuun ja joutilaisuuteen. Sunnuntai lepopäivänä on sen takia kiitollinen, että kirkossakäynti järjestyy hyvin.
Ihmiset, jotka eivät olisi kovin "hengellisiä" tai "hurskaita" elämäntavoiltaan ja huolehtivat silti lepopäivän viettämisestä, saavat tavastaan kuitenkin siunauksen elämäänsä. Lepopäivähän on Jumalan asettama jo ihmiskunnan alkuhetkistä asti. Kun noudatamme elämässämme Jumalan ohjeita, Hän myös palkitsee meidät.

Täytyy myös muistaa, ettemme jää "lain alle", jos joskus elämätilanteemme vain on sellainen, että lepopäivän pitäminen on mahdotonta. Maanviljelijä ei voi istua kylvöaikaan kirkonpenkissä, jos siemenet on saatava maahan. Eikä metsänomistaja voi sanoa puuntaimilaatikoidensa äärellä keväiseen taimenistutusaikaan, että "nytpä pidetäänkin lepopäivä". Emolehmätilallinenkin ottaa kevään poikimisaikaan kiitollisuudella vastaan joka ikisen vasikan, syntyi se sitten pyhänä tai arkena, tavallisemmin vielä yöaikaan.

Mielestäni tämä lepopäiväasia on yksi niistä, joita kukin meistä hoitaa oman omatuntonsa mukaan. Ei ole meillä kenelläkään rahkeita mennä naapuria ohjeistamaan tässä asiassa. Mutta suosittelen lämpimästi sinulle lepopäivän viettämistä, jos asia on päässyt unohtumaan. Lepopäivä koituu kaikenpuoliseksi hyvinvoinniksemme.

Suurperheen pyykkihuoltoa

http://duggarsblog.blogspot.fi/2013/04/tour-duggars-laundry-room.html?utm_source=feedburner&utm_medium=feed&utm_campaign=Feed:+DuggarFamilyBlog+(Duggar+Family+Blog)

Duggareiden perheessä on lapsia himpun verran enemmän kuin meillä ja perheen kanssa asuu myös isoäiti.
Isoäidin luottotehtävänä on pyykkihuolto, jonka hän on ottanut hoitaakseen aivan vapaaehtoisesti. Kaiken lisäksi hän myös pitää hommasta.
Äsken Duggareiden blogissa julkaistiin tämä video (klikkaa ylläolevaa linkkiä), jossa Joy-Anna esittelee perheen "huoltokeskuksen". On aivan selvää, että ilman tällaista järjestelmällisyyttä ja tehokkuutta vaatehuolto ei onnistuisi, koska perhe on "normaalielämän" lisäksi mukana tv-sarjassa ja monissa kampanjoissa ja hyväntekeväisyystempauksissa. Lisäksi koko perhe matkustelee paljon ympäri maailmaa.

Kierrättäjän ilonpäivä

Kodinhoitohuoneemme, sen pienen pömpelin täytteenä on ainakin viisi vuotta kyhjöttänyt pesukonejättiläinen, jonka korjauttamisesta luovuin, kun kuulin tarvittavan varaosan maksavan 650 euroa. Pyykkikone oli niin sanottu "jenkkikone", jota kodinkoneasentajamme suositteli suureen perheeseemme. Kone oli siis käyttökelvoton ja odottanut vahvoja miehiä (!) roudaamaan kierrätykseen.

Tänään oli se kevään perinteinen päivä, jolloin talomme viereisen torin laidalle tulivat erikoisjätteiden keräysautot, joihin sai maksutta tuoda elektronikka-, metalli- ja ongelmajätettä.
Hyvissä ajoin aamupäivällä kuskasimme rystyset ovenpieliä raapien miehen kanssa sen jättiläisen alas rappukäytävään vapaaseen syvennykseen odottamaan iltaa. Seuraa pesukoneelle teki parvekkeella talvehtineet kolme televisiota, joista kaksi tarjosi lisää punttitreeniä. Metallinkeräykseenkin löytyi sylillinen tavaraa.
Kun ilta tuli ja autojen tuloaika lähestyi, jouduin turvautumaan ainoaan paikalla olevaan vahvaan poikaan, jonka suosiollisella avustuksella kuljetimme pesukoneen nokkakärryjen nokassa autojen pysähtymispaikalle. Jouduimme treenin vahvistamiseksi kiertämään koko torin kuormamme kanssa, koska jäinen lumikasa tukki suorimman tien.
Mutta niin vain on selätetty yksi mieltäni painanut asia, kun nuo joutavat rojut on saatu nurkkia täyttämästä. Kunhan kesäkuun alussa saadaan pihaan taloyhtiön hankkima jätelava ja saan vielä loput rojut parvekkeelta pois, alkaa tuntua "raiveelta".
Olen pelännyt, että saamme huomatuksen parvekkeemme rojukasoista, kun ne näkyy ohikulkijoidenkin silmään. Muuta vaihtoehtoa ei juurikaan ole, jos aikoo kierrättää rojunsa asianmukaisesti ja säällisin kustannuksin.
Pyykkikoneen olisi kyllä tullut kotoa noutamaan kierrätykseen erikoistunut yritys, mutta en suostunut maksamaan siitä ilosta 150 euroa.
Vaikka en tämänpäiväisestä rehkimisestä koe tienanneeni mitään rahallisesti, vaikka mieli onkin huojentunut, niin mummoista itsetuntoani kohotti reilusti se, että nostin pesukoneen kahteen pekkaan kierrätystyöntekijämiehen kanssa lavalle toisen pesukoneen päälle.
Huomiset lihaskivut palauttaa väistämättä itsetuntoni takaisin normaalimummoasemiin.

Töitä kaupungissa ja mummolassa

Suurlapsiperheen blogista alkaa uhkaavasti muotoutua työläisperheblogi. Lapsia on perheestä enää kahdeksan - loput alkaa olla enemmän ja vähemmän työläisiä. Ylihuomenna työuraansa aloittelee entinen Armeijapoika. Toivottavasti kassakoulutuksen opit jäävät hyvin pojan päähän ja työ alkaa sujua.

Jälleen tuli toteennäytettyä, että nuori vailla työkokemusta ja ammattikoulutusta, vaikka on ylioppilastutkinto suoritettuna, on työmarkkinoilla lapsipuolen asemassa. Vaikka Helsingissä oli alkuvuodesta avoimia työpaikkoja sadoittain kaikilta mahdollisilta aloilta, sai Armeijapoikakin lähetellä kymmeniä työhakemuksia ennenkuin pääsi työhaastatteluun ja viimein allekirjoittamaan työsopimusta.

Haikeudella huomasimme isin kanssa, että Anne-Mari, joka kuukauden kuluttua muuttaa pois, liittyy seuraamme todennäköisesti seuraavan kerran mummolassa. Jos tyttö sattuu rakastumaan ja menemään naimisiin, ei ehkä liity perhekuntaamme edes mummolassakaan. Isi sanoi, että hän tässä suuurimmat syyllisyydentuskat saa kestää, kun on lähdössä kuskaamaan tyttöä tavaroineen kotoa pois.
Eilen Anne-Mari koulusi keittiönkaappeja ja keräili itselleen kamppeita ja romppeita. Mustialaankin lähtiessä Anne-Marilla oli mukana koko keittiövarustus.
Lisäksi hän tilasi jonkinlaisen yleiskonekeittiövempeleen lihamyllyineen, mehulinkoineen ja makkarasuppiloineen. Meidän keittiönkäyttökuormitus kyllä hiukan helpottuu, kun yksi intohimoinen ruuanlaittaja ja leipoja pääsee omaan keittiöönsä huseeraamaan.

Nyt alkaa olla taas käsillä minun "kärsimysvuodenaika". Viimekeväiset tunnelmat muistuivat eräänä päivänä elävästi mieleen auringon lämmittäessä ja ison lätäkön kastellessa villasukat muovikengissä. Kevät saa aikaan  ihan sydänalaan koskevan kaipuun pelloille ja pihalle. Vaikka mummolakin pullistelee paksun lumipeitteen alla, niin ainakin puutalkoita voisi suunnitella jo ihan rankalla kädellä. Mummon polttopuuvarastot ovat huvenneet vauhdilla ja se tarkoittaa kyllä sitä, että talkoisiin täytyy lisätä yksi työpäivä lisää. Hyvähän tietysti minun on puhua, kun viimekeväisiäkin talkoita katselin vain valokuvista, mutta ei se sitä tarkoita, ettenkö sydän palaen haluaisi olla mukana.

Perheemme puheista voisi ulkopuolinen saada sen käsityksen, että olisimme muuttamassa jo muutaman viikon kuluttua. Pohdimme jo aika yksityiskohtaisesti, mitä huonekaluja lähtee mukaan ja mitä jää. Miika pohdiskelee kalastukseen liittyviä yksityiskohtia, Kaisa ei ole vielä ihan varma tulevan koiransa rodusta.
Minä suunnittelen, minne olisi suotuisampaa perustaa ensimmäisenä syksynä ensimmäinen mansikkamaa, kenet pyydän kyntämään kasvimaan ja monellako kanalla aloitetaan.
Minulla on niin hyvä mielikuvitus, että tunnen suloisenrentoa oloa siitä, että mummolan nurkkakamarissa on pedattu vuode odottamassa ja takkahuoneen läpi sinne kävellessä hohkaa suloinen lämpö kintuille. Takkahuoneen ikkunasta näkyy metsänlaidassa auringonlaskun punaamat puut ja kirjahyllyssä on tallessa isän Veikko Huovis-kirjakokoelma.