En tiedä, onko kellekään naisihmiselle, jolle EI ole tehty demantiadiagnoosia, käynyt koskaan näin.
Väittelin poikani kanssa siitä, olenko nyt 46- vai 47-vuotias.
Olen kuluneen vuoden aikana silmää räväyttämättä sanonut jokaiselle asiaa kysyneelle, että olen 46-vuotias. Äsken poikani väitti, että olen 47-vuotias ja täytän kesäkuussa 48.
48!
Kyllä minä sen olen tiennyt jo jonkin aikaa, että kun muutamme mummolaan, pidämme tervetuliaisjuhlia yhtä aikaa 50-vuotispäivieni kanssa, mutta tämä 47-vuotispäivä on ohittunut ihan varkain.
Olen ihan aidosti järkyttynyt siitä, että olen oikeasti luullut olevani 46- vuotias.
Saa sanoa, että väliäkös tuolla. Vanha mikä vanha.
Ja vielä yksi asia: ei minulla ole menossa mikään ikäkriisi, kun eilen pohdin mummouden olemusta ja tänään sekoilen vuosien kanssa. Tärkeintä on kuitenkin se, että tänään vietämme miehen kanssa neljännesvuosisataista hääpäivää. Äitini kirjoitti aamun onnittelutekstariin:
- "Se on hyvä alku".
Minulla on koko Helsingin komein mies, joka on myös Bussiliikenteen paras kuljettaja. Yksikään toinen mies tämän taivaankannen alla ei saa sydäntäni sykkimään samalla tavalla. Kukaan toinen ei osaa ripustaa pyykkejä yhtä hyvin, kuin hän. Hän on 25 vuoden ajan antanut pyyteettömästi joka ainoan palkkansa minun käyttööni tyytyen itse roposiin. Ja vaikka ei olisi niin tehnytkään, on hän silti pitänyt kanssani tiukasti kiinni samasta köydestä.
Koen olevani hänen kanssaan "yhtä lihaa" niin konkreettisella tasolla, että kun olemme erossa toisistamme, ikävöin häntä. Kun hän on työssä, ajattelen häntä ja rukoilen enkeliarmeijan varjelusta hänen ympärilleen.
Hänen ilonsa on myös minun iloni, hänen huolensa on myös minun huoleni.
Jumala asetti avioliiton vain tätä aikaa varten. Taivaassa emme ole vaimoja ja miehiä. Koska ihmiselämä on hyvin lyhyt, on tarkoitus, että nautimme myös avioliitostamme sen kaikilla ulottuvuuksilla. Muistaen samalla, että avioliiton tanner ei tule kaikkien osaksi.
En kuulkaa ollut näin rakastunut mieheeni 25 vuotta sitten!
Onnea ♡
VastaaPoistaIhana postaus!
Melkein kuin kirjoittaisit minun miehestä, minun tekstein. Just eilen ajattelin samoin , kun sinä. Ystävälläni oli eilen 35v hääpäivä, niin siinä siitä lukiessa oli ajatukseni hyvin samanlaiset, kuin sinulla.
Meillä tulee syksyllä 30 vuotta hääpäivästä ja huomisesta, ensi kuussa, 38 vuotta yhteiseloa.
Kummasti sitä on kasvanut näinä vuosina, ja niinkuin sanoit erossa olevat ajat kaipaa toista puoliskoaan. Kiintymys, rakkaus ja toisen ihmisen läheisyys on vain lisääntynyt ja kypsynyt ajan kuluessa.
Ihanaa hääpäivän iltaaaa ja aurikoista yhteiselämää jatkoonkin ♡
-päivi-
Sydämelliset onnittelut 25-vuotishääpäivän eli hopeahäiden johdosta. Hyvän Jumalan siunausta eteenpäinkin elämään - rakkaus kaikki voittaa!
VastaaPoistaOnnea Sirkku! Itse olen vuosimallia 1961 ja mieheni 1960. Juhlimme 30v hääpäivää elokuussa. Kovin nopeasti aika on mennyt, mutta kivaa on ollut. En vaihtaisi!
VastaaPoistaIhanaa että olet edelleen rakastunut mieheesi!
VastaaPoistaIkä asiaan täytyy sanoa, että kyllä minäkin olen vuosiani laskenut tarkkaan vaikkei niitä vielä ole kertynyt kuin reilut 30, mutta kun se jälkimmäinen luku on ollut vähän epäselvä :D
Onnea teille molemmille, ihanaiselle vaimolle ja komealle miehelle! Meillä hopeahääpäivä olisi vasta vuonna 2030, jolloin olen juuri täyttänyt 82 v. ja miekkonen 88 v. Tuskinpa juhlimme sitä päivää täällä yhdessä; on sitä sen verran kaikenlaista vaivaa kummallakin. Mutta on kiva nauttia tästäkin päivästä.
VastaaPoistaOnnea ja siunauksia teille!
VastaaPoistaSydämelliset ja lämpimät onnittelut "nuorelle parille" ja runsaasti onnellisia vuosia eteenpäin.
VastaaPoistaAi, sinä unohduit vähän jälkijunaan vuosissa. Minulle on käynyt toisinpäin eli sanoin olevani vanhempi kuin olinkaan. Vähän nolotti jälkeenpäin vaan mitäs noista vuosista kun niitä on tarpeeksi.
Voi että,rakkaus on horjumaton ja mitä enemmän yhteisiä vuosia takana,sen kiintyneempi sitä toiseen on..Meillä tuli ensimmäisestä tapaamisesta 18v,ja samana päivänä 16v kihlautumisesta. <3
VastaaPoistaOnnea, Sirkku! Kuinka kiva lukea avioparista,joka kaikkien vuosien jälkeen on vielä NOIN rakastunut.
VastaaPoistaEikä sitä kannata murehtia, jos välillä unohtaa ikänsä. Vuosi sinne tai tänne...who cares!
Kas kuinka hauskaa, juuri tuossa juttelin yhden eläkeikää lähestyvän tuttavan kanssa avioliitossa, ylistin miestäni maasta taivaisiin, kun hän OIKEASTI on niin hyvä! Siihen tuttava totesi lakonisesti, että ne hyvätkin miehet saattavat jättää.
VastaaPoistaJäin sitä miettimään jälkeenpäin, kuinka tänä avioerojen kulta-aikoina varmaan tosiaankin valtaosa ihmisistä elää jatkuvasti jonkinlaisessa väliaikaisuuden moodissa mitä tulee omaan liittoon. Sitä etuoikeutetummaksi koinkin itseni, kun ymmärsin, kuinka suuri lahja on kaikilla meilä, jotka voivamme luottaa täydellisesti omaan puolisoonsa ja oman liiton kestävyyteen.
Olipa niin mukava lukea, kuinka sinä kuvaat teidän välistä kumppanuutta: että yhdessä tiiminä puhallatte yhteiseen hiileen. Sama kokemus on minullakin. Välillä toki otetaan rankasti yhteen, mutta sehän kuuluu niinikään asiaan. Luulen, että tässä varmaan onkin yksi onnellisen liiton salaisuus: että ei etsi omaa etuaan vaan parina yhdessä hakee yhteistä ja lasten hyvää.
Onnea onnea teille ja paljon iloa seuraavalle 25-vuotistaipalelle!
tv Leena
VastaaPoistaGrattis till ert 25-åriga äktenskap! Gläds med er!
Du skriver så vackert om din man och om ert gemensamma liv.
Gud vill att vi ska vara "ett kött" och han vill välsigna er!
Tack för senast när min man Håkan och jag var på besök! Det var så trevligt att få träffa er!
Hoppas att vi kan träffas igen!
Guds välsignelse till er alla i familjen! Hälsa broder Erkki och familjen! Hälsningar, Lena
Lena kultainen!
PoistaKiitos kaikesta muistamisestasi, postista ym.
Kerron terveiset.
Sirkku
Lämmin kiitos kaikille toivotuksistanne!
VastaaPoistaOlen kyllä käynyt lukemassa kaikki postaukset... kommentointi vaan on jäänyt.
VastaaPoistaHaluankin toivottaa onnea sekä ikääntymisestä, että avioliiton vuosipäivästä. =)
Hanna