Töitä kaupungissa ja mummolassa

Suurlapsiperheen blogista alkaa uhkaavasti muotoutua työläisperheblogi. Lapsia on perheestä enää kahdeksan - loput alkaa olla enemmän ja vähemmän työläisiä. Ylihuomenna työuraansa aloittelee entinen Armeijapoika. Toivottavasti kassakoulutuksen opit jäävät hyvin pojan päähän ja työ alkaa sujua.

Jälleen tuli toteennäytettyä, että nuori vailla työkokemusta ja ammattikoulutusta, vaikka on ylioppilastutkinto suoritettuna, on työmarkkinoilla lapsipuolen asemassa. Vaikka Helsingissä oli alkuvuodesta avoimia työpaikkoja sadoittain kaikilta mahdollisilta aloilta, sai Armeijapoikakin lähetellä kymmeniä työhakemuksia ennenkuin pääsi työhaastatteluun ja viimein allekirjoittamaan työsopimusta.

Haikeudella huomasimme isin kanssa, että Anne-Mari, joka kuukauden kuluttua muuttaa pois, liittyy seuraamme todennäköisesti seuraavan kerran mummolassa. Jos tyttö sattuu rakastumaan ja menemään naimisiin, ei ehkä liity perhekuntaamme edes mummolassakaan. Isi sanoi, että hän tässä suuurimmat syyllisyydentuskat saa kestää, kun on lähdössä kuskaamaan tyttöä tavaroineen kotoa pois.
Eilen Anne-Mari koulusi keittiönkaappeja ja keräili itselleen kamppeita ja romppeita. Mustialaankin lähtiessä Anne-Marilla oli mukana koko keittiövarustus.
Lisäksi hän tilasi jonkinlaisen yleiskonekeittiövempeleen lihamyllyineen, mehulinkoineen ja makkarasuppiloineen. Meidän keittiönkäyttökuormitus kyllä hiukan helpottuu, kun yksi intohimoinen ruuanlaittaja ja leipoja pääsee omaan keittiöönsä huseeraamaan.

Nyt alkaa olla taas käsillä minun "kärsimysvuodenaika". Viimekeväiset tunnelmat muistuivat eräänä päivänä elävästi mieleen auringon lämmittäessä ja ison lätäkön kastellessa villasukat muovikengissä. Kevät saa aikaan  ihan sydänalaan koskevan kaipuun pelloille ja pihalle. Vaikka mummolakin pullistelee paksun lumipeitteen alla, niin ainakin puutalkoita voisi suunnitella jo ihan rankalla kädellä. Mummon polttopuuvarastot ovat huvenneet vauhdilla ja se tarkoittaa kyllä sitä, että talkoisiin täytyy lisätä yksi työpäivä lisää. Hyvähän tietysti minun on puhua, kun viimekeväisiäkin talkoita katselin vain valokuvista, mutta ei se sitä tarkoita, ettenkö sydän palaen haluaisi olla mukana.

Perheemme puheista voisi ulkopuolinen saada sen käsityksen, että olisimme muuttamassa jo muutaman viikon kuluttua. Pohdimme jo aika yksityiskohtaisesti, mitä huonekaluja lähtee mukaan ja mitä jää. Miika pohdiskelee kalastukseen liittyviä yksityiskohtia, Kaisa ei ole vielä ihan varma tulevan koiransa rodusta.
Minä suunnittelen, minne olisi suotuisampaa perustaa ensimmäisenä syksynä ensimmäinen mansikkamaa, kenet pyydän kyntämään kasvimaan ja monellako kanalla aloitetaan.
Minulla on niin hyvä mielikuvitus, että tunnen suloisenrentoa oloa siitä, että mummolan nurkkakamarissa on pedattu vuode odottamassa ja takkahuoneen läpi sinne kävellessä hohkaa suloinen lämpö kintuille. Takkahuoneen ikkunasta näkyy metsänlaidassa auringonlaskun punaamat puut ja kirjahyllyssä on tallessa isän Veikko Huovis-kirjakokoelma.