Tunnetko speltin?

Speltti oli minulle aikaisemmin tuttu vain satunnaisesti käytettynä. Viljan todellinen olemus paljastui vasta, kun ostin spelttihiutaleita ja keitin niistä puuron. Vaikka pakkauksen puuroreseptissä suositellaan reilusti pidempää kypsymisaikaa, jo kymmenen minuutin hauduttamisella saa niin maukkaan puuron, että meillä on aamuinen kaurapuuro syrjäytynyt joksikin aikaa.
Speltti maistuu hennosti pähkinäiselle, mutta muuten maku on viljaisa ja ruokaisa ja todella maukas. Spelttijauhoista ja  -hiutaleista leivotut sämpylätkin maistuvat hyviltä. Pelkästä spelttijauhosta tehty pullataikina on minulta vielä kokeilematta, samoin kuin spelttihelmet.
Speltin ravintoarvo on korkea. Proteiinia, kivennäisaineita ja varsinkin tiamiinia siinä on reippaasti enemmän kuin tavallisessa vehnässä.

Speltti soveltuu mainiosti luomuviljelyyn, koska jyvä on kovan kuoren sisällä tiiviisti ja laji kestää hyvin tuholaisia ja kasvitauteja. Oletettavasti kova kuori suojaa jyvää myös ympäristön epäpuhtauksilta.
1800-luvulla speltin viljely hiipui, kun nykyiset vehnälajikkeet valtasivat alaa runsassatoisuudellaan. Nykyään speltinviljely on taas elpymässä ja vuonna 2006 sitä viljeltiin Suomessa jo 860 hehtaarilla.
Birkkalan tila on ollut edelläkävijä niin viljelyssä, lajien jalostuksessa kuin tuotekehittelyssäkin.
http://www.birkkala.com/index.html

Kun tutustuin speltin varhaishistoriaan minulle selvisi, että pääasiallisin (leipä)vehnä, jota nykyään käytämme, on puhtaasti lajikehittelyn tulos. Speltistä on todistettavasti tehty löytöjä jo hyvin varhaisilta ajoilta ennen ajanlaskumme alkua.
En ole asiasta keskustellut raamatunhistorian tuntijoiden kanssa, mutta minulla heräsi ajatus, että speltti on todennäköisesti se nisu, vehnä, jonka Jumala loi. Kaikki speltin olemukseen liittyvät asiat puoltavat myös sitä näkemystä. Toisaalta kaikki se uusi tieto, mitä viime aikoina on saatu nykyisestä "valkoisesta" vehnästä, ei suinkaan lisää mielenkiintoa lajin käytön lisäämiseen, päinvastoin vähentämiseen.